- Hyvin on kausi tähän asti mennyt. Tami lanseerasi meille sen 1,7 pisteen tahdin ja tällä hetkellä olemme jopa edellä. Joukkueella on kokonaisuudessaan mennyt hyvin. Kohtalaisen hyvin on mennyt itsellänikin, mitä nyt olen ehtinyt syksyn aikana pelata.
Samu Pitkäsen viides Mestis-kausi on samalla miehen ensimmäinen kausi Joensuun ulkopuolella. Pitkästä välimatkasta ja lievästä koti-ikävästä huolimatta nuorukainen kokee sopeutuneensa Turkuun hyvin.
- Kyllä, olen kotiutunut hyvin. Tietenkin on tavallaan koti-ikävää, mutta ei sitä oikeastaan huomaa. Minut on otettu joukkueeseen hyvin sisään.
Myös joukkuetoverit ovat miellyttäneet. Turussa on tämän syksyn aikana nähty monenlaista pelaajaa ja pukukopin miehistöstä puhuttaessa hymy kiiriikin Pitkäsen huulille.
- Meillä on melko vivahteikas pukukoppi. Paljon on tullut jätkiä ympäri Suomea, paljon erilaisia persoonia. Eteenkin Iiro Vehmanen oli hyvin suulas kaveri.
Minkälaista väriä mies itse tuo TUTOn pukukoppiin? Pitkänen kuvaili itseään hyvin luistelevaksi ja paljon työtä tekeväksi hyökkääjäksi.
- Tarvittaessa pystyn tekemään myös pisteitä, kun vain sellainen rooli annetaan.
Vaihteluhan tunnetusti virkistää. Näin kokee myös Samu Pitkänen, joka vaihtelun lisäksi saapui Turkuun myös opiskelumielessä.
- Vaihtelu oli yksi pääsyistä, mutta toinen oli opiskelu. Opiskelin oikeustiedettä jo kolme vuotta Itä-Suomen yliopistossa, mutta nyt olisi tarkoitus hakea opiskelemaan samaa alaa Turun yliopistoon. Pääsykokeisiin luku onnistuu hyvin, sillä kausi on jo ohi silloin, kun pääsykoemateriaalit julkaistaan.
Syksy sairastuvalla
Uransa aikana monen eri valmentajan käskytyksen alla pelannut Pitkänen on ollut tyytyväinen myös Juhani Tammisen valmentamiseen. Värikkäältä kiekkopersoonalta löytyy paljon opittavaa.
- Tamminen on värikäs persoona. Olen tykännyt hänestä ja on hienoa, että on iso kiekkomies valmentajana. Pitää vain yrittää oppia mahdollisimman paljon hänen jääkiekkofilosofiaansa.
Pitkäseltä jäi syksyn aikana tuntuva määrä pelejä sivuun pitkäaikaisen loukkaantumisen vuoksi. Lokakuun puolesta välistä aina marraskuun loppuun saakka sairastuvalla ollut hyökkääjä kuntoutti itseään lähes seitsemän viikon ajan.
- Loukkaantuminen tapahtui tavallisessa tilanteessa. Sain puolittain kiekon, jonka jälkeen vastustaja tuli takaapäin ja jalat lähti alta. Kaaduin niin, että käsi jäi alleni.
Pitkänen selvisi kuitenkin ilman leikkausta, vaikka aluksi näyttikin siltä, ettei pelkkä kuntoutus riittäisi. Loukkaantumisen vuoksi mieheltä jäi kuitenkin välistä kaksi ensimmäistä TUTOn ja Jokipoikien kohtaamista. Tämä oli luonnollisesti pettymys.
- Ensimmäistä kohtaamista odotin kyllä paljon. Pääsin kuitenkin joulukuun alussa pelaamaan heitä vastaan ja se oli aivan mahtavaa.
Kaikista väliin jääneistä otteluista huolimatta Pitkänen näki loukkaantumisessaan myös jotain myönteistä.
- Itse asiassa kokemus oli jopa positiivinen, sillä Turussa on niin hyvät kuntoutusmahdollisuudet. Meillä on käytössämme eteenkin Suomen mittakaavassa uudenlaista kuntoutusta. Sen avulla sain kuntouttaa olkapäätäni sen seitsemän viikkoa ja se oli iso apu.
Syksyn loukkaantumisesta huolimatta Pitkänen pääsee kokemaan vierasottelun tunnelman vanhassa kotihallissaan, kun TUTO seuraavan kerran pelaa Joensuussa tammikuussa. Etukäteen miehen on vaikea kuvitella, miltä paluu kotihalliin tuntuu, mutta se kuuluu ehdottomasti kevään odotetuimpiin tapahtumiin.
- Kyllä vierasottelut ovat tunnepitoisempia kuin kotiottelut. Joensuussa on todella hieno yleisö ja he tuntevat ja muistavat minut.
