Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Näin voi todeta Jokipoikien puolustajahuolien kohdalla, vaikka ikävät loukkaantumiset ovatkin häirinneet joukkueen peliä. Ne ovat kaikesta huolimatta antaneet mahdollisuuden nuorille lupauksille.
− Onhan tämä tilanne puolustajien kanssa ollut haastava, kun herra Ville Väänänen (apuvalmentaja) on saattanut joku päivä sanoa, että on tarjolla kaksi pakkia, mistä saadaan lisää, Jouni Varis myöntää.
− Jos mietitään meidän puolustusta, meillä on jopa kuusi pelaaja A-nuorten Mestiksestä, jotka pelaavat tai ovat pelanneet syksyn aikana. Yhdessäkään Mestis-joukkueessa ei ole vastaavaa, Jouni Varis toteaa.
Nuorista pelaajista Jokipoikien edustuksessa ovat kiekkoilleet enemmän Miro Väänänen ja Wiljami Kupiainen, hajapelejä useampi peluri.
Etenkin Kupiainen on saanut peliaikaa edustusjoukkueen puolustuksessa. Akseli Rouhiainen on paikannut mallikkaasti tilaisuuden tullen, ja pääsipä vuonna 2000 syntynyt Niko Hämäläinenkin tekemään ensiesiintymisensä.
− Esimerkiksi Kupiaisen kohdalla, kun sopimusta tehtiin, alun perin sovittiin ehkä noin kymmenestä edustuksen pelistä. Nyt taitaa pojalla olla täynnä jo parikymmentä peliä.
− Hän on pystynyt auttamaan meitä joukkueena ja ottanut henkilökohtaisellakin tasolla ison askeleen eteenpäin.
Vaikka on sanomattakin selvää, että tasoerojen nuorten ja miesten pelien väliltä löytyy, yllättävät nuoret pelaajat välillä valmentajat – ja varmasti myös itsensä.
− Ja aina on paljon kiinni myös siitä, kuka on vastassa. Jos katsoo esimerkiksi viime lauantain peliä K-Vantaata vastaan, niin Kupiainen saa todella olla itsestään ylpeä, että pelaa tällä tasolla.
Ennen kaikkea Varis kiittelee nuorukaisten kovaa työntekoa ja sitoutuneisuutta.
− Nuoret ovat kantaneet vastuunsa hyvin ja ovat hienosti omaksuneet toimintamallit. He harjoittelevat hieman eri tavalla kuin muut ja hieman enemmän, mutta niin heidän pitääkin.
− Heitä ei perässä tarvitse vetää, päinvastoin, Varis naurahtaa.
Päävalmentajana Varis kuitenkin tiedostaa oman vastuunsa, joka korostuu nuorten kanssa asioidessa.
− Mutta valmentajana täytyy miettiä sitäkin, miten paljon sitä vapautta ja vastuuta uskaltaa antaa. Jos virhe sattuu, sekin pitää osata käsitellä oikein: pelaajan pitää se tiedostaa, mutta minun tehtäväni on nostaa se poika ylös.
Varis arvostaa sitä, että Joensuussa on valittu se tie, että omat nuoret halutaan pitää ja heitä halutaan kehittää omassa kotikaupungissa. Ja totta kai rapatessa roiskuu, mutta se ei Varista haittaa.
− Jos nuori pelaa meidän A-nuorissa, haluamme tarjota hänelle myös polun edustukseen. Jos se sitten joskus maksaa yhden tappion, se pitää vain kestää. Niin se vain menee.
− Pyrin myös vähentämään ulkoisten paineiden määrää. Olen sanonut heille, ettei sieltä pidä lähteä hakemaan mitään pohjaa, vaan kaikki lähtee omasta itseluottamuksesta. Haluan rohkaista heitä, jotta he uskaltavat pelata.
Aina eivät kaudet ja olosuhteet ole juniorikiekossa ne ihanteellisimmat, mutta luotto nuorten tekemiseen ei saa horjua. Vaikeudet kuitenkin kasvattavat ja Varikselta on tästäkin antaa esimerkkiä.
− Hyvänä esimerkkinä on Eemeli Räsänen. Hän pelasi ensin B:ssä ja sitten rämpi meidän muiden kanssa A-nuorten SM-liigassa. Mutta hän pärjäsi ja on nyt nuorten MM-kisoissa mukana. Nuorille pitää uskaltaa antaa tilaa.
− Tietysti jäälle ei laiteta väkisin ketään, ketä ei siitä selviytyisi. Mikko Fiskin (A-juniorien päävalmentaja) kanssa neuvottelemme paljon nuorten peluutuksesta, myös siitä, miten pelaajat liikkuvat A- ja B-nuorten välillä, Varis muistuttaa.
Varis osaa ottaa huomioon myös nuorten pelaajien yksilölliset tavoitteet ja niiden vaikutukset jokapäiväiseen työntekoon, oli kyse sitten miesten tai nuorten Mestiksestä.
− Jos meillä on joukkueessa 22 pelaajaa, niin 20:n tavoitteena on Liiga. Pystyvätkö he koko ajan keskittymään joukkueeseen ja panostamaan siihen, se täytyy huomioida.
− Ymmärrän hyvin, että kun oma tavoite on mielessä, voi olla välillä vaikea pelata joukkueelle. Nuoria kavereita kun kuitenkin ovat.
Joensuussa junioritoiminta toimii hyvin pitkällä tähtäimellä. Sen suhteen seurassa ei eletä vain tässä hetkessä, vaan asioita osataan miettiä vuosikymmentenkin päähän.
− On osattava ajatella pidemmälle. Tässä ei ole kyse tästä viikosta tai tästä kuukaudesta, vaan Joensuussa pelataan kiekkoa vielä kymmenenkin vuoden päästä, Varis toteaa.