Etelä-Korean taival käynnissä olevissa 1B-divisioonan MM-kisoissa Hollannin Eindhovenissa on ollut kaksijakoinen. Avausottelussa Viro kaatui selkeästi 7—3 ja toisessa kisaisäntä Hollanti taipui lukemin 7—1. Korealaisten kolmas ottelu, joka todennäköisesti pitkälti määritti nousijan ensi vuoden 1A-divisioonan MM-kisoihin, päättyi Iso-Britannian puolisensaatiomaiseen 3—2-voittoon.
Etelä-Korean päävalmentaja Jim Paek ei luonnollisestikaan ollut tyytyväinen lopputulokseen.
— Ei, en lainkaan. Haluamme voittaa turnauksessa jokaisen ottelun.
Etelä-Korean kurittomuus maksoi keskiviikkona kovan hinnan.
— Teimme hyvää työtä tappaessamme täydet kaksi minuuttia 5—3-alivoimaa. He saivat myös toisen kahden miehen ylivoiman, jolloin momentumin pitäminen oli vaikeaa. Siihen päälle oli vielä rangaistuslaukaus. On vaikea toipua noin monista rangaistuksista, Paek harmitteli.
Etelä-Korea isännöi vuoden 2014 1A-divisioonan MM-kisat Goyangissa. Maa ei saanut kisoissa yhtäkään pistettä, ja seurauksena oli putoaminen sarjaporrasta alemmas. Olympiahaaveiden kannalta elintärkeä turnaus epäonnistui ja koko valmennusryhmälle näytettiin kisojen jälkeen ovea.
Etelä-Korean maajoukkueen päävalmentajaksi
Soulissa syntynyt, mutta varhain vanhempiensa kanssa Torontoon muuttanut Paek oli valmentanut yhdeksän vuotta AHL-seura Grand Rapids Griffinsiä, kun häntä pyydettiin sekä miesten että alle 20-vuotiaiden maajoukkueiden päävalmentajaksi. Edistystä on jo tapahtunut vuoden takaiseen turnaukseen verrattuna.
— Luulen, että pelaamme vähän kokonaisvaltaisemmin, systemaattisemmin ja muutenkin paremmin. Pelaamme lähes samalla joukkueella, mutta vaihdoimme muutaman pelaajan. Mitä olen nähnyt ja kokenut näiden kavereiden kanssa ensimmäisestä valmennuspäivästäni lähtien, he ovat edistyneet ja kehittyneet paljon.
"Toivottavasti pystyn kehittämään ja opettamaan näitä nuoria olympiakisoja varten."
Aikaisempina vuosina Etelä-Korean murheenkryyninä on ollut heikko maalivahtipelaaminen. Paek ei suoraan kertonut, onko hän tyytyväinen joukkueensa maalivahtien esitykseen turnauksessa.
— Tämä on joukkuepeli ja maalivahdit ovat erittäin tärkeitä. Meidän täytyy jatkaa nuorempien ja myös vähän vanhempien maalivahtiemme kehittämistä ja työskentelyä heidän kanssaan.
Paekin päävalmentajan pesti jatkuu aina vuoden 2018 Pyongchangin talviolympialaisiin asti. Tai niin on ainakin tarkoitus.
— Toivottavasti. Torstain esityksen jälkeen kuka tietää, Paek nauroi viitaten tappioon Iso-Britannialle.
— Suunnitelmani on valmentaa Etelä-Koreaa olympialaisissa. Toivottavasti pystyn kehittämään ja opettamaan näitä nuoria olympiakisoja varten.
Mutta miten?
— Se vaatii paljon harjoittelua jään ulkopuolella. Mentaaliharjoittelu valmistaa meitä jäällä tapahtuviin asioihin. Minun tehtäväni on selvittää, mitä järjestelmiä muut joukkueet käyttävät ja niiden avulla määrittää meidän pelitapamme. Niitä muutetaan tarpeen tullen. Meidän pitää olla vahvoja, olla hyvässä fyysisessä kunnossa ja järjestää hyvää henkistä harjoittelua.