Alunperin ykkösketjussa pelannut Pitkänen siirtyi loukkaantumisensa jälkeen pelaamaan kakkos- ja kolmosketjuun muun muassa Aki Keinäsen ja Tuukka Pulliaisen seuraksi. Kovien pisteiden mies ei kuitenkaan koe roolinsa pienentyneen vaikka ketju onkin vaihtunut.
- Pelasin samassa ketjussa Jesse Winchesterin kanssa, jolla kuitenkin oli suuri rooli, joten en koe oman roolini pienentyneen. En kovin paljoa pelannut ylivoimaa ennen loukkaantumista, mutta nyt olen kiitettävästi sitäkin saanut.
- Sillä ei ole merkitystä, missä ketjussa pelaan. Joukkue on täynnä hienoja pelaajia. Kaikkien kanssa on hyvä pelata, kunhan peliaika pysyy suurin piirtein samoissa numeroissa.
Paljasjalkainen joensuulainen
Samu Pitkänen syntyi ja varttui Joensuussa. Jokipojat on ollut tuttu joukkue alusta alkaen, sillä Pitkänen on pukeutunut punaiseen ja mustaan aina juniorivuosistaan lähtien. Innostus jääkiekkoon syntyi, kuten monella muullakin pelaajalla, isän kautta.
- Jääkiekkoharrastuksen taustalla on ihan perinteinen tarina. Isä houkutteli minut jäälle ja pian innostuin itsekin. Isänikin on intohimoinen jääkiekkomies, joten oma innostus varmaan tuli osittain perintönä.
Pelatessaan vielä A-junioreissa kaudella 2005-2006 Pitkänen sai mahdollisuuden kokeilla onneaan myös Jokipoikien edustusjoukkueessa. Jo junioriaikanaan kovana pistemiehenä tunnettu hyökkääjä uskoo, että hänen asemansa A-junioreiden johtavana pelaajana oli suurin syy yhden pelin mittaiseen edustusjoukkuevierailuun.
- Silloinen A-junioreiden valmentaja oli myös edustusjoukkueen toinen valmentaja. Kun edustusjoukkueen päävalmentaja sai potkut, nousi meidän valmentajamme edustusjoukkueen päävalmentajaksi. Itse olin johtava pelaaja silloisessa joukkueessani, joten varmasti tämä vaikutti myös siihen, että pääsin pelaamaan.
Vierailu edustusjoukkueessa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä seuraavan kahden kauden aikana Pitkästä ei enää A-junnuista edustukseen nostettu.
- Kyllähän se tavallaan harmitti. Oletin, että pääsisin pelaamaan edes joitakin pelejä, mutta sen aikaiset valmentajat eivät antaneet edes harjoitella edustusjoukkueen kanssa.
Pitkänen uskoo, että edustusjoukkueen kanssa hän olisi saanut sellaista harjoitusta ja kokemusta, jota ei junioritasolla saa. A-juniorivuodet olivat kuitenkin kaikin tavoin positiivinen kokemus ja hyvä ponnahdusalusta tulevia Mestis-kausia silmällä pitäen.
- Koin kyllä kehittyväni A-junnuissakin. Silloinen valmentajamme Jouni Varis antoi minulle paljon luottoa, ja sitä kautta oli helppo kehittyä.
Tervetuloa Mestikseen!
Ovet Mestikseen aukesivat syksyllä 2008, kun Pitkänen liittyi Jokipoikien edustusjoukkueeseen samoihin aikoihin, kun Jarno Pikkarainen saapui joukkueen päävalmentajaksi. Kausi oli nuorelle tulokkaalle menestyksekäs eikä parempaa tulokaskautta olisi osannut toivoa: tehot 13+13=26 ja Jokipoikien historian ensimmäinen Mestis-mitali (hopea).
- Oli aivan mahtava ensimmäinen kausi. Joukkueemme oli melko nuori ja Pikkarainen valmensi meidät kovaan kuntoon. Meillä oli mahtava yhtenäinen joukkue ja sitä se vaatiikin, jos mielii päästä pitkälle.
Ensimmäisestä Mestis-kaudesta jäi hopeamitalin lisäksi mieleen myös eräs pelaaja. Kaudella 2008-2009 Jokipojissa pelannut kanadalaispuolustaja Luke Sellars väritti niin peliä kuin pukukoppiakin, eikä Pitkäselle jäänyt kovamaineisesta pelaajasta muuta kuin positiivisia muistoja.
- Luke oli yksinkertaisesti yksi parhaista. Ikinä. Ystävystyin hänen kanssaan vahvastikin. Hän on yksi parhaista joukkuetovereistani.
Myös Turussa TUTOn riveissä Pitkänen on saanut mahdollisuuden pelata ulkomaalaispelaajien kanssa. Rannikon syksyllä valloittanut Jesse Winchester toi mukanaan tuulahduksen pohjoisamerikkalaista pelityyliä.
- Kanadalaisista yleensä sanotaan, että he ovat suoraviivaisempia kuin eurooppalaiset. Winchester kuitenkin tykkäsi harhauttaa aina ne kaksi puolustajaa ennen kuin teki maalin.
