Jääkiekko tuli Michael Ryanille tutuksi perheen kautta, sillä hänen isänsä ja vanhempi veljensä pelasivat molemmat jääkiekkoa. Luistimet puettiin jalkaan, kun mittarissa oli viisi vuotta, eikä niitä sen jälkeen ole riisuttu kuin pakosta.
- Isäni valmensi veljeni joukkuetta ja antoi myös minun pelata heidän kanssaan. Olin siis hieman nuorempi kuin kaikki muut.
Musta kumipala ei kuitenkaan ollut ainut asia, joka lämmitti nuoren pojan mieltä. Ryan pelasi intohimoisesti myös baseballia aina kuusitoistavuotiaaksi asti.
- Baseball on yhä suosikkilajini, jota seuraan mieluiten. Se ja golf, pelaan sitä yhä aina kesäisin. Se on jotain, mitä odotan innolla, hyökkääjä hymyilee.
Jääkiekko oli kuitenkin laji, joka pysyi mukana matkassa vuosien vieriessä. Boston College High'n riveissä kaudella 1997-1998 aloittanut hyökkääjä ei kuitenkaan ollut varma halusiko jääkiekosta itselleen varsinaista ammattia.
- En oikeastaan tiennyt sitä ennen kuin täytin seitsemäntoista. Täytettyäni kahdeksantoista varaustilaisuus oli jo ovella. Minulle sanottiin, että saattaisin tulla varatuksi. Silloin aloin ensimmäistä kertaa miettiä, että ehkä pelaisin ammattilaisena, mutta nuorempana en ajatellut asiaa lainkaan.
Ryan tuli kuin tulikin varatuksi. Dallas Stars nappasi nuoren kiekkoilijan toisella kierroksella. Tämä oli hyökkääjän mukaan odottamatonta. Entä jos Ryanin varaus ei olisikaan toteutunut ja hyökkääjä olisi ripustanut luistimet naulaan? Mikä ammatti olisi miestä odottanut? Palomies, poliisin ura?
- En kyllä tiedä, isäni on poliisi, mutta en todellakaan tiedä, hyökkääjä hymähtää.
Eurooppa ei tuonut päänsärkyä
Ryan sai myös maistaa maailman tunnetuinta kiekkoliigaa sekä Buffalo Sabresin että Carolina Hurricanesin paidassa. Rochester Americansista Sabresin riveihin noussut hyökkääjä keräsi Buffalossa kokemusta yhteensä 65 ottelun verran. Tehoja Sabresin nutussa syntyi 7+6=13.
Albany River Ratsin kautta koukannut Ryan sai kokea vielä jälkiruuan, ja pelasi Carolinassa 18 ottelua ilman tehomerkintöjä. Vaikka reissu jäi lopulta tyngäksi, NHL oli kokemuksena hyökkääjälle mieluinen.
- Se oli kiva kokemus, joka olisi toki voinut kestää pidempäänkin.
- Olen yhä muutaman tyypin kanssa hyvä kaveri. Asuimme Ryan Millerin kanssa yhdessä, kun pelasimme farmissa. Clarke MacArthur taas pelaa Torontossa, joten häntä on luonnollisesti erittäin helppo seurata.
Kausi 2009-2010 ei puhaltanut Ryanille onnellisia tuulia, sillä hyökkääjä kärsi lonkkaloukkaantumisesta. Mies matkasi Carolinan miehistöstä AHL:ään Albany River Ratsin joukkoihin kuntouttamaan itseään, mutta kroppa oli eri mieltä.
- Pelasin kolme peliä, mutta lonkka ei ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa, joten päädyin leikkaukseen helmikuussa.
Hyvänä luistelijana tunnettu Ryan ei välttynyt loukkaantumisilta myöskään kaudella 2011-2012. Päänsäryn takia hyökkääjä edusti Rochester Americansia vain kahdeksan ottelun verran.
Ryan oli loukkaantumisen sattuessa jo 31-vuotias, eikä paluu kentille täydessä tikissä voinut olla täysin ennustettavissa. Se ei kuitenkaan ollut syy, miksi laituri suuntasi katseensa Eurooppaan ja päätyi Ässiin.
- Olin lähellä tulla Eurooppaan jo aiemmin, pari vuotta sitten, mutta perheasioiden takia minun täytyi pysyä Pohjois-Amerikassa. Olin silti suunnitellut haluavani pelata Euroopassa. Viime vuonna missasin koko kauden, joten odotin tätä mahdollisuutta kovasti. Pääsin kokeilemaan jotain erilaista, Ryan tuumaa tyytyväisesti.
Porissa pärjää
Ryan siirtyi Pohjois-Amerikan laakeilta aroilta suomalaisiin karuihin maisemiin, mutta hän on nauttinut ajastaan Porissa. Myös vaimo Emily ja tytär Elle ovat sopeutuneet helposti uuteen ympäristöön.
- Tämä on kiva hiljainen kaupunki. Sopeutuminen ei ollut yhtään vaikeaa, puolisoni on siinä hyvä. Ja tyttäreni on vain yhdeksän kuukauden ikäinen, joten hän ei ole paljoa väittänyt vastaan. Ehdimme olla täällä paljon yhdessä, ja se on tärkeää.
Hyökkääjä luonnehtii itseään melko hiljaiseksi tyypiksi, ainakin siihen asti, kunnes häneen tutustuu. Ryan on niin kaukalon sisä- kuin ulkopuolellakin kaikkiruokainen.
- Tulen toimeen kaikkien kanssa, oli kyseessä sitten nuori kaveri tai vanhempi tyyppi, jolla on jo perhe ja lapsi. Sillä ei ole väliä, tulen aina toimeen.
- Sama juttu kaukalon ulkopuolella. Monikaan ystävistäni ei pelaa jääkiekkoa, ja se on oikeastaan hyvä juttu. Emme puhu urheilusta, ja jos puhumme, niin ehkä golfista.
Luonnollisesti Ryan kommunikoi helpoiten muiden pohjoisamerikkalaisten kanssa, mutta kertoo, että kaikki pelaajat puhuvat hyvää englantia. Paikka kopissa löytyy Sami Mutasen ja Jani Honkasen välistä, ja Ryan pitääkin itseään onnekkaana.
- He kääntävät minulle, jos on tarpeen. He ovat hyviä tyyppejä.
Muutama viikko sitten ässähyökkääjä pääsi myös osalliseksi muutamaan ässäpelaajaan iskenyttä innostusta hevosurheiluun. Tie vei Porin raviradalle.
- Kävimme katsomassa heidän hevostaan, se oli hauskaa. Oli perjantai ja meillä oli seuraavana päivänä peli, joten emme voineet viipyä kovin myöhään. Ajattelin, että kävisin joku viikonloppu uudestaan, kun on vapaa-aikaa.
Onko siis havaittavissa orastavaa ravikuumetta?
- Hah, ehkä. En tiedä vielä, he eivät ole vielä puhuneet minua mukaan, Ryan vastaa velmuillen.
