Tommi Taimen paluuprojekti: Mannertenvälinen polvituki ja ropisevat Mestis-palkinnot

LIIGA / Haastattelu
Tommi Taimea ei voi mitenkään verrata porilaiseen joukkoliikenteeseen, sillä hän on reilusti aikatauluaan edellä. Juttusarjan uusimmassa osassa käsitellään puolustajan kuntoutuskuulumisien lisäksi ässätaustaisten Mestis-mestareiden matkaa kohti liigaunelmaa.

– Nyt kuuluu oikein hyvää. Jalka alkaa taas tuntua ihan omalta, Tommi Taimi iloitsee.

Intensiivisen kuntoutuskesän viettäneen ässäpuolustajan kärsivällisyys on varmasti ollut ajoittain koetuksella, mutta palkinto alkaa jo häämöttää näköpiirissä. Treeniohjelma monipuolistuu jatkuvasti, ja sen lisäksi yksi merkittävä etappi on paljon lähempänä kuin aluksi uskottiin. Taimen piti päästä jäälle vasta syyskuun alussa olevan kontrollikäynnin jälkeen.

– Melkein joka päivä tässä nyt tulee jotain uutta ohjelmistoon. Viime aikoina olen tehnyt aika paljon voimakävelyä, jossa kävellään ylämäkeen painojen kanssa. Minulle on myös tilattu tarkasti mitoitettu polvituki Yhdysvalloista. Jos se saapuu perille keskiviikkona niin kuin pitäisi, pääsen jäälle hiukan höntsäämään jo loppuviikosta.

– En nyt sentään unissani ole jäällä juuri ollut, mutta onhan tätä odotettu. On tosi hieno fiilis, kun saa taas vetää luistimet jalkaan, Taimi huokaa.

Hmm... peliaikaa?

Taimi pelasi kauden 2009–2010 Ässien riveissä A-nuorten SM-liigaa. Sesongin jälkeen oli miettimisen paikka. Jossain pitäisi päästä pelaamaan miesten pelejä.

– Ässien kanssa ei ollut silloin mitään puhetta. Tilanne ratkesi onneksi aika nopeasti, kun Törmäsen Antti soitteli Vaasasta. Se oli oikeastaan ensimmäinen järkevä tarjous. Samalla se oli kuitenkin kaikin puolin niin hyvä, ettei ollut mitään tarvetta jäädä odottelemaan. Olin heti innoissani ajatuksesta.

Vuotta myöhemmin toinen porilaisnuorukainen oli saman tilanteen edessä. Samuli Virkkusella tosin oli Ässien kanssa sopimus, mutta pelipaikkaa ei ollut luvassa. Niinpä tie vei koko kauden mittaisella lainasopimuksella kasitietä parisataa kilometriä pohjoiseen. Törmänen oli lähtenyt jo Sveitsiin, joten Virkkunen pääsi Pasi Räsäsen oppiin.

– Meillä oli silloin Ässissä noin kuusi ketjua hyökkääjiä. Elokuun lopussa Karri Kivi sitten kertoi, että nyt pitäisi löytää peliaikaa muualta. Vaihtoehtoni olivat Sport ja TUTO, mutta Sport oli koko ajan aktiivisempi, joten valinta oli helppo, Virkkunen kertoo.


Samuli Virkkunen tuli takaisin Vaasasta Poriin - kuvan polku ei liity paluureittiin.

Usein puhutaan, että hyppy junioripelien ja miesten sarjojen välillä on iso. Taimi ja Virkkunen ovat harvinaisen yksimielisiä väittämästä.

– Ei se ainakaan minusta vaikealta tuntunut. Ehdin pelata neljä treenipeliä ja sain heti vastuuta. Kaikki lähti sujumaan heti niin kuin halusinkin, Virkkunen kertoo.

– On pelaaminen jonkin verran erilaista, mutta en sanoisi, että vaikeampaa. Pääsin heti pelaamaan melkein puoli tuntia ottelua kohden, joten nopeasti hommaan pääsi sisälle. Peliajasta kaikki on kiinni, Taimi säestää.

