Yksikään palanen ei häikäise sen enempää kuin toinen.
Antti Erkinjuntti on ollut vuosia liigatähtitason läpimurron kynnyksellä.
Jarno Koskirannalla on takana vasta kolme liigakautta SaiPassa, kaukana mediahuomiosta.
Chris Connolly on Jari Kekäläisen löytö yliopistojäiltä.
Tämä kolmikko on pelannut yhdessä jo kauden 2012-2013 päivästä yksi lähtien. Ville Nieminen teki neljä ja Aleksander Barkov kolme pistettä liiga-avauksessa. Taustalla Koskirannan ketju merkkautti maalin ja syötön mieheen.
Se ottelu yksinään kuvaa koko kauden kulkua.
Nieminen ja Barkov edustavat star poweria, mutta Koskirannan ketju puurtaa yhtä lailla isoja minuutteja tehden samalla kovaa jälkeä. Tampereen ulkopuolella heidän huomioarvonsa on varsin pieni. Se on outoa, kun huomioidaan jo European Trophyssa tehty tulos.
Silti työnteon ja tasaisuuden kautta he muodostavat Tapparan viime viikkojen kultaisen aseen.
Pienenä pelaajana Connolly antaa tasoitusta fyysisyydessä, mutta on äärimmäisen ketterä ja vaikea pideltävä sähäkän liikkeensä vuoksi.
- Chris on sarjan parhaita kärkikarvaajia. Tuntuu siltä kuin hän saisi liikkeellään vastustajan puolustajan aina vähän sekaisin ja heittämään rännikiekkoja, Koskiranta ylistää keskellä pudotuspelikevättä.
Erkinjuntti tunnettiin jo TPS-aikanaan taitavista käsistä ja rakkaudesta kulmiin.
- "Juntti" on erittäin hyvä suojaamaan kiekkoa ja hakemaan itse maalipaikkoja, kuvailee sentteri, joka kookkaampana pelaajana tasapainottaa vikkelien laitureidensa ominaisuuksia.
Siinä missä Tapparan mies ja mentorinsa ovat pelanneet milloin kenenkin laitahyökkääjän kanssa, ovat Koskiranta, Connolly ja Erkinjuntti pysyneet yhdessä. Väliin on mahtunut vaikeitakin jaksoja. Yhdessä vaiheessa Connolly meinattiin jopa laittaa maitojunaan.
Se ratkaisumalli hylättiin, Tapparan kannalta onneksi. Helmikuun alusta runkosarjan loppuun kolmikon yhteistehot olivat 12 ottelussa 17+20=37.
- Heidän yhteinen historiansa näkyy hyvin. He ovat pelanneet paljon yhdessä viimeisten kymmenen kuukauden aikana ja kyllä se välittyy kentälle. He löytävät toisensa, kuvailee päävalmentaja Jukka Rautakorpi.
Silmiinpistävää on pistetehtailun monipuolisuus. Maali- ja syöttölukemat ovat tasapainossa ja selkeästi suuntaan tai toiseen on kallellaan vain Erkinjuntti, jonka maalintekotehokkuudessa on vielä toivomisen varaa.
Puutetta paikkaavat kaksi lähintä kollegaa, jotka paukuttivat jo runkosarjassa 41 maalia. Erkinjuntti nakutti 30 maalisyöttöä ja uusi piste-ennätyksensä.
Pudotuspeleissä veljet joutuivat hetkellisesti erilleen. Koskiranta ei pelannut HIFK-sarjan toisessa ottelussa, mutta palasi kokoonpanoon Tapparan toisessa kotipelissä.
Vastasyntyneen tyttären isä toi mukanaan isännän elkeet.
Kellossa 18 sekuntia: Tappara oli tuonut kiekon Koskirannan aloitusvoiton jälkeen hyökkäysalueelle, eikä luopunut siitä hevillä. Connolly ujuttautui laidassa Joakim Erikssonin ohi ja pelasi maalinedustalle loistopaikan. Erkinjuntti ei päässyt tavoistaan eroon ja ohilaukaus jäi myrskyvaroitukseksi.
