Tapparan juniorikoulun läpi käynyt Sasu Hovi jätti Suomen vuonna 2005. Takana oli vahva kausi Mestiksessä Kajaanin Hokin riveissä, mutta Liiga-puolella näyttöpaikat jäivät vähäisiksi. Kun näyttöpaikka tuli, Hovi ei päässyt parhaimpaansa. Suomessa läpilyönti jäi tekemättä.
− Silloin oma taso jäi vähän treeneihin, eikä näkynyt peleissä, Hovi harmittelee.
Hovi tarttui Tšekin Extraligassa pelanneen HC Vsetinin tarjoukseen.
− Tšekissä oli korkeat palkat, tarjoukset sieltä olivat kovempia kuin Suomesta. Valinta oli siinä mielessä selkeä.
Vaikka Hovi teki kaikkensa sopeutuakseen uuteen maahan, seura etsi koko ajan paikallista maalivahtia silloin 23-vuotiaan suomalaisen tilalle. Ulkomaalaispelaajia sarjassa on vähän. Hovilla on selitys, miksei Tšekissä ole enempää ulkomaalaisvahvistuksia.
− Siellä ei osata toimia ulkomaalaisten kanssa. Heihin turhaudutaan nopeasti ja heitä aletaan työntämään pienempiin rooleihin. Ulkomaalaiset luonnollisesti turhautuvat ja rupeavat kiukuttelemaan, minkä jälkeen he saavatkin kenkää aika nopeasti. Siksi siellä on kenkimisaste käytännössä 100 prosenttia.
Heikkoudesta vahvuus
Myös Hovilla oli aluksi vaikeaa. Kielen opettelemalla ja sitkeällä työnteolla suomalainen onnistui kuitenkin pitämään paikkansa.
− Tein sinnikkäästi hommia. Loppukaudesta pääsin kunnolla näyttämään ja se menikin hyvin. Sitten sainkin jo kolmen vuoden diilin Slovan Bratislavaan, Hovi muistelee.
Ulkomaalaisuus ei ollutkaan enää haitta.
− Ensimmäisen kauden jälkeen olin jo oikeastaan yksi paikallisista, eikä ollutkaan enää ongelmaa. Se kääntyi edukseni, kun olin ulkomaalainen, mutta kuitenkin ikään kuin paikallinen.
Suomalaisveskari myös koki, että Keski-Euroopassa vallitseva pelityyli sopii hänen kaltaiselleen pienikokoiselle ja liikkuvalle maalivahdille.
− Maalivahdille peli on siellä vähän haastavampaa, enemmän pelinlukua. Itselle se kuitenkin sopi hyvin. Kun ei ole mitenkään iso maalivahti, pystyy liikkumista käyttämään hyödyksi. Suomessa kun puolustetaan tiiviisti, niin kuteja tulee paljon, jolloin taas peittävä maalivahti hyötyy, 175-senttinen Hovi kuvailee.
Tretjakin ojentama palkinto ja maajoukkueen mukaan
Seuraavat kolme kautta olivat Hovin uran parhaat. Maan suurseura Slovan Bratislava nappasi kaksi peräkkäistä Slovakian mestaruutta, joissa Hovi oli isossa roolissa. Mestaruuksia Hovi pitää uransa tärkeimpinä saavutuksina.
− Henkilökohtaisesti oli tärkeää, etten jää sellaiseksi pelaajaksi, joka ei tärkeillä hetkillä pysty voittamaan. Silloin oli vielä sen verran nuori, että pelasi myös omalla itsetunnolla samalla. Hävitessä hävisi ihmisenä ja voittaessa voitti ihmisenä. Tunne oli niin syvällä, että pari peräkkäistä mestaruutta tarjosi energiaa varmaan loppuelämäksi.
Myös henkilökohtaista tunnustusta tuli. Hovi valittiin Slovan-kausina kahdesti sarjan tähdistökentälliseen, minkä lisäksi Hovi nappasi Euroopan edelliskauden mestareiden Super Six -turnauksen parhaan maalivahdin palkinnon vuonna 2008.
− Se oli henkilökohtaisesti isoin palkinto. Turnaus meni hienosti ja olimme kolmansia. Turnauksen parhaaksi maalivahdiksi valitseminen tuntui aika isolta jutulta. Vielä kun Vladislav Tretjak antoi palkinnon jäällä, niin henkilökohtaisesti se oli valtava homma, Hovi kertoo.
Hyvin menneet kaudet noteerattiin myös Suomen maajoukkueen johdossa, kun viimeisenä Slovakian kautenaan Hovi pääsi maajoukkuerinkiin mukaan. Maajoukkuepeliä ei kuitenkaan vyölle tullut, sillä kohtalona oli jäädä kolmanneksi maalivahdiksi Moskovan EHT-turnauksessa.
