Ammattilaisjoukkue ilman ykkössentteriä on kaiken järjen mukaan vaikeuksissa. Tai tuuliajoilla, jos todellisuus iskee kasvoille oikein kovaa. Sijat 13, 10 ja 13 peräkkäisinä vuosina osoittavat ensimmäisen hypoteesin validiksi ja jälkimmäisen virkkeen Turun Palloseuran todellisuudeksi.
| TPS:n ykkössentterit 2010-2013 | |||
|---|---|---|---|
| Vuodet | Pisteet | P/O | |
| Koskiranta | 2012- | 12+21=33 | 0,55 |
| Locke | 2012-2013 | 5+12=17 | 0,46 |
| Plihal | 2009-2012 | 46+49=95 | 0,62 |
| Mikus | 2012 | 5+5=10 | 0,59 |
| Stone | 2011 | 6+4=10 | 0,40 |
| Trabucco | 2010-2011 | 16+3=19 | 0,33 |
| Filppula | 2008-2010 | 19+54=73 | 0,69 |
Ei sillä, etteikö yrittäjiä olisi ollut. Kolmessa ja puolessa vuodessa herrasmies tuntomerkeillä Ilari Filppulan korvaaja ei kuitenkaan ole vielä löytänyt Artukaisiin.
Mario Valery-Trabucco oli laituri. Tomas Plihal hallitsi kahden suunnan pelin, mutta oli kallis ja ikääntyvä. Corey Locken peliäly ja mailankäsittely olivat huipputasoa, mutta joukkueen maalintekovoima ja oma fysiikka eivät riittäneet.
Trio edustaa kolmea eri lähestymistapaa. Plihal oli jo valmiiksi seuran palkkalistoilla tuettuaan Filppulaa kevään 2010 mestaruusjoukkueen kakkossentterinä. Valery-Trabucco puolestaan löytyi yliopistojäiltä ja hallitsi sentään maalinteon. Locke sen sijaan oli AHL-tähti.
Viimeistä koulukuntaa edustaa uusinkin yrittäjä. Francis Paré toimi Grand Rapids Griffinsin selkärankana viiden kauden ajan ennen kuin totesi NHL-portit lukituiksi ja lähti elämysten ja elannon perässä Eurooppaan. Paré jätti Griffinsin seurahistorian kolmanneksi kovimpana pistemiehenä.
Turkulaisten tuore ykkössentteri ehti viettää kärkiketjun keskellä Pitsiturnauksen ja yhden harjoitusottelun. Siitä lähtien hän on pelannut laiturina. Taasko TPS löi hudin?
Haamusentteri
- Enpä tiedä millä numerolla niitä kausia on aloiteltu, mutta ei se mitään muuta. Tulosta tekemään minut tänne on hankittu ja siihen pitäisi pystyä, linjaa eräs 29-vuotias paimiolainen.
Suuri yleisö ei ehkä näe Tero Koskirantaa SM-liigatason ykkössentterinä, mutta käytännön tasolla hän on kantanut sitä vastuuta enemmän tai vähemmän jo vuosia. Viimeksi Turussa, kun Mikko Koivu lähti NHL:ään ja Locke passitettiin Saksaan osana TPS:n muutenkin raskasta taaperrusta.
- Vuosi oli mielenkiintoinen, ei kylläkään positiivisessa mielessä. Se lähti heti liikkeelle erittäin vaikeasti, eivätkä ajatukset menneet valmennuksen kanssa ihan yhteen alkuvuodesta, Koskiranta avaa.
- Syksy oli aika pitkälti katastrofi sekä henkilökohtaisesti että joukkueella. Sitten tuli valmentajanvaihdos ja peli lähti itsellä rullaamaan loppua kohti vähän paremmin. Joukkueena ei kuitenkaan päästy eteenpäin. Paska maku siitä jäi.
"Ei me oikein missään vaiheessa saatu järkeä siihen touhuun. Se on paha, kun se kierre lähtee."
Koskiranta alkoi pelata ykkösketjun minuutteja vuodenvaihteessa. Koivu oli jo jättänyt joukkueen marraskuun lopussa ja Locke valui kakkos-, jopa kolmosketjuun. Syyskaudella noin vartin vastuulla pelannut duunari alkoikin raataa 25 minuutin iltoja.
