Jussi Rynnäksen kausi on ollut mustaa ja valkoista.
Kovan profiilin maalivahti tuli Kärppiin vain ja ainoastaan hinaamaan joukkuetta, ja sen hän tekikin - kunnes talvella tapahtui loukkaantuminen. Tomi Karhunen tuli paikkaamaan ja teki sen niin liekehtivästi, että Lauri Marjamäki antoi nuoremman jatkaa.
Rynnäs pääsi tolppien väliin vasta toisessa finaalissa, kun Karhunen vaihdettiin kolmen maalin takaa-ajoasemassa.
− Valmennus sanoi vain, että "Jussi". Siinä ymmärtää, että mennään. Kiva oli saada torjuntoja, vaikkei niitä paljoa tullutkaan. Dominoitiin aika lailla se kolmas erä, Rynnäs mietti.
− En ole varmaan tällä kaudella nauttinut yhtä paljon pelaamisesta kuin tänään. Oli hienoa päästä finaaliin, toivottavasti tulee lisää pelejä.
Pitkän tauon ja kesken matsin sekaan hyppäämisen luulisi olevan vaikea tikki. Rynnäs kuitenkin kommentoi kärkkäiten työkalupuolta.
− Ei se sen ihmeellisempää, tässä on sitä varten treenattu. Vähän oli luistimet tylsät, sellainen bambi liukkaalla jäällä alussa, mutta saatiin vähän teroituskiveä ja hyvä fiilis oli.
Ottelu päättyi ikävästi, sillä Tappara ratkaisi kääntymässä olleen ottelun kalkkiviivoilla.
− Pitää nostaa oma käsi pystyyn. Tuli Järviseltä syöttö ja Palola sai hyvän vedon. Itse vähän liukui siitä ohi, olisi pitänyt pysähtyä ja ottaa vaan räpylään, Rynnäs soimasi itseään.
