Neljättä vuotta minnesotalaisopinahjossa opiskeleva Kalle Kossila on pelannut koko yliopistouransa lähes piste per peli -tahtia ja onkin yksi tulevan kesän kuumimmista nimistä NHL-seurojen papereissa.
Vaikka Kossilalla on takanaan muutamia nuorten maaotteluitakin, on hän silti suhteellisen vieras nimi suomalaiselle kiekkoväelle. Millainen pelimies on siis kyseessä?
− Vahvuutenani on varmasti pelinlukeminen, kiekonkäsittely ja syöttäminen. Pyrin tekemään yllättäviä ratkaisuja. Yritän pelata molempiin suuntiin vahvasti ja alivoimallakin saan paljon vastuuta. Aloituksissa olen kehittynyt vuosien varrella.
− Heikkouksena varmasti juuri koko ja voima. Myös tietynlaista nopeutta ja voimaa pitäisi saada jalkoihin lisää. Ne ovat varmasti suurimmat heikkoudet. Kaikkea voi ja pitääkin kehittää vielä, sillä huipulla pitää olla jokin erikoisosaaminen millä erottuu muista.
Koulutuspohja kuntoon kiekkouran ohella
Yliopistosarjat ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan myös suomalaisjuniorien keskuudessa. Kossilalle yliopistosarja oli luonnollinen valinta.
− Viimeisenä juniorivuotenani aloin miettiä tulevia vaihtoehtoja. Loukkaantumisia oli ollut jonkun verran, ja tiesin, että lätkäura loppuu jossain vaiheessa, joten koulun jatkaminen oli luonnollinen vaihtoehto.
En voisi olla tyytyväisempi päätökseeni tulla tänne.
− Koulun ja lätkän pystyy yhdistämään täällä parhaimmalla tasolla. Matkaan lähtemistä puolsi myös kielen oppiminen sekä arvokas ulkomaankokemus.
Kossila suositteleekin valitsemaansa polkua varauksetta myös kaikille vastaavaa pohtiville.
− En voisi olla tyytyväisempi päätökseeni tulla tänne. Suosittelen kaikille suomalaisnuorille. Olen opiskellut pääaineena kansainvälistä bisnestä ja sivuaineena rahoitusta. Valmistun tänä keväänä, vaikka monilla urheilijoilla voi mennä pidempäänkin kuin neljä vuotta.
Juuri Bluesin junioreista on viime vuosina lähtenyt paljon pelaajia Pohjois-Amerikkaan luomaan uraansa. Kossilankin kanssa yhtä aikaa lähti kaksi joukkuekaveria.
− Meitä lähti silloin samana vuonna kolme pelaajaa (minun lisäkseni Rasmus Reijola ja Ahti Oksanen) Bluesista NCAA:han, mikä on varmasti antanut suuntaa muillekin pelaajille. Hyppy A-junnuista Liigaan on kuitenkin sen verran suuri, että on fiksua mennä pelaamaan Pohjois-Amerikan juniorisarjoihin.
− Liigan ja Mestiksen välillä pomppiminen voi olla raskasta, eikä silloin ehdi treenata kauden aikana hirveästi. Muuten en osaa sanoa, miksi juuri Blues-pelaajat ovat lähteneet.
Suomalaispelikavereista seuraa
Kossilan seurakavereina St. Cloud Statessa pelaa kolme muutakin suomalaista. Kotimaisista pelikavereista onkin hyötyä varsinkin kaukalon ulkopuolella.
− Kyllä se varsinkin ensimmäisenä vuotena helpotti. Olen asunut Rasmuksen kanssa nyt neljä vuotta. Suomalaisten kanssa on mukava jutella Suomessa tapahtuvista asioista, joita amerikkalaiset eivät välttämättä ymmärrä, kuten Liigasta, pakolaiskriisistä, vaaleista ja niin edelleen.
Pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Kossila asuu nyt alle 70 000 asukkaan St. Cloudissa. Pienen kaupungin arkeen on kuitenkin ollut helppo sopeutua.
− Ei se paljon ole vaikuttanut. Jääkiekon ja koulun jälkeen ei jää hirveästi ylimääräistä aikaa muuhun tekemiseen. Joskus tulee käytyä leffassa tai ulkona syömässä, ja jääkiekkoa katsotaan telkkarista. Twin Cities (Minnesota ja St. Paul) on reilun tunnin ajomatkan päässä, ja siellä on sitten enemmän tekemistä, kuten esimerkiksi Minnesota Wildin pelejä.
NHL tavoitteena alusta asti
Kossila on pelannut lähes piste per peli -tahtia koko yliopistouransa. Hyppy A-junioreista yliopistoon ei lopulta ollutkaan niin suuri kuin hän pelkäsi.
En usko, että Suomessa ymmärretään kuinka kova sarja NCAA ja varsinkin parhaimmat konferenssit täällä ovat.
− Ensimmäinen vuosi jännitti, koska en tiennyt kuinka tulisin pärjäämään. Vuosi USHL:ssä oli vaihtoehto, mutta halusin tulla suoraan Bluesista tänne. Sain kuitenkin heti onnistumisia peleissä ja pääsin samantien hyväänketjuun. Freshman-vuotenani pelasin laiturina ja kolme viimeistä vuotta sitten sentterinä. Viime kausi oli hankala, koska pelasin koko kauden loukkaantuneena. Kauden jälkeen minulla oli lonkkaleikkaus, joka auttoi selvästi.
− Pisteet antavat tietysti suuntaa, mutta uskon, että olen tullut kokonaisvaltaisemmaksi pelaajaksi vuosi vuodelta ja olen oppinut ymmärtämään pelin eri lainalaisuuksia paremmin.
Freshman- eli tulokasvuonnaan Kossila oli heti hyvässä vauhdissa, mutta häntä ei kuitenkaan valittu alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin tai edes edeltäneille harjoitusleireille. Se aiheutti hieman ihmetystä keskustelupalstoilla ja hieman mediassakin. Kossilaan ei oltu maajoukkueesta missään yhteydessä.
− Eivät olleet missään yhteydessä. En usko, että Suomessa ymmärretään kuinka kova sarja NCAA ja varsinkin parhaimmat konferenssit täällä ovat.
Kossilan NHL-sopimuksesta on ollut huhuja jo parin vuoden ajan. Mies itse ei ole kuitenkaan sitä pohtinut, vaan tutkinto on siintänyt silmissä alusta asti.
− Koulun käyminen loppuun oli alusta asti suunnitelmana. Ajattelin, että ei ole järkeä tulla tänne ja jättää koulua kesken. Hienona esimerkkinä on Harvardin Jimmy Vesey, joka pelasi jo viime keväänä MM-kisoissa Yhdysvaltain joukkueessa, mutta palasi vielä kouluun suorittamaan senior-vuotensa.
Nyt valmistumisen jälkeen 22-vuotiaan Kossilan suuntana on kuitenkin mitä todennäköisimmin NHL. Varsinkin kun teholukemat ovat siirtyneet uudelle tasolle: 30 otteluun Kossila on tällä kaudella takonut peräti 37 pistettä (11+26).
− Se oli tavoitteena alusta asti, kun tänne tuli. Totta kai sitä pitää tavoitella. Kauden jälkeen sitten nähdään missä mennään.
− NHL:ää tulee kyllä seurattua aika paljon. Toki se helpottaa, ettei tarvitse katsoa pelejä yöllä niin kuin Suomessa. Tiedän paljon pelaajista ja joukkueiden pelitavoista, tuntuu ettei jääkiekon katsominen ole koskaan tylsää. Liigaa ei ole tullut katsottua, kun se tulee yleensä vähän huonoon aikaan. Tulokset toki katson aina.