Mutta ei se mitään uutta ollut. Koskirannalla on ennenkin ollut tapana nousta kilpakumppaniensa rinnalle ja ohi. SM-liigajoukkueen ykkössentterin viitta ei ole painanut harteita yhtenäkään syksynä, mutta monena keväänä tilanne on ollut toinen.
– Saatiin neljäs sentteri joukkueeseen, isokokoinen ja kokenut liigapelaaja. Koskiranta pystyy pelaamaan kentässä kuin kentässä, mitä paikkaa tahansa, TPS:n päävalmentaja Kai Suikkanen sanoi kaksi vuotta sitten.
Silloin Suikkanen luotsasi Pelicansia, joka oli juuri kiinnittänyt Koskirannan yksivuotisella sopimuksella. Sentteri oli ansainnut työpaikkansa koeajan kautta ja sai keväällä kaulaansa hopeamitalin.
Mitalia lukuun ottamatta vastaavat olosuhteet ovat Koskirannalle tutut. SM-liigassa hän on joutunut todistamaan itsensä ensin SaiPassa, sitten Pelicansissa. Molemmissa työnteko palkittiin.
- Lähtökohdat tosin olivat erilaiset. Kun menin Lappeenrantaan, kukaan ei tiennyt mitään. Lahdessa kyse oli toisenlaisesta try-outista. Lisäksi Pelicansiin minut oli hankittu tuloksentekomielessä, Lappeenrantaan ehkä vähän eri tavoittein, vaikka sain lopulta sielläkin sen roolin.
Juniorivuosina Espoo Bluesissa Koskiranta oli osa nuorten pelaajien ryhmää, joka vaelsi SM-liigaminuuttien ja Mestis-lainojen väliä. Espoolaisseura uusi silloin nahkaansa Petri Matikaisen noustua valtaan. Koskiranta haki näyttöpaikkaa ja kokemusta Kirkkonummen Salamoista.
- Bluesin ja Matikaisen kanssa on puhuttu, että pyritään pelaajien kannalta reilumpaan yhteistyöhön, ettei pelaajia makuuteta liigajoukkueen mukana ilman peliaikaa, Salamoiden silloinen päävalmentaja Jyrki Tuukkanen perusteli.
"Tuntuu, että ajattelemme pelistä hyvin samalla tavalla. Että tästä voisi tulla aika hyväkin juttu."
Seuraavana syksynä 2007 Koskiranta koettiin huokeaksi, nuoreksi ja paikalliseksi vaihtoehdoksi Bluesin nelosketjun keskelle, mutta hän vakiinnutti paikkansa vasta kauden lopuvaiheessa. Kahden 30 ottelun liigakauden jälkeen Koskiranta päätti etsiä isomman vastuun muualta.
Se löytyi Lappeenrannasta, minne pikkuveli Jarnokin matkasi vuotta myöhemmin. Koskiranta pääsi mukaan try-out -sopimuksella SaiPa-hyökkäyksen loukkaantumissuman seurauksena.
- Kerkesin päivän harjoittelemaan joukkueen kanssa ennen ensimmäistä harjoitusturnausta. Try-outin piti kai kestää muutaman ottelun, mutta jo ensimmäisen pelin jälkeen sanottiin että sopimus tehdään. Ilmeisen hyvin se kai sitten meni, Koskiranta nauraa.
Joulutauolla hän oli joukkueensa toiseksi tehokkain pistemies ja maalipörssin kärki. Siinä vaiheessa SaiPa käytti Koskirannan option kaudesta 2008-2009.
- Onhan tämä alkukausi jossain määrin yllätys, mutta itselleni on ollut aina selvää, että pystyn pelaamaan kovalla tasolla. SaiPassa olen saanut mahdollisuuden, Koskiranta sanoi.
Shayne Toporowskin johtamassa joukkueessa Koskiranta nosti pistesaldonsa viidestä 40:ään ja jakoi kanadalaisen kanssa SaiPan parhaan maalintekijän tittelin.
Kahta seuraavaa vuotta varjostivat loukkaantumiset. Koskiranta loukkasi polvensa tultuaan elokuisessa harjoitusturnauksessa nykyisen joukkuekaverinsa Markus Seikolan taklaamaksi ja oli sivussa marraskuun loppuun asti. Vuotta myöhemmin kohdalle osui nilkkavamma, joka vaati kahden kuukauden toipumisen.