Yhden miehen Ievan polkka
Slovanista Hovi palasi Tšekkiin, sarjanousija Kometa Brnon riveihin. Kaudella 2009-2010 Hovi valittiin Tšekin Extraligan arvokkaimmaksi pelaajaksi pelaajien toimesta. Sarjanousija Brnolla ei kahtena ensimmäisenä kautena ollut kuitenkaan mahdollisuuksia menestyä, mutta kolmantena kautena joukkue ylsi hopealle. Hovi jäi kuitenkin tšekkiläiskollega Jiří Trvaj'n varjoon etenkin pudotuspeleissä. Silti Brno jäi Hovin mieleen mahtavana paikkana pelata.
− Siellä oli huikea yleisö ja meininki! En ole Euroopassa sellaista muualla nähnyt. Yleisömäärä oli reilu 7000, mutta koko porukka oli niin yhtenäinen, vähän kuin faniporukkaa kaikki ympärillä. Se oli villiä. Sellainen jääkiekkodiggarin unelma, Hovi kehuu.
Toijalasta maailmalle ponnahtanut kassari nousi nopeasti kulttipelaajaksi Brnossa.
− Tulin vähän alkukauden jälkeen Brnoon, kun joukkueella oli 12 tappiota alla. Pääsin hyvään saumaan, kun yhtäkkiä alettiinkin pelkästään voittamaan. Joukkue oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pääsarjassa, ja yleisö niin fanaattinen. Touhu oli aika kreisiä.
Hovi osoitti myös, että osasi ottaa yleisön.
− Voittopelin jälkeen minua huudettiin aina kentälle ja Ievan polkka soi. Biisi kestää sairaan pitkään ja kun on yksin siellä kentällä heiluttamassa yleisölle, niin muutaman pelin jälkeen oli pakko keksiä jotain uutta. Kun se yleisö oli aina niin messissä, niin tykkäsin touhuta, Hovi nauraa.
Julkkis Keski-Euroopassa
Menestys, hyvä kielitaito ja eläväinen luonne johtivat siihen, että Hovista tuli etenkin Slovakiassa hyvin suosittu.
− Olen joo, Hovi naurahtaa vähän vaivaantuneesti.
− Siellä ollaan niin intohimoisia urheilun seuraajia. Asumiseni siellä oli aika näkyvää mediassa, ja media antoi erikoishuomiota. Olin hyvin tunnettu kyllä.
Suomessa ei oikein edes käsitetä, kuinka tunnettu Hovi Slovakiassa on. Hovin Facebook-sivut ovat hyvä esimerkki, sillä niillä on huomattavasti enemmän tykkäyksiä kuin esimerkiksi Tapparasta KHL:ään siirtyneellä Juha Metsolalla.
− Slovakiassa etenkin olin todella tunnettu, Tšekissä enemmänkin siinä alueella. Olin kaiken maailman tv-ohjelmissakin, Hovi hymähtää.
Hovia muun muassa pyydettiin paikalliseen Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan, mutta maalivahti joutui kieltäytyi ajan puutteen vuoksi. Suosiosta on ollut Hoville myöhemmin hyötyä, kun yritysmaailmaan sukeltaneen miehen nimi on maissa jo tuttu.
− On siitä hyöytyä joo. Sitten kun tietää vielä kielen, ja miten siellä toimitaan.
Oma yritys vei mukanaan
Kausi 2012-2013 oli Hoville jääkiekosta välivuosi, kun mies ei pelannut otteluakaan. Vuotta myöhemmin paluu Suomeen oli lähimpänä kuin koskaan, sillä oli Hovi kesällä 2013 mukana Ilveksen harjoitusringissä.
− Kesällä paluu Suomeen oli kohtalaisen lähellä, mutta kyllä yllättävän kaukana paluu tänne on aina ollut.
Vuoden sopimus syntyi Itävallan sarjassa pelaavaan tšekkiläisjoukkue Orli Znojmoon. Hyvin sujuneen kauden jälkeen Hovi haki vielä paikkaa Suomesta, mutta sitä ei auennut.
− Viime kesänä olisin ollut hyvässä kunnossa ja valmis pelaamaan, mutta tarjoukset olivat vähän vaisuja, enkä tarttunut niihin. Tiesin, että jos parempaa tarjousta haluaisi, pitäisi odotella syys-lokakuulle.
Oma yritys alkoi kesän aikana työllistää kuitenkin niin paljon, ettei ollut järkeä enää odotella sopimustarjouksia.
− Oli tärkeämpää olla yrityksessä mukana täysillä. Jääkiekkoon olisi vielä poltetta, mutta moneksi vuodeksi siitä ei enää olisi ammattia kuitenkaan, niin pitää ajatella järkevästi, Hovi toteaa.
