Rinteellä on mennyt lujaa. Kaksi vuotta sitten mies johti Nashville Predatorsin jo toista kertaa peräkkäin pudotuspelien toiselle kierrokselle ja meinasi siinä sivussa päästä jopa NHL 13 -pelin kansikuvapojaksi. Työsulkuvuosi oli vaikeampi, mutta olympiakauden koittaessa niin mies itse kuin nashvilleläiset ja suomalaiset odottivat paljon.
Toisin kävi. Rinne sai lonkkatulehduksen, joka piti miehen sivussa peleistä koko talven ajan. Nyt kaikki näyttää kuitenkin hyvältä.
- Kaikki on kunnossa terveydellisesti, ja nyt olen yrittänyt kääntää sivua ja jättää ne vaivat taakse. Kroppakin tuntuu hyvältä. Tämä oli vaikea vuosi, kun niin paljon jäi välistä, mutta tuon pelitauon jäljiltä on kyllä kovasti pelihaluja.
Loukkaantumisen luonne oli epävakaa. Aluksi Rinteen piti olla sivussa vähintään kuukausi, mutta toipuminen venyi.
- Kun loukkaannuin, en osannut edes pelätä, kun en ymmärrä näitä lääkärijuttuja kauheasti. Pitkän aikaa meni niin, että tuli vain huonoja uutisia. Oli olympiavuosi, eli iso vuosi, ja tuli iso pettymys ja paljon käsiteltävää. Minulla oli leikkauksen jälkeen 11 viikon ajan kainalosauvat. Kepeillä kulkeminen oli erityisen raskasta, sillä oma tekeminen ja liikkuminen on silloin niin pientä.
Lonkkatulehdus on luonteeltaan erilainen kuin monet jääkiekkoilijoiden ammattitaudit. Virusperäinen kolibakteeri viivytti paluuta paljon.
- Sitten jossain vaiheessa tajusin itsekin, että ei sieltä tule mitään ihmeparantumista. Se vaan vie aikaa. Se oli raskainta, kun ei ollut mitään aikarajaa. Jos käsi murtuu, niin tietää suunnilleen koska pääsee takaisin. Tuo oli sellainen vaiva, että koko ajan testailtiin ja otettiin verikokeita, ja pikku hiljaa se alkoi parantua, Rinne muistelee.
Optimistinen olympiafani
Vaikean talvenkin jälkeen Rinne jaksaa suhtautua kuluvaan kauteen valoisasti.
- Nyt tuntuu, että siitä kaikesta on jo kauan. Olen yrittänyt keskittyä tulevaan. Minulla on onnekas olo kun olen terve, sillä asiat voisivat olla paljon huonomminkin.
Suomen joukkueen mukana kaksissa maailmanmestaruuskisoissa torjunut Rinne pääsi seuraamaan olympialaisia nyt ruudun toiselta puolelta.
- Olympialaisten väliinjääminen oli ensin iso pettymys, mutta kun kisat alkoivat niin olin iso fani. Mahtava turnaus Suomelta, ja sitä oli hieno katsoa. Kun tajusin, että olympialaiset jäävät välistä, niin tärkeintä oli ylipäätään päästä takaisin pelaamaan.
Minskissä Rinne on taas siinä roolissa, jossa suomalaiset haluavat hänet nähdä. Innokasta Rinnettä eivät pidätelleet edes seuran ja lääkäreiden huolestuneet mietteet.
- Minun ei tarvinnut maajoukkuekutsua kauan miettiä, vaan ennemminkin seuran lääkäreiden puolelta tuli tarve käydä keskustelua. Oma näkemykseni oli koko ajan se, että jos on mahdollisuus ja kelpaan mukaan, niin jatkan kyllä kautta.
Maalivahtien keskinäisestä kisailusta
Rinteen ei kuitenkaan tarvitse pelätä Nashvillen saalistajien tulevan noutamaan miestä Minskistä huilaamaan.
- Seura kalkuloi riskit ja sen, missä kunnossa lonkka on. Oli paljon kuvauksia ja testejä. Kaikki on kunnossa, joten heilläkin on varmasti hyvä tunne tästä. Ihan yhteisymmärryksessä teimme lähtöpäätöksen, enkä karannut kisoihin, mies velmuilee.
Aivan itsestäänselvä ei edes Rinteen ykkösvahdin rooli ole kisoissa. Mies jakoi Venäjä-pelin jälkeen rehdisti tunnustusta hyvin pelanneelle Mikko Koskiselle.
- Tosi hienosti pelasi Koskinen, ja hän oli tässä ottelussa voiton avain ehdottomasti. Hän otti monta hyvää torjuntaa. Toki pelasimme myös joukkueena uhrautuvasti: siellä oli paljon blokattuja laukauksia ja hyvin pelattua alivoimaa.
Koskisen luukunaukojaksi Rinne ei kuitenkaan halua Minskiin lähteä. Tavoite ja keinot ovat selvillä:
- Aina kun olen mukana ja aina kun on pelejä tarjolla niin haluan olla isossa roolissa. Sen, kuinka käy, näkee sitten, ja meillä on hyvää kilpailua kuten tämäkin peli todisti. Omat peliminuutit on aina ansaittava. Toivotaan, että kaikki starttaa hyvin, mutta minun on oltava valmiina alusta asti.