Pitkäsen mielestä kanadalaispelaajilta suomalaiset voisivat oppia parikin asiaa.
- Röyhkeys on ehkä sellainen piirre, jonka voisin itsekkin oppia. Toisaalta myös se, että malttaa kiekon kanssa eikä vain roiskaise sitä minne sattuu.
Kultainen kausi
Seuraavalla kaudella Jokipoikien voittokulku jatkui. Kausi 2009-2010 oli täydellinen joukkueelle joensuulaisten voitettua historiansa ensimmäinen Mestis-mestaruus ja kohdattua Ilves liigakarsinnoissa, mutta Pitkänen itse kokee kauden olleen henkilökohtaisesti vaikea. Tehopisteet eivät yltäneet lähellekään ensimmäisen kauden tasoa ja kausi tuntui kaikin puolin rikkonaiselta.
- Kärsin pienistä loukkaantumisista ja peliaika oli kortilla. Meillä oli kyllä huikea joukkue ja mukana oli paljon nykyisiä SM-liigapelaajiakin, mutta mahtuminen kokoonpanoon oli aika ajoin vaikeaa.
Mestaruuskaudesta jäi käteen kuitenkin kultaakin kalliimpi opetus menestymisen saloista.
- Nöyryyttä se opetti, sillä edellinen kausi oli hyvä, mutta tällä kaudella ei paljon tehoja tullut. Opin ettei voi lähteä noin vain soitellen sotaan, vaan aina on tehtävä töitä sen eteen, että menestyy.
Taukoa menestyksestä
Kahta menestyksekästä kautta seurasi kuitenkin mahalasku. Kaudella 2010-2011 Jokipojat vältti karsinnat runkosarjan viimeisessä pelissään eikä kaudesta voinut sanoa samaa kuin kahdesta edellisestä. Joukkue sai kauden aikana pelata kahden eri päävalmentajan käskytyksessä: johdossa aloitti nuori Jukka Varmanen, joka kuitenkin kauden puolessa välissä sai väistyä ja tilalle nostettiin Esa Tikkanen. Valmentajan vaihdosta on Pitkäsen mielestä turha enää jälkeenpäin spekuloida.
- Tykkäsin molemmista valmentajista. Varmasella oli haastava pelityyli ja voi olla, että olimme vielä silloin joukkue, joka ei osannut sitä toteuttaa. Pidin kyllä itse juuri siitä pelityylistä. Se oli paljon kiekollisempaa kuin ennen.
Joukkueen heikosta kaudesta huolimatta Pitkäsen tehot kipusivat jälleen tulokaskauden tasolle. Mies tykitti 49 pelissä tehot 13+22=35. Vastuuta hän kokee saaneensa molempien valmentajien käskytyksessä.
- Tikkasen aikana peliaika oli todella suuri. Hän nosti minut ykköskenttään, minkä kautta sain paljon peliminuutteja ja vastuuta. Suurimman osan tehoistani puolestaan sain Varmasen aikana.
Vastuusta ja tehopisteistä huolimatta kausi ei ollut Pitkäsen uran parhaimpia.
- Ei kuitenkaan kokonaisuudessaan jäänyt kovin hyvä maku suuhun. Kausi jäi todella lyhyeen emmekä menestyneet.
Kaudella 2011-2012 Jokipojat onnistui nousemaan jälleen mitaleille voitettuaan toistamiseen hopeaa. Viimeisellä kaudellaan Jokipojissa Pitkänen sai hopeamitalin lisäksi nauttia luottamusta joukkueen varakapteenina. Tuolloin rooli joukkueessa olikin varsin monipuolinen.
- Pelasin tavallaan monessa eri roolissa. Välillä olin ykkösessä laitturina ja välillä nelosessa sentterinä. Sain paljon ylivoimaa ja alivoimaa. Olin jokapaikanhöylä.
Tähtäimessä mestaruus
Ensimmäisellä kaudellaan Jokipojissa Pitkänen pelasi samassa ketjussa Jarno Koskirannan ja Sami Mutasen kanssa. Tällä hetkellä Koskiranta edustaa Tapparaa Tampereella ja Mutanen Porin Ässiä. Onko SM-liiga myös Pitkäsen tavoitteena?
- Jos portti SM-liigaan aukeaa, niin miksi ei. Ainahan on tavoitteena kehittyä urheilijana ja mennä eteenpäin.
Mies ehti pohtia vielä TUTOn tulevaisuutta ennen pitkää ajomatkaansa kohti Joensuuta ja joulunviettoa. Hänen mielestään on hyvinkin mahdollista, että Mestis-mestaruus tulee tällä kaudella Turkuun.
- Meillä on täydet mahdollisuudet päästä mitaleille keväällä. Tämä sarja on tasainen, mutta pudostuspelikiekko on silti erilaista kuin runkosarjakiekko. Kunhan selviämme ensimmäisestä kierroksesta, niin sen jälkeen voimme selvitä ihan mistä tahansa.
