Yhdysvallat oli vahvempi sunnuntai-iltapäivän väännössä ja saavutti ensimmäisen mitalinsa sitten vuoden 2004. Voittomaalikilpailussa ratkennut ottelu saatteli myös Jukka Jalosen päävalmentajakauden maaliin.
- Hyökkäysalueella pelaamisesta jäi puuttumaan se viimeinen silaus kun mentiin vähän kovempiin peleihin, Jalonen arvioi tuoreeltaan Suomen jäätyä neljännelle sijalle.
Kuuden kauden pestin aikana Leijonat voitti toisen maailmanmestaruutensa. MM-pronssiotteluita kertyi kolme, joista Suomi voitti yhden. Kahdesti joukkue putosi jo puolivälierissä.
Vancouverin olympiakisoissa Jalonen johdatti Suomen mitalipeleihin. Silloin tulos oli kotimatka himmeimpien mitalien kera.
- Olen yrittänyt saada aikaan rohkeampaa jääkiekkoa kiekollisena ja tähdännyt siihen, että peli olisi nopeaa. Maalintekotehokkuudesta on puhuttu paljon ja tässä turnauksessa ennen näitä kahta viimeistä peliä se oli erittäin hyvää, 50-vuotias luotsi kertasi.
MM-kisojen päättyessä Jalonen lähtee jatkamaan työtään seuratasolla Pietarin SKA:ssa. Maajoukkuetyön loppuhetket olivat raskaita, mutta vuodet jättivät jälkeensä hyvän maun.
- Ikävä tulee huippupelaajia ja tätä yhteisöä. Meillä on ollut todella hyvä johtoryhmä vuosien saatossa ja kaikkien kanssa yhteistyö on toiminut hyvin. Parempaa paikkaa valmentaa ei varmaan olekaan.
Vastaisuudessa maajoukkuekäskyttäjän tittelin sijaan vain KHL-luotsin arvonimellä kulkeva Jalonen pohti pronssitappion jälkeen pikaisesti koko suomikiekon nykytilaa.
Ongelmat ovat tutut ja jo yleisessä tiedossa. Maalintekijöiden lisäksi Suomi tarvitsee ylipäätään eliittipelaajia 1980-luvun alkupuolen ikäluokan lähestyessä uransa päätöspistettä.
- Yksilötasolla huippupelaajista on vajausta, mutta sitä pystytään kompensoimaan hyvällä joukkuepelillä, kuten täälläkin taas nähtiin. Eihän meillä NHL:ssä ole hirveästi pelaajia ja ne, jotka siellä ovat, alkavat olla jo aika vanhoja. Uusia ei ole hirveästi edes tyrkyllä.
- Onneksi tämä on edelleenkin joukkuelaji. Sen vuoksi Suomi voi jatkossakin voittaa ihan mitä turnauksia tahansa pelaajilla, jotka eivät yksilöinä välttämättä ole ihan niin hyviä kuin vastustajan.
