Tommi Taimella riittää iloitsemisen aihetta, sillä odotettu polvituki ilmestyi postiluukkuun vihdoin ja viimein.
– Sain polvituen edellisviikon perjantaina ja olen jo muutaman kerran käynyt kikkailemassa jäällä. En ole tehnyt mitään ihmeellistä, vähän höntsäillyt, mutta hyvältä on ainakin tuntunut, ässäpakki Taimi juhlistaa kaukaloon paluutaan.
Puolustaja on ollut kuntoutuksensa aikana lähes päivittäin tekemisissä apunaan toimivan Ässien fysioterapeutin Hero Malin kanssa.
– Jonkun verran ollaan treenattukin yhdessä. Hero katsoo aina, onko jotain uusia harjoitteita, joita otettaisiin mukaan kuntoutukseen. Tietysti mukana ovat perusliikkeet, mutta lisääkin on tullut.
Runsaat puoli vuotta aiemmin yksi nykyisistä patapaidoista koki saman kohtalon kuin Taimi keväällä. TUTOa viime kaudella edustanut Patrik Moisio joutui jättämään ottelun Vaasan Sportia vastaan kesken. Hyökkääjää odotti puolen vuoden kuntoutus.
– Olin menossa omaan päätyyn kulmaan, kun pakki ei mennyt sinne. Yritin pudottaa kiekkoa rystyllä, ja painoni oli täysin toisella jalalla. Vastustaja tuli niittaamaan ja oikea jalka meni ympäri, ässähyökkääjä Moisio kertaa viime lokakuun tapahtumia.
– Ei sitä oikein pystynyt käsittelemään. Joukkueen lääkärikin sanoi, että sieltä oli revennyt varmaan joku takakapseli ja että kahden viikon huili riittäisi. Kipu ei kuitenkaan lakannut, enkä mä yleensä pienistä valita, joten kävin magneettikuvissa. Siellä selvisi, että eturistisiteet olivat menneet, Moisio tuumaa ja muistelee vielä mananneensa TUTOn lääkärille kahdesta viikosta kuuteen kuukauteen pidentynyttä sairauslomaansa.
Samanlaista eroavuutta
Vaikka molemmat pelaajat loukkasivat juuri saman jalan polvensa, olivat puolustaja ja hyökkääjä silti täysin eri tilanteissa loukkaantumisen ajankohtaan nähden. Taimelta meni kesä alta, Moisiolta kausi.
– Tietysti se oli paha, kun loukkaantui alkukaudesta. Siinä vaiheessa oli selvää, ettei Moisio ehdi takaisin edes pleijareihin, Taimi toteaa.
– Kyllä se varmaan silti otti enemmän päähän loukkaantua harmittomassa futispelissä kuin kaukalossa, Moisio tuumaa.
– Mulla meni polvi varmasti parempaan aikaan, Taimi naurahtaa.
Moisiokin tunnetaan ahkerana urheilijana, mutta hyökkääjä malttoi odottaa treenaamista hitusen kauemmin kuin Taimi. Puolentoista viikon jälkeen leikkauksesta ässälaituri otti ohjat omiin käsiinsä ja aloitti treenaamisen kahdesti päivässä. Ylä-, keskivartalo- ja kahvakuulaharjoitteet tulivat hyökkääjällekin tutuiksi.
– Ei siinä jääty syömään sipsejä. Eri treenimuotoja oli ihan sairaasti. Ainakin miljoona eri asiaa, Moisio pyörittelee.
Hyökkääjän kuntoutuminen eteni rauhassa ilman ongelmia. Muu TUTOn joukkue keskittyi meneillään olleeseen kauteen, joten Moisio treenasi pääsääntöisesti yksin, mutta oli kuitenkin iso osa joukkuetta alusta alkaen. Poistuminen kaukalosta lokakuussa oli silti karvasta kalkkia suoraan suuhuun.
– Tämä oli ensimmäinen iso loukkaantumiseni. En ole koskaan ennen joutunut jättämään matsia kesken. Olen aina pelannut loppuun, vaikka joku paikka olisikin rikki.
Apua saa, kun sitä tarvitsee
Moision ei kuitenkaan tarvinnut toteuttaa itseään täysin yksin, sillä hän sai paljon apua fysioterapeutti Jari Hemlingiltä. Motivaatio treenaamisessa oli molemmilla pelaajilla aina korkealla, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.
