Innokkaasta kiekkomiehestä Anssi Salosesta ei tullut ammattikiekkoilijaa, mutta lajin huipulle hän pääsi siitäkin huolimatta. Salonen on seurannut jääkiekkoa pienestä pitäen, ja se on ollut hänelle aina ykköslaji. Pelaamisen hän aloitti kuitenkin vasta vanhemmalla iällä, ja kilpatasolla hän ei olekaan pelannut koskaan.
- Muutaman kerran viikkoon käyn nykyisin höntsäilemässä ja sitä jatkan varmastikin eläkeikään asti. Olisihan se ollut kaikkein isoin juttu, jos olisin päässyt pelaamaan liigaa, mutta hyvä näinkin, parhaimmillaan 135 ottelua kauden aikana tuominnut Salonen kertoo.
Kun Anssi Salonen oli 15-vuotias, houkutteli hänen ex-valmentajansa Jarno Parviainen hänet tuomariksi. Päätuomariksi Salonen nousi 18-vuotiaana nykyisen Mestiksen kurinpitäjän Jouko Palmulan päätöksellä.
- Parviainen ilmeisesti huomasi etteivät pelikyvyt riitä, ja usutti koettamaan tuomarinhommia kun olen aina ollut äänessä ja luonteeltani olen sellainen kovapäinen, muistelee uransa alkutaipaletta Anssi Salonen.
Tie raitapaitaan sisältää kouluttautumista, mutta ennen kaikkea kokemus haetaan tuomitsemalla. Tuomarit käyvät lävitse vuosittain leirityksiä ja heidän kuntoaan tarkkaillaan. Kokeneemmat erotuomarit ja otteluvalvojat seuraavat heidän otteitaan ja askel kerrallaan nousu kohti liigaa on aina vain lähempänä.
- Tuomarin täytyy olla urheilullinen,osata luistella ja käyttää pelisilmää. Kokeneilla liigapelaajilla, jotka hakeutuvat tuomareiksi, on tietenkin kaikki perusvalmiudet kuten luistelu ja pelinluku hyvin hallussa, mutta sääntöjen opiskelu vie oman aikansa. Tärkeintä on kuitenkin osata oikealla tavalla äijämäinen, sellainen lätkäjätkä, paaluttaa Salonen hyvän tuomarin ominaisuuksia.
Tuomaristo valmistautuu huollisesti otteluihin ja työ alkaa jo peliä edeltävänä päivänä. Otteluun valmistautuminen alkaa otteluparin edellisten otteluiden analysoimisesta.
- Illalla tietenkin hyvissä ajoissa nukkumaan. Aamulla pieni kävelylenkki ja hyvä ruokailu, joiden jälkeen varusteet kassiin ja autolla pelipaikalle, jossa tietenkin kunnon lämmittelyt ennen ottelua, kertaa Salonen ottelurutiiniaan.
"Peleihin lähdetään puhtaalta pöydältä"
Väitteiden mukaan tuomaristot tekisivät jo ennen peliä olettamuksia, kuten että joukkue A rikkoo oletettavasti enemmän tai että joukkue B käyttää mailaa rajusti. Salonen tyrmää kuitenkin väitteet.
- Jokainen ottelu lähtee puhtaalta pöydältä. Joukkueet pelaavat osin eri lailla eri joukkueita vastaan, joten koko ajatus on ristiriitainen. Se on kuitenkin totta, että katsomme mahdollisia jännitteitä, joita voi olla syntynyt edellisissä kohtaamisissa ja muutenkin meidän pitää olla ajan tasalla siitä missä joukkueet menevät.
Erätauoilla tuomaristolla on omat rutiininsa, joissa käydään lävitse pelissä olleita tilanteita ja ennakoidaan tulevien erien mahdollisia tapahtumia.
- Jos on mahdollisuus niin lisäksi tietenkin tankataan. Nykyisin käytännössä kaikilla paikkakunnilla saamme kunnon eväät, kiittää Salonen ottelujärjestäjiä.
Tuomareiden ja valmentajien henkilökemiat luovat jännitteitä, mutta kaikki erimielisyydet jäävät kuitenkin kaukaloon ja jäähallille. Pelien tuoksinassa saattaa tulla kovaakin palautetta, mutta pelaajat tietävät ollessaan väärässä ja toisinaan niitä huuteluita käydään pelin jälkeen pahoittelemassakin.
- Osa lajin viehätystä on sellaiset vastakkaiset kemiat, jotka tuolla törmäävät. Erittäin suuri osa valmentajista on sellaisia, joiden kanssa tulee hyvin toimeen. Tietenkin sitä välillä itsekin tulee oltua liiankin kovapäinen, mutta se pitää vaan käsitellä ja jatkaa eteenpäin, painottaa Salonen.
Pelin jälkeen otteluvalvojan syyniin
Kun kansa lähtee kotiin jäähallista, on tuomaristolla vielä edessä kohtaaminen otteluvalvojan kanssa. Ylensä otteluvalvoja käy ensin lehdistötilaisuudessa, josta hän tulee tuomariston kopille antamaan palautteen. Palautteessa peli käydään läpi erä erältä ja siinä käsitellään tuomariston sijoittumista, tuomariston olemusta ottelun aikana sekä maali- ja jäähytilanteet. Sama kaava toistuu jokaisen ottelun jälkeen.