Poissaolot tiputtivat Koskirannan sentterien hierarkiassa Tyler Redenbachin ja pikkuveljensä taakse. Kaudella 2010-2011 Ari-Pekka Selin peluutti vanhempaa Koskirantaa usein laiturina Redenbachin ykkösketjussa. Aika Lappeenrannassa päättyi kolmanneksi viimeiseen sijaan ja Koskiranta jatkoi keltamustista turkooseihin.
- Lahdessa en edes pelannut koejakson aikana. Tarkoitus oli lähinnä näyttää Suikkaselle, että olin kunnossa harjoiteltuani yksinäni.
Pelicans näki Koskirannan potentiaalin pelata ratkaisuroolissa, vaikka sopimus sisälsikin try-out -pykälän. Koskiranta aloitti kauden kolmoskorissa, edellään ainakin Matias Loppi ja Justin Hodgman.
Aika kuitenkin teki tehtävänsä ja Koskiranta jälleen nousunsa. Puoli vuotta myöhemmin hän muodosti Ryan Laschin ja Arttu Luttisen kanssa yhden SM-liigan kuumimmista ketjuista.
Kohti kotikontuja
Viime kesänä Koskiranta solmi TPS:n kanssa kaksivuotisen sopimuksen. Siirto oli paitsi paluu synnyinseuduille, myös Koskirannan ensimmäinen seuranvaihto SM-liigassa ilman koeaikaa.
Vuosi sitten hänestä odotettiin varteenotettavaa kakkossentteriä tähtistatuksella Eurooppaan muuttaneen Locken taakse. Kuten Koskirannan historian tunteva saattoi odottaa, toisin kävi.
Tällä kertaa taustalla olivat koko joukkueen ongelmat.
- Ei me oikein missään vaiheessa saatu järkeä siihen touhuun. Se on paha, kun se kierre lähtee. Sitä on vaikea katkaista. Siihen ei lääkkeitä löydetty. Onneksi nykyinen ilmapiiri on ihan erilainen, Koskiranta muistelee palatessaan edellisen talven tapahtumiin vielä kerran.
Nyt tilanne on tosiaankin toinen. Turkulaisryhmää on siivottu ykkösketjusta maalivahtiosastoon ja valmennusta myöten. Koskiranta aloitti työt Suikkasen kanssa uudelleen mielellään.
- Hän on rehti mies, joka kertoo asiat niin kuin ne ovat. Ei mitään turhan monimutkaisia kuvioita. Tämä suoraviivainen tyyli sopii ainakin mulle oikein hyvin. Saan käyttää omia vahvuuksiani ja peli-ideoitani enemmän ja paremmin.
TPS:n joukkue valitsi Koskirannan kapteenistoon. Sen lisäksi hän on vihdoin aloittamassa kauden ykkösnyrkin keskellä.
Tontille alunperin kaavailtu Paré vasta lähestyy parasta peli-ikää ja sitoutui Turkuun kahdeksi vuodeksi. TPS päihitti työnantajataiston loppumetreillä erään keskieurooppalaisseuran ja Rauman Lukon. Merkittävää roolia ratkaisussa näytteli urheilutoimenjohtaja Ari Vuori, jonka toisen työnantajan farmiseurassa Paré on pelannut koko tähänastisen ammattilaisuransa.
26-vuotias on viettänyt valtaosan urastaan laitahyökkääjänä. Sillä paikalla Suikkanen on hänet pitänyt myös TPS:n harjoitusotteluissa.
- Muuten pelaan itse keskellä ja Paré laidassa, mutta aloituksia otetaan vähän vuorotellen. Ne kun on helpompi aloittaa rystylle, jotta saa enemmän voimaa. Saadaan sen kautta peli vähän paremmin rullaamaan ja kiekko omille.
Kuviot eivät ole muuttumassa lähiaikoina.
- Eiköhän me niin myös jatketa. Kyllä Paré tuntuu tykkäävän enemmän siitä laiturinpaikasta.
Viimein vastuuroolissa
Koskirannan voi aiheellisesti sanoa kantavan otsassaan ainakin jossain määrin aliarvostetun pelaajan leimaa. Hän ei säkenöi, mutta on valtavan monipuolinen. Häntä on peluutettu niin hyökkäävässä kuin puolustavassakin roolissa ja hänen asennettaan on kehuttu aina.
