Olkapäävamman jäljiltä pitkällä sairauslomalla ollut Marko Tuulola teki paluun jäälle Ilvestä vastaan. Tuloksena oli hieno peli sekä veteraanilta itseltään että kovasti töitä tehneeltä kotijoukkueelta.
Ottelun jälkeen itsevarmuutta uhkunut Tuulola oli esimerkillinen myös jäällä. Kiekko pysyi lavassa hyvin ja myös syötöt lähtivät napakasti. HPK avasi peliä huomattavasti aiempia otteluita paremmin sekä voitti tilaa vaihtamalla "kaistaa" rohkeasti.
− Se on se juttu missä minä pystyn tätä joukkuetta auttamaan, Tuulola kuvasi pelin jälkeen.
− Ne on ne helpot ja nopeat syötöt mitä pystyn hyvin antamaan. On myös niitä poikia, jotka haluaa kiivetä suoraan ylärappusille.
Puolustaja kertoi joukkueen tehneen paljon töitä maajoukkuetauon aikana. Kiitoksena siitä oli tiukka viisikkopeli kiekottomana ja hyvä avauspeli kiekollisena. Myös Ville Viitaluoma kehui Tuulolaa tärkeäksi lisäpalaksi joukkueeseen.
− Marko on äänessä kopissa ja kentällä. Näyttää esimerkkiä kaikille, kapteeni kommentoi ottelun jälkeen.
Paluu jännitti, muttei pelottanut
Peliä ennen Tuulolalla oli luonnollisesti perhosia vatsassa. Konkaripuolustajan mielestä se kertoo siitä, että pelaaminen on yhä tärkeä juttu.
− Jos ei olisi perhosia vatsassa, niin ei ehkä välittäisi. Ratkaisevaa on sitten se, miten paljon jännittää ja miten käsittelet sen jännityksen.
Pudotuspeleissä tullut vamma lätkäisi keväällä Tuulolalle suorilta kuuden kuukauden sairausloman. Uran lopettaminen oli tovin mielessä.
− Kyllä se melko paha oli ja tuntui, että se oli ohi. Kai Rautio soitti sitten elokuussa ja kyseli miltä tuntuisi pelata. Kerho näytti sitten vihreää valoa ja ruvettiin hoitamaan ukkoa kuntoon, Tuulola kertasi.
Luovuttamisesta Tuulola ei suostunut puhumaan, vaikka lopettaminen oli lähellä.
− Luovuttaminen on vähän ruma sana. Piti kuitenkin olla sellainen oikea ruutu, mikä motivoi kun lähdet yksin kulkemaan sitä kivistä reittiä.
Seura malttoi onneksi antaa Tuulolan kuntouttaa olkapäänsä täyteen pelikuntoon ennen paluuta. Ilvestä vastaan konkaripakki kuljetti kiekkoa jopa yhdellä kädellä.
− Se kuuluu jääkiekkoon, että kun perässä on karvaaja, pitää osata suojata kiekkoa, itseluottamusta uhkunut Tuulola kertoi.
Paketti ei räjähtänyt Tuulolalla, eikä Kerholla
Helpottuneen Tuulolan mielestä vaikeinta oli ennustaa se, kuinka kunto kestää pitkiä vaihtoja. Nyt pisimmäksi venyivät ylivoimat, joissa HPK:lla riittää tekemistä.
− Voihan sitä kuntoa treenata. Menet ympyrää ja vedät viivoja, mutta pelissä vastustaja määrittelee sen, milloin vedät viivoja ja milloin pysähdyt.
Joukkue on Tuulolan mielestä sitoutunut tekemiseen koko kauden ajan, mutta nyt erityistä kipinää tuli tärkeästä maajoukkuetauosta. Keskialueen puolustaminen oli koko joukkueelta tiivistä.
− Ehjä esitys oli. Ennen taukoa käytiin Oulussa ja silloin paketti räjähti. Pelissä tultiin ovista ja ikkunoista. Niin olisi käynyt nytkin, jos paketti ei olisi ollut kasassa.
Oman pojan kanssa pelaaminen haaveena
Tuulolan kaksi omaa poikaa pelaa HPK:n junioreissa. Pojista vanhempi, 17-vuotias Joni Tuulola, on käynyt isän mielessä myös mahdollisena pakkiparina.
− Se on tietysti se haave ja fantasia. Pojan pitää kuitenkin hoitaa ensin oma ruutunsa ja isän oma ruutunsa.
Tästä illasta kehuja irtosi myös kauden avauspelinsä pelanneelle Petteri Nikkilälle. SaPKossa lainassa pelannut 21-vuotias pelasi edellisen HPK-ottelunsa harjoituspeleissä.
− Todella loistava peli. Ennakkoluuloton ja rohkea nuori jätkä. Antoi kovia taklauksia, kehui Tuulola haastattelun lopuksi nuorta kollegaansa.