HPK:n alkukausi on ollut selkeästi plusmerkkinen. Joukkue lähti maajoukkuetauolle seitsemän ottelun voittoputkessa. Kerhon nelosketjun keskellä pelaavan Otto Paajasen vastaus kuulumisten kyselyyn ei yllätä.
- Hyvä fiilis, ollaan voitettu pelejä ja pystytty suurimmaksi osaksi hyvään peliin, sentteri kertoo ja summaa vielä HPK:n alkukauden menestysreseptin nopeasti kahteen pääraaka-aineeseen.
- Kaikilla on hyvä fiilis ja sitten kova työnteko. Meidän pelitapa perustuu aika paljon työntekoon. Ei se ole mitään rakettitiedettä, mutta fyysisesti aika vaativaa.
Hyvät otteet ovat näkyneet myös yleisömäärissä. Myös Paajanen on seikan huomannut ja tervehtii ilmiötä ilolla.
- On siellä ollut enemmän yleisöä kuin viime kaudella. On ollut hieno huomata, että halli on ollut välillä lähes täysi, 20-vuotias Kerho-kasvatti kehuu.
Iso yleisömäärä tuo väistämättä halliin hyvän tunnelman. HPK:n markkinointiosasto meni uusiksi ennen kautta ja ottelutapahtumaan on panostettu entistä enemmän. Paajanen jakaakin kiitosta myös toimiston suuntaan.
- Siellä on tehty näköjään vähän muutakin ottelutapahtuman eteen. Ei se ole pelkkä peli. Toimistollakin on hoidettu se homma.
Tavoitteena täysi runkosarja
Viime kaudella nuorukaisen tilille kertyi 34 runkosarjaottelua. Tulevaan kauteen lähtiessä tavoite olikin selvä - pelipaikan vakiinnuttaminen. Toistaiseksi sentteri on pysynyt tavoitetahdissa. Tämä luonnollisesti on ruokkinut pelaajan itseluottamusta, vaikka ympärillä ketjukaverit ovatkin vaihtuneet usein.
- Kyllä siinä on itseluottamus noussut, kun nyt on päässyt koko kauden pelaamaan. Vaikka välillä onkin tullut vähän huonompi peli, niin se ei ole periaatteessa haitannut, nuorukainen ynnäilee.
Ulkopuolisen silmin vaikuttaa siltä, että HPK:n uusi valmentaja Ari-Pekka Selin peluuttaa niitä kenellä kulkee. Vapaamatkustajia joukkueessa ei katsella ja vaatimustaso on korkealla. Nuori pelimies pitää peluutusta ennen kaikkea reiluna, koska virheistäkään ei heti rokoteta. Selkein ero viime kauteen verrattuna löytyy vaatimustasosta.
Lopelta kotoisin oleva Paajanen sopii vaativan Selinin alaisuuteen juuri tunnollisuutensa ansiosta. Sentteri saa jo vastuuta alivoimalla, mutta alkukauden aikana myös piste-ennätys on ehtinyt mennä rikki. Ylivoimalla miestä ei ole vielä nähty, eikä hän ota kantaa koska se hetki koittaa.
- En tiedä, sitä sinun pitää kysyä koutsilta, vaatimaton nuorimies naurahtaa.
- En ole hirveästi ajatellut asiaa. Jos sitä rupeaa turhaan miettimään, ei siitä tule oikein mitään, sentteri vakavoituu.
Tasapainottava taustavoima syttyy, kun vastus kovenee
HPK:n A-junioreissa laidoilla viilettivät pistepörssissä kaksoisvoiton napanneet Teemu Rautiainen ja Mestistä Peliitoissa pelaava Ville Järveläinen. Paajanen operoi tasapainottavana tekijänä kahden taitavan väkkärän välissä. Samalla hän mahdollisti laitureidensa hurjan hyökkäyspään pyörityksen.
Puolustavampi rooli ja alivoiman pelaaminen ovat tuttuja asioita myös nuorten maajoukkueesta. Joulukuussa Paajanen pelasi nuorten MM-kisoissa paljon alivoimaa ja toteutti tuttua puolustavaa rooliaan alemmissa ketjuissa. Otsikoissa olivat esillä nimet Mikael Granlund, Teemu Pulkkinen ja Joel Armia. Vähäinen huomio sopiikin HPK-kasvatille mainiosti.
- Sellaista puolustavaa roolia sielläkin, ja alivoimaa. Sitten tietysti siellä oli näitä granlundeja, pulkkisia ja muita, ja totta kai ne ovat esillä. Ja pitääkin olla, kun ovat sen tasoisia pelimiehiä, puurtaja kertaa omaa rooliaan.
Sakari Pietilä, Paajasen entinen valmentaja juniorimaajoukkueesta, kuvaili tunnollista työjuhtaa älykkääksi pelaajaksi.
- Joo, olen minä kuullut tuota joltain, nuorukainen hymähtää vaatimattomasti.
- Menen kentälle ja yritän tehdä sitä omaa hommaa. Yritän, että en hirveästi ajaisi itseäni ulos tilanteista. En ole mikään kaikista vahvin äijä, niin en aina yritä heittää miestä seinälle, vaan pelaan enemmän keskustan kautta. En ole mikään räiskyvin pelaaja, pommikone tai mikään taitavinkaan pelaaja, Paajanen analysoi omaa peliälyään.
Älykäs, ei räisky, mutta hoitaa oman tonttinsa pomminvarmasti. Vaatimattomasti, mutta tyylillä taustalla. Eivätkös suomalaiset kiekkofanit ole saaneet nauttia tällaisen Kerho-kasvatin otteista jo vuosien ajan?
- Olen minä tuosta kuullut kyllä aikaisemminkin, jatkaa Paajanen vaatimattomalla linjallaan, kun esiin nousee Niko Kapasen nimi.
- On se imarteleva ja hieno juttu. Kapanen on kuitenkin aika hyvä pelaaja ja häntä on tullut seurattua maajoukkueessakin aika paljon, Paajanen jatkaa.
HPK pelasikin syksyllä harjoitusottelun Kapasen KHL-joukkue Kazania vastaan. NHL-työsulun aikana SM-liigaan on tullut toinen toistaan kovempia pelimiehiä, mutta vastustajan kovat nimimiehet eivät saa Paajasta häkeltymään, pikemminkin päinvastoin.
- Se antaa sellaista lisäboostia. Siinä saa ihan erilaisen fiiliksen. Kun vastassa on NHL-äijä, niin kyllä siinä tulee sellainen tietty näyttämisenhalu, Paajanen kuvailee.
Junnujen esiinmarssi?
HPK:n kokoonpanossa on viime kausina nähty lupaavia junioreita aiempaa enemmän. Myös vastuuta on annettu ja vaikuttaisikin, että nuorten pelaajien on helppo päästä joukkueeseen sisälle. Jos peli kulkee, niin vastuutakin tulee.
Kova vaatimustaso myös kehittää nuoria pelaajia, kun myös virheiden tekeminenkin on sallittu. Onko A-junioreiden kapteeni Miika Heikkilä seuraava Lopelta lähtöisin oleva HPK:n liigarinkiin ponnistava pelaaja?
- Toivotaan! Paajanen naurahtaa, eikä pistäisi pahakseen, vaikka junioriajoilta tuttu tehokolmikko Rautiainen-Paajanen-Jäveläinen nähtäisiin oranssissa paidassa Rinkelinmäen jäällä.
- Olisihan se hieno pelata niiden kanssa. Ovat niin taitavia ja nopeita, tehoketjun keskushyökkääjä fiilistelee lopuksi.