Aivan viime vuosiin asti Etelä-Korean juniorimaajoukkueet eivät ole pärjänneet kovinkaan hyvin arvoturnauksissa, mutta vähitellen vikkelät korealaiset ovat nostaneet tasoaan. Nykyisistä nuorten maajoukkueen pelaajista muutamalle on luvassa rooli olympiajoukkueessa, mutta miten nuorten kiekkoilun tasoa saataisiin nostettua?
— Alle 18-vuotiaiden maajoukkue voitti juuri kultaa ja nousi 1B-divisioonaan. Se oli hienoa, mutta nyt uusien nuorten täytyy astua siellä heidän saappaisiinsa. Toivottavasti alle 20-vuotiaidemme ohjelma on muutamien seuraavien vuosien ajan hyvä, koska siellä tulee pelaamaan näitä kokeneita alle 18-vuotiaiden maajoukkuepelaajia.
— Tavoitteenamme noille kahdelle ikäryhmälle olisi saada aikaan johdonmukaisuutta, eli he pelaisivat joka vuosi hyvin. Se olisi mielestäni erittäin tärkeää kehittymisemme kannalta, Paek linjasi.
Jágrin ja Aholan seuratoveri
Puolustajana pelannut Paek debytoi NHL:ssä kaudella 1990-91 Pittsburgh Penguinsin joukkueessa ollen liigan historian ensimmäinen korealaissyntyinen pelaaja. Kyseisellä ja sitä seuranneella kaudella Paek saavutti kaikkein halutuimman palkinnon, Stanley Cupin.
"Lempipelaajani on Jari Kurri. Hän on minulle suurin jääkiekkosankari maailmassa."
Nuo kaudet olivat ensimmäiset myös hänen laillaan tulokkaana joukkueessa olleelle Jaromír Jágrille. NHL:n runkosarjassa 217 ottelua pelanneen Paekin suu kääntyi leveään hymyyn hänen muisteltuaan yli 20 vuoden takaista aikaa tshekkitaiturin kanssa.
— Hän oli 18-vuotias, kun pelasin ensimmäisen kerran hänen kanssaan. Hän työskenteli todella kovaa. Hänen työetiikkansa oli sanoinkuvaamatonta. Hän tuli aina viimeisenä pois jäältä ja oli siellä aina ensimmäisenä. Eikä hän koskaan malttanut mennä kotiin. Hän oli aina odotushuoneessa harjoitusten jälkeen.
— Tiesimme, että hän tulee pelaamaan todella pitkän uran. Hän on todellinen luonnonlahjakkuus. Kova työnteko ja lahjakkuus ovat hyvä yhdistelmä. Tuossakin iässä hän menee keskiyöllä jäälle itsekseen kehittämään peliään. Hänellä on yhä intohimo pelaamista kohtaan, Paek ylisti.
Kaudella 1992-93 Paek sai Penguinsin puolustukseen suomalaiskollegan, kun Peter Ahola kaupattiin kesken kauden Los Angeles Kingsistä Pittsburghin teräskaupunkiin. Paek intoutui Aholasta melkein enemmän kuin Jágrista.
— Minä ja Peter olimme huonetovereita ja hyviä ystäviä. Mitäköhän hänelle nykyään kuuluu, pohti Paek.
Kerroin, etten tiedä mitä hän tällä hetkellä tekee, mutta mainitsin hänen olleen useampi vuosi sitten televisiossa studioasiantuntijana. Kun lisäsin, ettei hän ollut katsojien mielestä ulosanniltaan kovinkaan sujuvasanainen, alkoi Paek välittömästi nauraa ja totesi:
— Tuo kuulostaa aivan Peteriltä! Meillä oli kyllä hyviä aikoja yhdessä ja tulimme erinomaisesti toimeen Pittsburghissa.
Paek on ollut urallaan paljon tekemisissä myös muiden suomalaisten kanssa, ja kehuikin heidän luonnettaan ja jääkiekkotaitojaan.
— Pelasin Petri Matikaisen kanssa Oshawa Generalsissa OHL:ää ja valmensin Teemu Pulkkista monta vuotta Grand Rapidsissa. Lempipelaajani on Jari Kurri. Hän on minulle suurin jääkiekkosankari maailmassa.
Juttutuokion päätteeksi kiitin Paekia haastattelusta ja vastaus tuli selvällä suomella:
— Kiitos, kiitos.