Matias Soinnun ura kulki hyvää vauhtia Ilveksen junioreissa ja ikäkausimaajoukkueissa kohti aikuisten sarjoja aina kauden 2008-09 alkupuolelle asti. Edelliskaudella taitava väkkärä oli tehnyt A-juniorien SM-sarjassa jo mukavat tehot 21+19 41 ottelussa.
Kauden alussa nuorukainen kerkisi pelaamaan seitsemän ottelua A-junioreissa ja kolme ottelua nuorisomaajoukkueen Mestis-kiertueella. Sitten nuorukaisen ura koki vakavan takaiskun. Soinnun olkapää petti marraskuussa ja koko loppukausi oli ohi.
– Fiilikset oli aika maissa siinä vaiheessa kun tajusi että koko kausi menee ohi, mutta ei sitä kannattanut jäädä murehtimaan vaan aloittaa olkapään kuntoutus ja siirtää katseet tulevaisuuteen.
Uusi alku OHL:ssa
Matias Sointu oli tehnyt kasvattajaseuransa Ilveksen kanssa 2+1-vuotisen pelaajasopimuksen syksyllä 2008, mutta vakavan loukkaantumisen jäljiltä murtautuminen aikuisten SM-liigaan vaikutti liian kovalta tavoitteelta. Tampa Bayn tekemä NHL-varaus (7. kierros #182) saikin pian peräänsä varauksen CHL:n, Kanadan kolmen pääjuniorisarjan - QMJHL:n, OHL:n ja WHL:n - yhteisessä varaustilaisuudessa. Soinnun varasi Ontario Hockey Leaguessa pelaava Ottawa 67's.
– Halusin lähteä OHL:ään oppimaan Pohjois-Amerikkalaista pelityyliä ja pelaamaan paljon pelejä. Täällä pelataan paljon enemmän pelejä kuin Suomessa.
Sointu matkasi Kanadaan kuluvan kauden aluksi ja palasi tositoimiin loukkaantumisensa jälkeen Ottawan paidassa. Kaikki ei kuitenkaan sujunut odotetusti, vaan nuorukainen ajautui sivuraiteille seurassaan. Edessä oli uran ensimmäinen seurasiirto. Pelejä Ottawassa kertyi 21 tehoin 3+7.
– Alku oli totuttelua edelliskauden loukkaantumisen jäljiltä. Jäin vähälle peliajalle Ottawassa ja Tampa Bay halusi minun vaihtavan seuraa, 178-senttinen ja 75-kiloinen laitahyökkääjä kertoo.
Soinnun onneksi saman liigan Sudbury Wolves oli ankean alkukauden jälkeen palkannut päävalmentajakseen yli tuhannen NHL-ottelun veteraanin Mike Folignon, joka teki seuran pelaajistossa isoja uudistuksia vaihtokaupoin. Yksi näistä vaihtokaupoista toi Soinnun Sudburyyn. Folignolta Sointu on saanut aivan erilailla luottoa, kuin mitä Ottawasta oli saatavissa.
– Minulla on oikein hyvä rooli joukkueessa. Pelaan kahdessa ensimmäisessä kentässä ja ylivoimalla, tehot 4+5 ensimmäisissä 15 ottelussaan Sudburyssä kerännyt Sointu kertoo.
– Nyt alkaa pikkuhiljaa muistumaan, että mitä siellä kentällä oikein tehdään, 5 ottelun pisteputkessa kulkeva Sointu muistuttaa.
Jääkiekon ehdoilla kovassa sarjassa
Kun nuori aikuinen matkustaa kokonaan uuteen ympäristöön ottaa sopeutuminen aina oman aikansa. Kaukalossa toimiminen on tuttua, mutta elämä kiekon ulkopuolella tuo monia uusia vaatimuksia. Sopeutumista helpottaa huomattavasti järjestely, jossa pelaaja asuu sijaisperheessä.
– Minä asun toisen pelaajan kanssa yhdessä perheessä. Vapaa-aika menee huilaillessa ja elokuvissa käyden. Jääkiekon ehdoilla mennään täysin, ihan niin kuin jo Suomessakin, helmikuussa 20 vuotta täyttävä Matias kuvailee arkeaan.
Suomessa pääasiassa junioripelejä pelannut Sointu pitää OHL:ää kovempana sarjana, kuin suomalaista vastinettaan A-juniorien SM-sarjaa.
– Täällä on paljon tasaisempaa. Kaikki joukkueet ovat kovia. Joukkueiden sisälläkin tasoa riittää laajemmin. Pitää muistaa,että parhaat menevät täältä suoraan NHL:ään, Sointu arvioi.
Kanadan juniorisarjoissa pelataan huomattavasti enemmän pelejä,kuin mitä Suomessa on tapana. Harjoittelulle ei jää niin paljon aikaa, mutta Sointu ei näe tätä ongelmana.
– Pelejä on niin paljon, että niiden ehdoilla tietysti mennään. Reeni on kuitenkin kovaa ja pelaajia yritetään todella kehittää.
Vaihtelua OHL:n arkeen toivat vuodenvaihteessa Saskatoonissa pelatut U20 MM-kilpailut, joissa Sointu keräsi neljässä pelissä tehot 1+2.
Suomen menestysmahdollisuudet kisoissa katkesivat puolivälierävaiheessa.
– Siellä oli tosi kovia pelejä. Vähän jäi hampaankoloon, kun se oli lopulta pienestä kiinni, Sointu harmittelee.