Kellossa kuusi minuuttia, 32 sekuntia: Erkinjuntti käynnisti vastahyökkäyksen nopealla avauksella laitaan Connollylle. Jenkki käänsi koneet täydelle teholle, karkasi 1-1-tilanteeseen ja ampui Tapparalle avausmaalin.
Kellossa 20 minuuttia, 24 sekuntia: Koskiranta hankki jäähyn haastamalla kiekollisena Kyle Klubertanzin. Ylivoimaa kului 26 sekuntia ennen kuin Koskiranta laukoi kiekon maaliin ja Tapparan 3-1-johtoon.
- Hän on loistava pelaaja. Huippukunnossa oleva sentteri, Rautakorpi lausahtaa epäröimättä.
Tulta monella tykillä
Koskirannalle kertyi lauantaina HIFK:ta vastaan monta minuuttia myös Jussi Makkosen paikalla nelosketjussa. Erkinjuntin ja Connollyn kanssa hän pääsi virittelemään hyökkäyspeliä ottelun jälkipuoliskolla vain satunnaisvaihtojen merkeissä. HIFK:n rynnistäessä trio joutui todistamaan takaiskuja myös omalla kenttäpuoliskolla.
Tämän lisäksi ykkösketju aloitti selkeän enemmistön vaihdoistaan puolustusalueelta ja onnistui laukomaan vain yhteensä neljästi. Tehopisteitä ehti silti kertyä kahden maalin ja kahden syötön edestä.
- Hyökkäyksellisesti olimme ihan hyviä, mutta olimme kentällä kahden päästetyn maalin aikana. Tuli muutama huolimattomuusvirhe, joista HIFK iski, Koskiranta totesi pelin jälkeen.
Hyökkäyssuunnan taitoa ykkösketjulla on enemmän kuin kohtuullisesti. Rautakorpi kuitenkin myöntää itsevarmuuden ja juonikkuuden heijastuvan kaukaloon ajoittain myös negatiivisesti.
- Välillä tulee runkosarjamaista tyylittelyä, kun pitäisi vain suunnata maalia kohti. Tehty maali jää joskus puuttumaan näyttävyyden vuoksi, Rautakorpi sanoo.
Koskirannan, Connollyn ja Erkinjuntin heikko ilta ei yksin riittäisi pysäyttämään Tapparaa. Siinä piilee Tapparan vahvuus.
Kun Koskiranta lauantaina urakoi tuplavaihtoja, otti Barkov laitureineen suuremman vastuun hyökkäyspelaamisesta. Barkovin, Niemisen ja Olli Palolan peliajat sijoittuivat 14 ja 17 minuutin välimaastoon. Tehotilastossa kaikki olivat plussan puolella vailla ensimmäistäkään takaiskua.
Jonain toisena iltana tilanne voi helposti olla päinvastainen. Jälleen yksi esimerkki Tapparan joukkueen rakentamisen nappiosumasta.
Vielä vajaa vuosi sitten ihmeteltiin Tapparan tasaista materiaalia, josta puuttui kärki. Barkov ja Nieminen ovat nousseet mediassa valokeilaan, mutta kirvesrinnat keräävät hedelmiä nimenomaan viime keväänä istutetusta sadosta.
Investoinnit nostivat pelaajakuluja muutamalla sadalla tuhannella kahden miljoonan yläpuolelle. Vastapainona Rautakorpi on luotsaamassa Tampereelle kolmen pudotuspelivaiheen lipputulot ja sinioranssin buumin.
Tapparalla on välierien kynnykselläkin kaksi tasaisen ratkaisuvoimaista hyökkäysketjua. Kolmos- ja nelosvitjoja katsellessa bongaa nopeasti vielä Niclas Luceniuksen, Dragan Umicevicin ja Makkosen nimet, eikä Tapparan asemaa mestariehdokkaana tarvitse epäillä.