Virkkunen tiesi palaavansa kauden jälkeen Poriin, mutta Taimen tilanne oli erilainen. Hän tiesi pelaavansa uransa jatkon kannalta tärkeää kautta. Kasvattajaseura piti kuitenkin itsensä puolustajalupauksen mielessä.

– Karri oli yhteyksissä talven mittaan, hän soitteli minulle useampaankin kertaan ja kyseli kuulumisia. Päätös paluusta Poriin oli ihan selvä, vaikka halusinkin pelata kauden loppuun ennen mitään sopimushommia.

Vuoden Mestis-tulokkaasta liigapeluriksi

Vuonna 1990 maailmaan pompsahtaneet ässäpelurit kulkivat Vaasassa hämmästyttävän samankaltaisen reitin. Kauden päätteeksi Taimi ja Virkkunen nostelivat käsiään kohti Kuparisaaren kattoa Mestis-mestareina. Yhtäläisyydet eivät loppuneet vielä tähänkään. Mestaruusjuhlien jälkeen puvut oli kaivettava naftaliinista, sillä edessä oli vuoden Mestis-tulokkaan pystin noutaminen.

– Olihan se mestaruus toistaiseksi lyhyen urani hienoin saavutus. Tulokaspalkintokin oli jopa suhteellisen selvä tavoite hyvän alun jälkeen, onhan se mukava merkintä meriittilistassa. Pääasia oli silti mennä kasvamaan Vaasaan kiekkoilijana, Virkkunen muistuttaa.

Nyt aluillaan oleva kausi on Virkkuselle mahdollisuus murtautua liigapelureiden joukkoon. Tällä kertaa hyökkääjiä ei ole ihan kuuteen ketjuun asti, mutta paljon kuitenkin.

– Onhan se liigapaikka ainoa mahdollinen tavoite. Sen eteen teen ihan kaikkeni. Sille en tietenkään voi mitään, jos muut vetävät vielä paremmin. Sikäli tilanne on yksinkertainen.

Myös hieman myöhemmin syksyllä pelipuuhiin pääsevä Taimi muistelee aikaansa Vaasassa lämmöllä. Mestis-kausi toi menestyksen ja uusien pelikaverien lisäksi monia unohtumattomia kokemuksia.

– Kausi oli siksikin niin hieno, kun kaikki lähti menemään heti alusta toivomallani tavalla. Pelillisesti otteemme ailahtelivat jonkun verran kauden aikana, mutta niinhän se aina menee. Emme olleet mielestäni edes suurimpia suosikkeja sarjassa, joten senkin takia oli mahtavaa voittaa Jukurit finaaleissa, mestaruuden ratkaisseen maalin syöttänyt Taimi kertaa.

– Vaasan ruotsalaistyyppinen fanikulttuuri oli myös hieno kokemus. Kyllähän se meteli nuorta poikaa ensin hiukan jännittikin, mutta aika nopeasti opin kääntämään sen voimavaraksi.

Tulevallakin kaudella kriittinen vaasalaisyleisö saa arvioida ässätaustaisen pelurin edesottamuksia. Vaasalaiset ilmoittivat maanantaina tehneensä sopimuksen kolme kautta Ässien liigaringissä olleen Jesse Laaksonen kanssa. Taimi uskoo 23-vuotiaan isokokoisen laiturin istuvan Sport-nuttuun mainiosti.

– Vaasassa mielestäni arvostetaan erityisesti joukkuepelaamista valmennuksen lisäksi myös fanien keskuudessa. Sanoisin Laaksosen suurimmaksi vahvuudeksi nimenomaan sen, joten eiköhän hän pelaa siellä hyvän kauden.

Jatkoaika seuraa puolustajan polvea ja sen paranemista kahden viikon välein.

Juttusarjan aiemmat osat:

Harjoitusotteluita ja turnaushuumaa (31.7.2012)

– Alpo Suhonen: ”Mennään leikkimään ja pelaamaan jotain mukajääkiekkoa”

Kuntoutusta ja omatoimijaksoa (17.7.2012)

Ässäpakilla satanen lasissa (2.7.2012)

» Lähetä palautetta toimitukselle