Suomen takalinjojen tukipilari Rosa Lindstedt valmistautuu parhaillaan marraskuun alussa Ruotsissa pelattavaan neljän maan turnaukseen. Suomi pääsee mittaamaan tasoaan parhaita vastaan, sillä vastaan asettuvat sekä Kanada että USA. 27-vuotias puolustaja kuuluu joukkueen veteraaniosastoon, sillä hän pelasi ensimmäiset pelinsä naisten SM-sarjassa jo 14-vuotiaana. Ensimmäinen kosketus arvokisakiekkoon tapahtui Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010.
Ylöjärven Tapparan kasvatti pyöri valmentajaisänsä kanssa jäähallilla pikkutytöstä lähtien ja aloitti jääkiekkoharrastuksen ollessaan toisella luokalla. Hiihto ja jalkapallokin olivat mukana lajivalikoimassa, mutta jääkiekko vei lopulta voiton. Debyytti pääsarjatasolla tapahtui siis vain muutamia vuosia harrastuksen aloittamisen jälkeen.
− Pelasin ensin poikien kanssa, mutta sitten kysyttiin mukaan naisten SM-sarjaan ja rahkeet riittivät. Ei iällä ole niin merkitystä, Hakalan Sanni taisi olla suunnilleen samanikäinen tullessaan meille. Hyvin hän heti pärjäsi, kun on sellainen jässikkä, nykyään JYPissä pelaava Lindstedt kertoo.
− Poikien kanssa kannattaa tietysti nuorena pelata niin kauan kuin mahdollista. Sitten kun fyysisyys ja vauhti käyvät siellä liian suuriksi, pelaaja on ehtinyt saada hyvät valmiudet naisten peleihin.
Hopeakimara ja ajoittaista sentteröintiä Jyväskylässä
Ilveksessä SM-kultaa vuonna 2010 voittanut Lindstedt karisti Tampereen pölyt luistimistaan kaudeksi 2012-2013, kun seuraksi valikoitui JYP. Voisi helposti ajatella, että amatööriurheilussa seuran määrittelisi esimerkiksi opiskelupaikka, mutta tässä tapauksessa tilanne oli eri.
− Ihan jääkiekon perässä lähdin. Tuntui siltä, että voisi jo vaihtaa maisemaa. "Jeban" (Jenni Hiirikoski) kanssa siitä puhuttiin ensin ihan vitsinä, mutta lopulta siirto toteutui, Lindstedt muistelee.
− Ei ollut perhettä mietittävänä, ja ajattelin hoitoalan töitä löytyvän Jyväskylästäkin.
Viime kausilta pakille on kertynyt melkoinen hopeasuora, sillä Blues on tottunut viemään kirkkaimmat mitalit. Tällä kaudella JYP on voittanut kaikki 12 otteluaan, ja Lindstedt on kasannut tehot 6+8.
− Pelimme on ollut ihan hyvällä mallilla. Toki kauden aikana tulee aina notkahduksia, mutta minulla on vahva luotto meihin. Luisteluvoimamme on parantunut viime kaudesta, ja uudet pelaajamme ovat tuoneet kiekollista osaamista, joten haastamme Bluesin tosissamme.
Syksy on tuonut myös miellyttävää vaihtelua arkeen, sillä Riikka Välilän ajoittaiset poissaolot ja Sari Kärnän työkiireet pakottavat JYPin luoviin ratkaisuihin.
− Silloin kun Riikka ja Sari puuttuvat, meillä pakeilla on kova kilpailu siitä, kuka pääsee sentteriksi. Pitkän ruikutuksen jälkeen pääsin pelaamaan pari peliä silläkin tontilla, Lindstedt nauraa.
− Se kokemus avasi melkoisesti silmiä myös pakin pelaamisesta. Kiekkoa on laitettava liikkeelle mahdollisimman nopeasti, ei siellä kentällä liikaa aikaa ole.
186-senttiselle ja kiekon kanssa taitavalle Lindstedtille luulisi olevan kysyntää ulkomaillakin. Pelaaja itse ei ole asiasta kovin innoissaan.
− Ei ole tullut kyselyitä, mutta ei ole kyllä käynyt mielessäkään ajatus lähdöstä. Olisihan se hienoa, että tämä "naisten NHL:ksi" kutsuttu NWHL lähtisi kunnolla toimimaan, sillä ammattilaissarjalle olisi tarvetta. Mutta ei minulla ole halua lähteä mihinkään, ehkä olen sen verran kotihiiri, puolustaja pohtii.
