Mike Babcock on kiekkohahmo, jota on kiva vihata.
Henkilökohtaisesti kuitenkin tällä hetkellä olen pahoillani Columbus Blue Jacketsin päävalmentajan puolesta. Viimeisin kohu – jo ennestään syrjivistä valmennuskäytännöistään tunnetun – valmentajan toiminnasta syntyi, kun Babcockin on väitetty katselleen pelaajien yksityisiä kuvia näiden puhelimista.
Yksityisyyden loukkaamista ei pidä hyväksyä, mutta tilanteessa on vahva sana sanaa vastaan -asetelma, enkä aio toistaiseksi epäselvää tapahtumaketjua sen enempää kommentoida.
Oleellisempaa mielestäni on se, mihin Babcock kertoi pyrkineensä. Eli tuntemaan pelaajat paremmin.
Erityispiirteistään huolimatta jääkiekkojoukkue on työyhteisö, ja Valmentajan kannattaa tuntea työryhmänsä jäsenet mahdollisimman hyvin
Erityispiirteistään huolimatta jääkiekkojoukkue on kuitenkin työyhteisö, jossa päävalmentaja on esihenkilöasemassa. Yleisön näkemä muutaman tunnin ottelusuoritus on vain murto-osa joukkueen yhdessä viettämästä ajasta. Kauden aikana työryhmä on yhdessä satoja tunteja harjoituksissa ja tuhansia kilometrejä pelireissussa.
Valmentajan kannattaa tuntea työryhmänsä jäsenet mahdollisimman hyvin, jotta hän pystyy kohtaamaan jokaisen pelaajan yksilönä.
Vaikka jääkiekkoilijoista usein puhutaan ikään kuin yhtenäisenä ihmisjoukkona, on pelaajien välillä todellisuudessa paljon eroja.
Joku on introvertti, joku toinen taas sosiaalisempi. Jollain on parisuhde ja lapsia, joku elää sinkkuna. Yhdellä on vakaa elämäntilanne ja toisella enemmän haasteita.
Jossakin tilanteessa koko joukkue kenties hyötyy tiukasta tavasta antaa palautetta. Jokaista pelaajaa ei kuitenkaan ole mielekästä säännönmukaisesti jyrätä, vaan jostakusta saa ehkä parhaan suorituskyvyn esiin keskustelemalla tai jopa silittämällä myötäkarvaan.
Tällaisia yksilöllisiä eroja valmentaja ei saa tietoonsa, jos hän ei määrätietoisesti käytä aikaa pelaajiin tutustumiseen.
Ääripään esimerkkeinä Hannu Jortikka on myöntänyt, ettei tuntenut vuoden 2015 Nuorten Leijonien pelaajia, kun Suomi putosi alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa puolivälierissä. Jukka Jalonen puolestaan käy jokaisen maajoukkuepelaajan kanssa läpi kysymyspatteriston jokaisen yksilön arvoista ja elämäntilanteesta. Kolmen vuoden aikana Leijonat voitti kaksi maailmanmestaruutta ja olympiakullan.
Toivon pyhästi, että Babcockin ja Blue Jacketsin ympärille syntynyt kohu ei pelota muita valmentajia yrittämästä tutustua pelaajiin paremmin.
Tietenkin esimerkiksi valokuvien katsomisen pitää olla yhteisesti sovittua ja pelaajalle ok, mutta joukkueen toiminnan kannalta näin merkittävässä asiassa ei ole syytä heittää lasta pesuveden mukana.