Pelkän rahan vuoksi Hovi ei ole silti koskaan pelannut.
− Pelaan vain, jos kaikki osoittaa, että voisin pelata elämäni parhaan kauden seuraavaksi. Jos näyttää siltä, että pelaan vain rahan vuoksi, niin en pelaa ollenkaan. En halua pelata yleisön edessä puolivaloilla.
Suomi jäi valloittamatta
Hampaankoloon 32-vuotiaalle Hoville on jäänyt, ettei kunnon paikkaa Suomessa ikinä ole tullut.
− Olisi ollut hauska päästä kokeilemaan Suomessakin silloin, kun olin parhaimmillani. Viime kesänä vähän hain, että josko Suomessa olisi saanut vielä vetää kauden. Mutta kun paikkaa ei auennut, niin se jäi tekemättä.
Suomessa Hovin nimi ei kuulostanut muutama vuosi sitten yhtä kiinnostavalta kuin tsekkiläisten ja slovakialaisten seurojen korvissa.
− Suomesta oli jotain kiinnostusta, mutta Tsekissä nimi oli jo niin vahva, ja sopimukset eri luokkaa, ettei ollut puhettakaan paluusta Suomeen. Suosio oli siellä niin kovaa, eikä Suomessa niitä sarjoja oikeastaan seurata, niin ei ollut oikein järkeä palata missään kohtaa.
Kun Hovi vuosi sitten haki Suomesta paikkaa, mielessä oli ainoastaan sopimus Liigaan.
− Oli ihan selkeä, että hain pelkästän Liiga-paikkaa. Ei tällä iällä enää Mestis-hommaan viitsinyt lähteä, Hovi naulaa.
Rullakiekko ihanteellinen kesälaji
Sasu Hovi on ainakin näillä näkymin päättänyt jääkiekkouransa. Ajan vie nyt perheen 7- ja 4-vuotiaat lapset, työ yritysmaailmassa sekä rullakiekko. Suomessa Hovi toimii urheiluvaate- ja hierontatuoteyrityksissä. Tšekissä 32-vuotias tamperelainen on mukana teränhuoltobisneksessä.
Hovin urheiluvaateyritys oli näkyvästi esillä pari viikkoa sitten käydyissä rullakiekon MM-kisoissa, kun firma oli yhtenä kilpailuiden sponsorina. Hovi toimi myös Suomen maalivahtina kilpailuissa. Rullakiekko on kuulunut Hovin elämään jo vuosia maajoukkueen ja Pahalammen paidassa.
− Olen aina ollut treenihullu ja koittanut päästä kaikkiin lajeihin mukaan. Kesällä, ehkä jo 1990-luvun puolella, aloitin rullakiekkoilun ja tykkäsin. Todella fyysinen laji ja siinä saa hyvää kesätreeniä, Hovi kertoo.
− Laji on kuitenkin niin lähellä jääkiekkoa, että koordinaatio, mailankäsittely ja kaikki osa-alueet harjaantuvat. Kun se on vielä fyysisesti jääkiekkoa raskaampi, niin rullakiekko on ihanteellinen kesälaji.
Pelkkä pelaaminen Hoville ei kuitenkaan riittänyt, sillä mies on jo vuosia ollut mukana viemässä lajia eteenpäin.
− Olen ollut pitkään mukana kehittämässä lajia. Kun sain kunnolla kipinän rullakiekkoon, lähdin Pahalammessa pyörittämispuolellekin. Totesin, että lajille pitää saada tukea, jotta yleisökin kävisi katsomassa. Ajattelin, että nautin lajista enemmän, kun saan samalla puskea sitä eteenpäin.
Tampereella pelatuissa MM-kilpailuissa Hovi oli myös järjestäjäpuolella. Vaikka kaulaan ripustettiinkin hopeamitali Kanadan peitottua Suomen finaalissa, katkeraa makua suuhun ei jäänyt.
− Hyvä maku jäi kokonaisuudessaan siitä, mitä saimme tänä vuonna rullakiekolla aikaiseksi. Ehkä jälkeenpäin ajateltuna oli iso juttu, että pääsimme finaaliin ja pelaamaan tuolle yleisölle. Se oli ehkä tärkeintä lajin kannalta, että ihmiset löysivät halliin ja media seurasi tiiviisti.
Hoville Tampereella pidetyt MM-kisat oli neljännet, edellisistä kisoista Suomi nappasi kultamitalit mukaansa. Kaikista kisoista kotikisat olivat ylivoimaisesti parhaat, etenkin kun yleisömäärät olivat mainioita.
− Täällä oli kaikki hoidettu ammattimaisesti. Kisat tuntuivat oikeasti isoilta. Kun yleisö vielä löysi halliin, niin luulen näiden olleen kaikkien aikojen rullakiekkokilpailut, Hovi iloitsee.