Pelicansin Vili Sopasen paluu kaukaloihin on ollut vakuuttava pitkän sairausloman jälkeen. Luottohyökkääjän otteita katsoessa on mahdotonta nähdä merkkejä pitkästä poissaolosta.
Kalenteri näytti joulukuun neljättä päivää yli vuosi sitten, kun Pelicans kohtasi JYPin Sopasen kannalta dramaattisessa ottelussa. Lahtelaishyökkääjä tähtäsi samalle luisteluradalle myöskin isokokoisen Juha-Pekka Pietilän kanssa, mistä seurasi yhteentörmäys. Sopanen kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan, mutta ajatuksia ei siinä hetkessä päässä pyörinyt.
− Minulla oli siinä tietyllä tavalla onnellinen asema, etten muista koko tilanteesta mitään. Muistikuvat alkavat muodostua ambulanssista.
Lopputulemana oli aivotärähdys ja pitkä sairausloma. Mitkä olivat ajatukset diagnoosin tultua?
− Eipä siinä ihmeellisempää kannata alkaa panikoida. Siinä oli käynyt mitä oli käynyt, eikä noista aina tiedä, että kuinka vakavasta vammasta on kyse. Tiedossa oli, että aivotärähdyksestä voi palata pelaamaan ihan nopeastikin. Kun sairausloman pituus selvisi, niin ei siinä auttanut kun päätä selvitellä. Totta kai piti malttaa vain huilata paljon. Raskasta aikaa toki.
Sopanen aloitti pelaamisen heti, kun se oli suinkin mahdollista. Tällä kaudella hänellä on takanaan 26 ottelua ja 24 tehopistettä. Pojoja on siis kertynyt mukavasti, vaikka viimeiseen viiteen otteluun tahti on hidastunutkin. Hän myöntää, että paluu pitkän levon jälkeen on aina arvoitus.
− Kyllä aloin heti pelata, kun se vaan ikinä oli mahdollista. Pelaaminen tuntuu tietysti nyt hyvältä, sillä sitä olin pitkään odottanut. Harjoittelinhan minä paljon aikaisemminkin jo. Olin myös ihan kohtalaisen hyvässä kunnossa, kun palasin.
Sairausloman jälkeinen kunto voi aina olla kysymysmerkki, mutta Sopanen ei tätä turhaan stressannut.
− Olen sen aina tiennyt, että osaanhan minä lätkää pelata. Itselleni sen olen ainakin todistanut jos en muille. Tiesin, että on mahdollista pelata hyvä kausi. Se siinä ennemminkin on, että miten pääsee joukkueeseen mukaan ja löytää yhteisen sävelen, kun on ollut alun poissa. Dane Byers ja Ryan Potulny ovat hyviä pelimiehiä, joten se on helpottanut asioita kovasti, kun saa heidän kaltaistensa kanssa pelata.
Sama perustehtävä
Sopanen on pelannut lähes koko Liiga-uransa turkoosinutuissa JYP-pyörähdystä lukuun ottamatta kaudella 2010-2011, joten hän on myös nähnyt monia valmentajia. Rooli ei ole sen oleellisemmin muuttunut Petri Matikaisen ja Pasi Nurmisenkaan aikakaudella.
− Samat perusodotukset minuun kohdistuvat edelleen. Pitää pystyä aiheuttamaan vastustajan puolustukselle harmaita hiuksia, olla tehokas ja auttaa joukkuetta pisteille. Noita asioita minulta odotetaan, ja niitä vaadin myös itseltäni. Maaleja pitää tulla.
Hänen nykyinen tehopistetahtinsa povaa uutta kauden henkilökohtaista piste-ennätystä, mikäli vire ja tähdet ovat kohdillaan. Illasta toiseen Sopanen on pelannut tasaisesti ja tehokkaasti ollen joukkueensa parhaimpia pelaajia. Totuus on myös se, että tilastot ja katsojien huomiot voivat olla hieman ristiriidassa sen kanssa millaisena pelaaja itse tilanteensa tuntee.
− Minulla on sellainen olo, että vaikka onkin tullut hyvin pinnoja, niin pystyisin pelaamaan vieläkin paremmin. Siellä on piipussa edelleen lisävaihteita. Tunne on sellainen, että olen varmaan joskus pelannut vieläkin paremmin. Ei nyt tietenkään pidä alkaa itseään dumaamaan, sillä hyvinhän tässä on mennyt! Ei vain saa koskaan tyytyä siihen nykytilaansa, toteaa hyökkääjä loppuun.
