LeKin kausi päättyi harmittavasti tiukan taistelun jälkeen TUTOa vastaan puolivälierissä. LeKin koko kauden kantaviin voimiin lukeutunut nuori maalivahti Dominik Hrachovina joutui katselemaan valtaosan pudotuspeleistä vaihtoaitiosta, kun Mika Noronen luisteli lempääläläisten tolppien väliin.
− Totta kai se on haastava tilanne, kun on koko kauden pelannut ja yhtäkkiä laitetaan toinen kaveri maalille. Ammattilaisjääkiekko on kuitenkin tällaista. Joukkue tekee kaikkensa voiton eteen, summasi Hrachovina tuntojaan maalivahtiruletista.
Noronen pelasi LeKin maalilla maagisella tasolla, mutta loukkaantui kesken sarjan. Hrachovina sai tilaisuuden osoittaa kykynsä.
− Tietenkin kahden viikon tauko peleistä näkyi kriittisellä hetkellä ja tuntuman löytäminen vei aikansa, mutta joka tapauksessa oli hienoa päästä pelaamaan, Hrachovina analysoi.
LeKi johti sarjaa jo voitoin 3-1, mutta turkulaiset vyöryivät lopulta sarjassa rinnalle ja ohi. Hrachovina joutui jälleen vaihtopenkille, kun Noronen palasi seitsemänteen peliin tolppien väliin.
Ottelun ratkaisumaali syntyi dramaattisella tavalla, kun LeKin kahden miehen ylivoima ei tuottanut tulosta ja kaiken kukkuraksi TUTO teki voittomaalinsa saatuaan neljännen miehen takaisin laatikkoon.
− Harmittaa. Pelasimme todella hyvän sarjan, eikä olisi ollut vääryys, vaikka mekin olisimme jatkaneet sarjasta eteenpäin, kiteytti Hrachovina puolivälieräsarjan ratkaisun.
Oma pelaaminen kehittynyt isoin harppauksin
LeKin kotikaukalo Lempäälässä on pienempi kuin esimerkiksi Kouvolan tai Mikkelin kentät, mutta Hrachovina ei näe sen vaikuttavan omaan tekemiseen juurikaan.
− Sama kiekko se on joka paikassa ja tehtävä on ottaa se kiinni. Siinä mielessä on ihan sama, missä pelataan.
− Täällä on kuitenkin varmasti hankala pelata, kun hallissa on niin kylmä, eikä runkosarjassa käynyt paljon katsojia. Olemme tottuneet työskentelemään hiljaisuudessa. Siitä saattoi olla meille etua, myhäili hyväntuulinen Hrachovina.
− On kuitenkin sanottava, että enemmän toivoisin kansan löytävän hallille. Pelaamme kuitenkin hyvää lätkää Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Luulisi ihmisiä kiinnostavan. Pudotuspeleissä oli sellainen pöhinä, jollaista haluaisi nähdä enemmän, heitti "Domi" pallon Lempäälän kiekkoväen suuntaan.
Tšekin Brnosta kotoisin oleva maalivahti on viihtynyt Tampereella varsin pitkään ja on omien sanojensa mukaan kehittynyt maalivahtina nykyiseen muottiinsa ennen kaikkea A-junioreiden maalivahtivalmentajan Arttu Lipsasen käsittelyssä.
− Ehdottomasti tärkein valmentaja urakehitykseni kannalta. Totta kai jokainen valmentaja on ollut tärkeä, mutta ehdottomasti isoin kiitos Lipsaselle ja muulle Tapparan A-junioreiden valmennusryhmälle.
Hrachovinan pelityyli on pienestä koosta johtuen varsin aktiivinen ja jotkut saattaisivat todeta hänen pelaavan tilanteita myös yli.
− Ilman muuta joskus tulee ylipelattua tilanteita, mutta minun täytyy olla aktiivinen, jotta ehdin kiekkojen tielle. Osittain pelissäni on varmasti vielä sellaista nuoruuden intoakin.
Joukkuekaveri Markus Jokinen kehui, että Hrachovinalla on todella nopeat raajat ja hänelle on todella vaikea tehdä maalia suorilla laukauksilla. Pukukopissa Hrachovina on Jokisen mukaan hyväntuulinen häslääjätyyppi.
− En pysty olemaan kovinkaan paljon hiljaa. Yritän heittää juttua jätkien kanssa ja pitää hyvää fiilistä yllä. Yritän tsempata joukkuetta parhaani mukaan. Muita huumorimiehiä joukkueessa ovat ainakin Matias Simontaival ja Sami Holappa.
Tulevaisuuden suunnitelmat kirkkaina mielessä
− Nyt harjoittelen Lipsasen kanssa niin kauan kun Tapparan pelit jatkuvat ja sitten suuntaan takaisin kotiin. Palaan sitten kesäharjoittelujaksolle takaisin. Minulla on vielä ensi kaudeksi sopimus Tapparan kanssa, valotti Hrachovina lähitulevaisuuttaan.
− Pitkän tähtäimen tavoitteeni on olla Liiga-joukkueessa pelaavassa kaksikossa, mutta katsotaan nyt rauhassa, miten Tapparan maalivahtikuviot muotoutuvat, kertoi Hrachovina päättäväisesti.
