HIFK:n paluu finaaleihin otteluvoitoin 4−2 varmistui 4−0-voitolla kuudennessa ottelussa. HIFK:n esitys lähenteli melko perinteistä vieraspeliä: tylyä, mutta tehokasta.
Kolmannesta ottelusta eteenpäin jatkunut HIFK:n puolustavampi trendi näkyi myös maanantaina. Aloitteet annettiin JYPille, kun taas vieraat luottivat saavansa tarvittavat maalit saamistaan paikoista.
HIFK panostikin ottelun alkuun, ettei JYP päässyt karkaamaan.
− Ei tarvitse olla Einstein, että ymmärtää kolmen eteen annetun maalin olevan liikaa, Juuso Puustinen mietti.
− Edellisen Jyväskylässä pelatun pelin viimeiset 57 minuuttia kuitenkin kertoi meille, että olemme askeleen edellä. Se antoi itseluottamusta.
Puustinen myös myönsi, että huonoissa aluissa osasyynä on ollut heikko valmistautuminen, jännityksen näkyminen.
− Jokunen maali tuli todennäköisesti jännityksestä, kun emme pelanneet omilla vahvuuksillamme.
Maaliahne hyökkääjä oli yksi herra, joka toi vahvuuksiaan esiin. Ottelun toisessa erässä hän pääsi pamauttamaan ottelun avausmaalin.
− Hyvä pätkä menossa jälleen vaikean talven jälkeen. Oli yllättävän vaikeaa tuntea olonsa kotoisaksi jäällä, Puustinen pohti.
− Meillä on hyvä meininki ylivoimissa. Teemu Ramstedt kapellimestarina, eihän niitä lättyjä voi kuin ihastella.
Yksi HIFK:n suurimmista vahvuuksista on pelirohkeus. Vaikka pudotuspeleissä usein korostetaan tiivistä viisikkopeliä, helsinkiläisten ei ole syytä lähteä keksimään pyörää uusiksi.
− Sillä olemme päässeet tänne asti, että pelaamme rohkeasti ja tunnistamme tilanteet oikein.
− Meillä painotetaan yksi vastaan yksi -tilanteita, joissa taito pitää saada näkymään. Ketkä uskaltaa pelata, kuten meillä "nelikutonen", saavat hyvyytensä korostumaan näissä peleissä.
Virheitäkin toki tulee, mutta niitä HIFK:ssa ei pelätä.
− Pitää ennemmin nähdä koko pudotuspelit mahdollisuutena. Turha alkaa liikaa jännittää, Puustinen analysoi.