– Ennen jäille pääsyä oli raskaampaa, mutta jäillä sai taas itsestään enemmän irti. Paljon lisäpuhtia tekemiseen, ässäpuolustaja miettii.
– Yritin ottaa mahdollisimman positiivisesti. Totta kai sitä halusi pelaamaan, mutta täytyi vain tiedostaa, että vastoinkäymisiä tulee aina joskus. Kyllähän se vitutti koko ajan, muttei sille saanut antaa valtaa. Vaikka koko ajan pyöri päässä koko elämä, piti vain päästä siitä yli. Sitä on itse asiassa vaikea edes selittää, Moisio säestää.
Kuten Taimi, myös Moisio sai kotijoukoiltaan paljon apua varsinkin ensimmäisten viikkojen aikana, kun jalasta leikatun palan vuoksi hermot olivat kuolleet. Moisio oli puolustajaa ehkä hieman tunnollisempi kävelykeppien kanssa, sillä kepit kulkivat matkassa kolmen viikon ajan.
– Polvituki tuli mukaan, kun pääsin Porissa ensimmäistä kertaa kokeilemaan rauhassa jäälle. Mentiin pikkuhiljaa, että sain liikeradat kuntoon.
Maltillista päättäväisyyttä
Kummallekaan pelaajalle ei kuitenkaan jäänyt suuria pelkotiloja, että polvi voisi mennä rikki uudestaan. Taimi oli kuitenkin hyökkääjää hieman varovaisemmalla linjalla.
– Ei se ole pelottanut kertaakaan, mutta toki tietyissä tilanteissa täytyy varoa mitä voi tehdä ja mitä ei. Pääkopassa se kaikki vain on.
– Se riippuu varmasti paljon persoonasta, joku muu ehkä pelkäisi, mutta mä en. Menen tilanteisiin vaan entistä kovempaa! Moisio nauraa.
Moisiolle kuntoutus ei tuottanut suuria itsensä löytämisen riemuja, mutta Taimi tiesi oppineensa ainakin yhden asian.
– Vielä ei oikein osaa kunnolla sanoa, kun kuntoutus on kesken, mutta ehkä pitkäjänteisyyttä on tullut opittua, kun sitä mulla ei omasta mielestä ole paljoa havaittavissa.
Taimella oli jatkosopimus käsissään, kun loukkaantuminen keväällä iski. Moisio taas tiesi sopimuksensa TUTOssa loppuvan kevääseen 2012, joten liigaunelman siirtyminen askarrutti mieltä, mutta vain vähän.
– Kyllähän se vähän mietitytti, mutta mulle antoi hieman lohtua, kun oli jo alkukaudella juttua muutaman liigaseuran kanssa. Tiesin kuitenkin, että polvi tulee kuntoon entistä vahvempana, Moisio vastaa päättäväisesti.
Molemmat pelaajat ovat kulkeneet sanojensa mukaan melko samanlaista polkua kuntoutuessaan takaisin pelikuntoon. Mikä sitten on turkulaisen ja porilaisen suurin ero kuntoutumisprosessissa?
– Tuohon en kyllä osaa yhtään vastata. Parempi olla sanomatta mitään, Moisio hymähtää.
– Nyt tuli paha kysymys, en kyllä tiedä. Mutta se on kuitenkin enemmän kiinni luonteesta kuin paikkakunnasta. Varmaan paras ominaisuus porilaisessa on semmoinen päättäväisyys. Ei mikään porilainen perushulluus, täytyy toki miettiä, mitä tekee, Taimi heittää päätöksen.
Jatkoaika seuraa puolustajan polvea ja sen paranemista kahden viikon välein.
Juttusarjan aiemmat osat:
Mannertenvälinen polvituki ja ropisevat Mestis-palkinnot (14.8.2012)
Harjoitusotteluita ja turnaushuumaa (31.7.2012)
– Alpo Suhonen: ”Mennään leikkimään ja pelaamaan jotain mukajääkiekkoa”
Kuntoutusta ja omatoimijaksoa (17.7.2012)
Ässäpakilla satanen lasissa (2.7.2012)