Viime kaudella Koskiranta teki 12 maalia. Ensin muutaman irtokiekoista maalin edestä, sitten tammikuussa vastuun kasvettua neljä maalia viiteen otteluun. Maaliskuussa syntyi Lahdessa hattutemppu entisen seuran verkkoon. Hän laukoi TPS-pelaajista kolmanneksi eniten, tosin neljänneksi useimmin (34,13%) maalin ohi. Aloitusprosentti oli vaatimaton, vain hieman päälle 40.
Ketjukavereina kiersivät useimmiten Ville Vahalahti, Marko Anttila ja Brian Willsie. Viimeisen kanssa Koskiranta miehitti maalintekijän ja ensimmäisen syöttäjän paikkoja kuudessa eri maalissa muodostaen joukkueen tehokkaimman tutkaparin - viisi osumaa rakentaneet Koivu ja Lauri Korpikoski olivat toisina.
Yhtenä kompastuskivenä on nähty kiekollinen pelaaminen. Koskiranta on osoittanut pystyvänsä koviin tehoihin taitavien laiturien kanssa, mutta ei välttämättä itse kykene toimimaan moottorina.
Turkulaisten toisen huippuhankinnan, Dan Sextonin, ominaisuudet voisivat olla oiva pari Koskirannan taidoille. Toistaiseksi Sexton on tosin ottanut sen verran vastuuta maalipaikkojen luomisesta, ettei hänen viimeistelytaitonsa ole päässyt oikeuksiinsa.
Kaksikon yhteispelin seuraaminen muistuttaa Koskirannan edellisen tehoketjun tähdestä. Sexton on kaksi vuotta vanhempi kuin Lasch oli siirtyessään Lahteen, mutta muistuttaa maanmiestään monessa suhteessa.
- On heissä samoja ominaisuuksia. Ryan toki oli pelannut silloin jo vuoden Euroopassa ja tottunut vähän enemmän paikalliseen tyyliin. Sextonilla taas kestää varmaan hetken että pääsee kunnolla eurooppalaiseen peliin kiinni, Koskiranta arvioi.
Koskiranta viihtyy Sextonin ja Parén rinnalla. Tulostakin on tullut. Elokuun kuudessa harjoitusottelussa ketju värkkäsi neljä ylivoimamaalia. Kolmikon yhteistehot olivat 5+9.
- Nopeiden laitureiden kanssa on aina mukava pelata. Mitä helpommin he löytävät vapaita paikkoja, sitä helpompi sentterinkin on löytää se lapa. Tuntuu myös, että ajattelemme pelistä hyvin samalla tavalla - että tästä voisi tulla aika hyväkin juttu.
Harjoitusotteluissa Koskirannan rooli pelinrakentelussa on monesti rajoittunut kärkikarvaajan ohittamiseen ennen avausta laitaan, mistä Sexton tai Paré nopeina luistelijoina ovat spurtanneet kiekon kanssa hyökkäysalueelle. Siellä Koskirannan tontti on, etenkin ylivoimalla, maalin edessä.
Tämänhetkiset laiturit ovat ensisijaisesti hyökkäyssuunnan erikoisosaajia, joten joutuuko Koskiranta uhrautumaan puolustavaan rooliin?
- En missään nimessä. Näkisin, että pitää pystyä tekemään peliä ja hoitamaan kiekkoa heille laitoihin, jotta he pääsevät käyttämään jalkojaan. Kyllä me kaikki olemme ainakin tähän asti tehneet aika lailla samoja hommia. Jokainen meistä pystyy haastamaan, tekemään maaleja ja puolustamaan.
TPS:n kakkosketjun sentteri on pienoinen mysteeri niin kauan kuin Paré pysyy laitahyökkääjänä. Ehdolla tontille voivat olla try-out -peluri Tadas Kumeliauskas, luontainen laituri Marko Virtala ja ehkä jopa Camilo Miettinen, joka on Turussa siirretty pysyvänoloisesti laitaan. Lisäksi jokaiselle hyökkääjätontille sopiva TPS:n lähtökohtainen ykköstykki Brian Willsie viipyy kauden ensimmäiset viikot lainalla Medvescak Zagrebissa.
Kaikki tämä lisää painetta ykkösketjun niskaan. Tässäkin jutussa toistuneita "puolustavan sentterin", "kahden suunnan raatajan" ja "duunarin" kuvauksia aina kuulleelle Koskirannalle se on pelkästään mieluisaa vaihtelua.
- On tässä tietyllä tapaa uudenlaisia tuloksentekopaineita. Mutta pakkoa sanoa, että ne ovat kyllä ihan tervetulleita.