- Joskus siistissä ja tapahtumaköyhässä ottelussa palaute on nopeasti ohi, mutta toisinaan siellä istutaan pitkäänkin jos on tullut kiistanalaisia tilanteita ja ulosajoja, joista kirjoitetaan aina raportit. Olen kuullut huhuja, että sen jälkeen jotkut vanhemmat ja kankeammat tuomarit käyvät vielä loppulenkilläkin, naurahtaa Rantala.
Usein suurta yleisöä puhuttava asia on tuomaroinnin linja tai sitten sen puute. Ennen kautta tuomareilla on yhteinen leiri, jossa käydään lävitse niin edellistä kuin tulevaakin kautta. Siellä kerrataan säännöt ja näiden keskusteluiden pohjalta tehdään kooste linjan selventämiseksi ja yhtenäistämiseksi. Tuomareita liigassa on kuitenkin yhteensä 27, joten pienet erot painotuksissa ovat ymmärrettäviä.
- Näiden leirien jälkeen jokaisessa seurassa käy yksi päätuomari ja linjatuomari, jotka käyvät valmentajien ja pelaajien kanssa läpi näitä asioita. Omasta mielestäni tämä on ollut erittäin hyvä systeemi ja uskonkin, että tätä jatketaan myös tulevaisuudessa, kertoo Salonen.
Yksi asia, jota usein mietitään on vihellyslinjan muuttuminen ottelun aikana. Linjan pitäisi kestää aloituskiekosta päätösvihellykseen asti yhtenäisenä, mutta aina se ei valitettavasti onnistu. Tarkoituksellisesti linjaa ei kuitenkaan muuteta.
- Monilla on sellainenkin käsitys, että jäähyjä pitäisi tulla molemmille joukkueille yhtä paljon, mutta eihän se niin voi mennä, sillä parempaa joukkuetta rikotaan toki enemmän. Meille tuomareille saa tietenkin buuata ja huutaa kun on ottelulippunsa lunastanut, mutta kiekonseuraajien olisi hyvä muistaa, että me haluamme kaukalossa kaikkien turvallisuutta ja teemme aina parhaamme, muistuttaa Salonen.
Samankaltaiset tilanteet tuomitaan otteluiden välillä hyvinkin eri tavalla. Tulkinnanvaraa tietyissä tilanteissa on paljon ja kuten joukkueilla ei tuomareidenkaan peli ole täysin valmista kauden alussa vaan linja tarkentuu kauden mittaan.
- Meillä on käytössä satasivuinen casebook, jossa on tulkittu lähes kaikki mitä kaukalossa voi tapahtua ja yhdessä sääntöjen kanssa yritämme saada tilanteisiin yhtenäiset tulkinnat.
- Lisäksi on tämä inhimillinen puoli, jonka vuoksi joskus käsi nousee herkemmin. Joskus kun on käden nostanut ehtii ennen vihellystä itsekin harmittelemaan tehtyä päätöstä, mutta kun käsi on ylhäällä ei paluuta ole, selventää Salonen.
Yhtä köyttä toisen tuomarin kanssa
Kahden tuomarin yhteistoiminta on tärkeää. Katsojia ihmetyttävät kauempana tilanteesta olleen tuomarin vihellykset ovat kuitenkin perusteltuja, sillä tuomareilla on jaettuna otteluissa ihan selvät sektorit. Molemmilla tuomareilla on mahdollisuus kuitenkin viheltää koko kentän alueen tapahtumat.
- Kiekkoa lähempänä oleva saattaa olla vaikka juuri kääntynyt tai joutua väistämään pelaajia ja silloin kauempana olevalla on parempi näköyhteys, vaikka toinen on fyysisesti selvästi lähempänä, täsmentää Salonen.
Media ja valmentajat luovat painetta tuomaristojen niskaan. Kuluneella kaudella julkinen paine oli hyvinkin voimakasta, kun runkosarjan loppuvaiheilla miehiä ajettiin suihkuun ajoittain hyvinkin kevyen oloisesti.
- Henkilökohtaisesti minua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä kirjoitetaan tai mitä puhutaan. Tietyissä tilanteissa tuli ylireagointia meiltä tuomareilta, mutta kyllä mediallakin on peiliin katsomisen paikka, tähdentää Salonen.
Kokonaisuutena kulunut kausi oli Anssi Saloselle menestys ja hän vihelsikin yli 40 ottelua kauden mittaan. Neljättä kautta perättäin Salonen on ollut mukana myös pudotuspeleissä aina välierävaiheeseen asti. Kokonaisuutena koko tuomaristo nosti profiiliaan pudotuspeleissä ja fokus onkin pysynyt itse pelissä.
- Olen pirun tyytyväinen kauteeni, sillä oma tavoitteeni oli päästä mukaan viheltämään pudotuspelejä. Finaaleihin olisi vielä hienoa päästä mukaan, ensimmäisessä finaalissa stand-by-tuomarina toiminut Salonen toivoo.