Uutta intoa maajoukkueessa
Nyt käsillä oleva maajoukkueturnaus tarkoittaa pelaajille viikon yhdessäoloa, sillä joukkue kokoontuu Vierumäellä 30.10. ja matkaa paria päivää myöhemmin Ruotsiin. Itse turnaus mitellään 4.-8. marraskuuta. Suomi on liikkeellä parhaalla joukkueellaan, sillä mukana on 17 viime kevään pronssimitalistia. Myös kaikki ulkomailla kiekkoilevat pelurit ovat mukana vahvuudessa.
− On hienoa, että pääsemme kohtaamaan jenkit ja Kanadan jo tässä vaiheessa kautta. Pääsemme mittaamaan tasomme parhaita vastaan. Ainoa tavoite on saada peliä eteenpäin, sillä kevään MM-kisoissa ei ole aikaa ihmettelyyn.
Edellisissä MM-kisoissa Kanada ja USA menivät totutusti omia menojaan, mutta Suomen pelissä oli nähtävissä uudenkaltaista rohkeutta ja kamppailuhalukkuutta.
Maalille meneminen, röyhkeys ja pelinopeus ovatkin teemoja, joita toista kauttaan Suomen peräsimessä aloitteleva Pasi Mustonen on jatkuvasti peräänkuuluttanut.
− Pasista syntyy sellainen vaikutelma, että hän on oikea ihminen oikeassa paikassa. Meille on myös hyvä, että olemme saaneet valmentajan, joka on tottunut toimimaan miesten kanssa. Pasi on todella suorapuheinen, ja meillä on todellinen tekemisen meininki, Lindstedt iloitsee.
− Hän on myös hyvä pilkkomaan peliä pieniin osiin. Jokaisen pelaajan kanssa käydään huolellisesti läpi se, mikä on hänen roolinsa. Nyt meillä uskalletaan roolittaa pelaajia rohkeammin kuin aiemmin. Sekin sanotaan ääneen, että joukkueessa on johtavia pelaajia, joilta odotetaan tulosta esimerkiksi ylivoimalla.
Lindstedt antaa vielä yhden konkreettisen esimerkin roolittamisesta.
− Minusta on hienoa, että meillä on välillä kolme pakkia ylivoimassa. Emme katso vain pelipaikkoja, vaan ominaisuuksia. Olen vallannut JYPissä maskipelaajan roolin ja ehdotin Pasille samaa maajoukkueessa. Tehtäväni on röyhiä ja iskeä irtokiekkoja sisään, mutta samalla myös riistää kiekkoja takaisin meille. Samaa kiekonriistämistähän teen puolustajanakin, Lindstedt huomauttaa.
Mustonen on uudistanut maajoukkuetoimintaa laajemminkin. Joukkue on saanut vahvistuksekseen psykologin.
− Onneksi on tajuttu, että ei psykologia tarvita ainoastaan silloin, kun on ongelmia. Kyse on henkisten voimavarojen ja itseluottamuksen keräämisestä. Onhan se lopulta pää, joka nämä hommat pitkälti ratkaisee.
Onko mahdoton sittenkin mahdollista?
Palataan vielä lopuksi ikuisuuskysymyksen äärelle. Vaikka Suomen pelaamisessa painotetaan selvästi oikeita asioita ja toiminta kehittyy, ovatko Kanada ja USA vielä joskus saavutettavissa?
Suomen joukkue on täynnä opiskelijoita ja päivätöissä olevia, kun taas kovimmat vastustajat ovat käytännössä ammattilaisnippuja. Lindstedt purkaa asiaa hieman kauempaa.
− Syyslomaviikolla juuri JYPissä naureskelimme, kun lähes kaikki pelaajat olivat aamuharjoituksissa paikalla. On tietysti jokaisen oma asia, paljonko kiekkoon panostaa. Kaikki eivät ole valmiita tinkimään opiskeluistaan tai palkkatuloistaan.
− Kaksi kertaa päivässä pitäisi päästä päivässä harjoittelemaan, sitten mahdollisuutemme paranisivat yksittäisissä otteluissa. Minulla on pelaamiseen niin kova palo, että tulen nyt toimeen vähemmällä rahalla. Peliuran jälkeen ehtii tienaamaan sitten enemmän.
Vastaukseksi on siis tulkittava ehdollinen kyllä. Se tosin vaatii maajoukkuetoimintaan lisää pasimustosia ja rosalindstedtejä.
