Pitkän uran Kiekko-Espoossa ja Bluesissa luonut Timo Hirvonen tuo Bluesin valmentajakoppiin myös rutkasti arvokasta pelaajakokemusta, joka muulla valmennusjohdolla on vähäinen.
Ennen edustusjoukkueen kelkkaan hyppäämistä hän voitti B-nuorten vastuuvalmentajana SM-kultaa ja aiemmin Antti Törmäsen kakkosena A-nuorten mestaruuden.
– Yksilöitä pyrin auttamaan ja kehittämään. Jokainen on erilainen ja erilaisessa uravaiheessa, ja autan heitä fyysisen harjoittelun ja pelaamisen kautta. Pyrimme katsomaan henkilökohtaista taktiikkaa ja osaamista. Uskomme, että kun yksilö kehittyy, niin se näkyy myös joukkueen pelaamisessa, Hirvonen valottaa ruutuaan.
Esimerkiksi fysiikkaharjoittelu on muuttunut niistä ajoista, kun nuori Timo Hirvonen taisteli liigaan nousseessa Kiekko-Espoossa.
– Nykypäivänä puutteet vanhassa ja vähän yksipuolisessa voimaharjoittelussa on huomattu. Se on nykyään enemmän huoltavaa ja korjaavaa. Tasapaino huomioidaan. Mutta kyllä 80- ja 90-luvuillakin tehtiin paljon hyviä juttuja, ei pidä niitä unohtaa.
Toreniuksen kanssa ylimääräisiä jäitä
Bluesin päävalmentaja Lauri Marjamäki hehkutti jo reilu vuosi sitten sen hienoutta, että joukkueeseen saatiin yksi valmentaja määrällisesti lisää.
Töitä riittää kaikille. Marjamäen tiimissä ovat Hirvosen lisäksi mukana Mikko Saarinen ja Marko Torenius.
– Juttelemme paljon yhdessä asioista. Jokainen saa kertoa oman mielipiteensä, ja meillä on avointa keskustelua koko ajan.
– Aamulla ensin yhdessä suunnitellaan, sitten katselen omaa ruutuani. Fysiikkapuolta ja mietiskelen mahdollisia peliasioita käytäväksi pelaajien kanssa. Harjoituksissa olemme yhdessä jäällä.
Otteluissa päävalmentaja Marjamäki peluuttaa hyökkääjiä ja Saarinen puolustajia. Hirvonen tarkkailee sivussa.
– Katselen vähän päältä ja saan kertoa omia näkemyksiäni. Rauhassa katselen hommia, "Hire" naurahtaa.
Pelien jälkeen Hirvonen ja Torenius katsovat videoita ja tekevät pelaajille koosteita. He myös ekstraharjoituttavat loukkaantuneita ja vähemmän pelaamaan pääseviä.
Saarisen työhön kuuluu scoutata vastustajia ja heidän erikoistilannepelaamista etukäteen. Marjamäki miettii paljon tulevaa, ydinjuttuja ja akuutisti pinnalla olevia asioita.
Yksilöiden kehittymistä tarkkaileva Hirvonen on ollut tyytyväinen pelaajiensa kehitykseen. Suurimman askeleen on ottanut paljon puhuttu Miro Aaltonen, joka ammattimaistui kesällä.
– Moni on mennyt eteenpäin, vaikka ulospäin sitä ei välttämättä huomaa.
Hirvonen katsoo Bluesin pelaajalistaa ja käy läpi lähes kaikki Blues-pelaajat.
– (Henri) Laurila on ollut positiivinen yllätys. Fysiikkapuolella hänen jaksamisensa on parantunut. (Joonas) Jalvanti on kehittynyt, hän on saanut täällä vastuuta aiempaa eteenpäin ja ottanut ihan kärkipakin roolin. Rinkisen kaikki tietää, Hirvonen sanoo Bluesin lahtelaisista.
– (Tommi) Huhtala tuli tänne vuosi sitten ja on tällä hetkellä paljon kokonaisvaltaisempi pelaaja. Hänen pelaamisen rentous ja luisteluvoima ovat parantuneet. Pisteiden valossa kehitystä ei niin näe, mutta kyllä me näemme.
Juniorivalmentamiselle lisää arvostusta
Hirvosella on suomalaisittain tuttu huoli: nuoria pelaajia pitäisi pystyä kehittämään vielä enemmän ja paremmin.
Hän ottaa asian esille kysyttäessä tulevaisuudennäkymistä valmentajana. Minkälaista valmennustyötä Timo Hirvonen haluaa tehdä?
– Mielestäni kaikki valmennustyö on yhtä tärkeää. Oletko päävalmentaja tai miehissä, nuorissa vai lapsissa. Kaikki on yhtä arvokasta. Ihan yhtä hyvin voisin olla junioreissa.
– Toivottavasti joskus Suomessakin on se tilanne, että kokeneet valmentajat valmentavat lapsia ja nuoria. Saisimme lisää kehitettyä ja laajennettua valmennustietoutta ja lisää sitä pelaajille. Espoossa se on oivallettu, siihen pyritään ja siihen panostetaan.
Rahaa pitäisi Hirvosen mielestä saada lisää kiinni juniorivalmentajien palkkaamiseksi.
– Ehdottomasti. Vieläkään ei ole riittävästi ymmärretty, miten tärkeää se on. Se raha maksaa itsensä monin verroin takaisin, kun saataisiin pikkaisen enemmän päätoimisia huippuammattilaisia.
Eläkkeelle asti valmentajana?
Hirvosen into valmentamiseen syttyi, kun hän pääsi SM-liigan pelaajayhdistyksen kautta Vierumäelle suorittamaan liikuntaneuvojan tutkintoa. Hän oli silloin hieman vajaa 30-vuotias.
– Sieltä oikeastaan kipinä lähti, ja pikku hiljaa olen ajautunut valmentajapuolelle. Olen tykännyt ja tämä on ollut hyvä valinta. Päivääkään en vaihtaisi pois, Hirvonen sanoo.
Tuntuuko siltä, että työtä voisi tehdä eläkeläiseksi saakka?
– Kyllä ainakin tällä hetkellä tuntuu, että ei mikään muu ole hienompaa.
