Kesäkuun varaustilaisuuden jälkeen Aleksander Barkovin roolin piti olla selvä.
Käypäs, poika, siellä Amerikassa tutustumassa isoihin valoihin, ja sitten tulet kiltisti Tapparaan jatkamaan symppistä liigauraa ja myymään fanipaitoja. Joskus aikuisena miehenä pääset ehkä kokeilemaan NHL:ää. Kulta-Mikelläkin meni noin kauan, ja se osaa sentään tehdä ilmaveivin.
Meni vähän toisella lailla. Barkov painoi läpi koko mankelin tulokasleiristä harjoitusmatseihin ja otti kevyesti paikkansa edustuksesta.
Vielä syyskuun alussakin useat kateellisen kansamme mallikappaleet aprikoivat, että Panthers laittaisi lupauksensa parin pelin jälkeen takaisin Suomeen kasvamaan. Nyt pitäisi vihonviimeisellekin kyynikolle olla selvää, että siellä on ja pysyy.
Barkovia ei seuraaviin pariinkymmeneen vuoteen kannata Suomeen odotella, ainakaan muuten kuin jalat edellä. Mies on yksiselitteisesti supertähti. Mitä sitä sanaa "tuleva" enää kirjoittamaan.
Mies on yksiselitteisesti supertähti. Mitä sitä sanaa "tuleva" enää kirjoittamaan.
Määrittävä tekijä ei ole pistemäärä. Eikä tehotilasto tai jääaika. Viiden ottelun jälkeen niistä ei voi tehdä johtopäätöksiä. Mutta pelaajan kokonaisvaltainen esiintyminen kentällä: se ei ole menettänyt viime liigakaudesta pätkääkään.
18 vuotta täyttänyt sentteri löytää pelin sisällä jatkuvasti parin sekunnin ikkunoita, jolloin hän on valmiiksi hyvässä paikassa. Puolustuspäässä oma vastustaja hakee yli-innokkaasti paikkaa merkityksettömästä kohdasta. Tai kaverin maalin edessä on flipperikiekko, josta tappelee valmiiksi neljä pelaajaa.
Ottakaa silmä käteen ja katsokaa, miten Barkov kyttää peliä ja rentouttaa keskivartalonsa. Voi melkein kuulla, kuinka peliäly laskee kiekon mahdollisia siirtymisvaihtoehtoja tai käytettyjä kilojouleja. Hän ei liikahda senttiäkään, ellei se ole eduksi pelin kululle, mutta pysyy koko ajan rytmissä.
Barkov löytää syöttölinjoja auringontarkasti. Häntä ei saa taklaamalla rähmälleen. Kiekottomana hänen takakarvauksensa on kansainvälisen tason uhka. Ja ennen kaikkea, mikä lähes uskomatonta, hän sijoittuu kentällä niin hyvin, että voi säästää energiaa vaihdon aikana. NHL:ssä, teini-ikäisenä!
Esimerkki on pieni, mutta se kertoo pelaajan pään kestävyydestä tuhat sivua. Neljä viidestä keltanokasta ryssii ensimmäisen mahdollisuutensa menemällä yli-innokkaasti mukaan joka tilanteeseen. Mikael Granlund, Mikko Koivu: inhimillistä, mutta väärin.
Barkov laitettiin viidennessä ottelussaan järjestelmällisesti kolistelemaan Sidney Crosbya vastaan. Hän selvisi kuivin jaloin. Repikää siitä.
Florida Panthersissa pelaa Suomen jääkiekon kasvo numero yksi. Maajoukkueen pelillinen johtaja ja tuleva kapteeni. Nöyrä, silti hiljaisesti itsetietoinen kahden suunnan sentteri, jonka tavoite ei ole mikään muu kuin täydellinen dominointi. Peliälyltään Barkov tekee sitä jo. Ketä kiinnostavat Tomas Hertlin kikat?
Toimitusjohtaja Dale Tallon teki oikein, kun vaihtoi Seth Jonesin Barkoviin. Yhtä hyviä puolustajia, mutta vain toinen osaa myös hyökätä. Calder-pytyn voi jo kaivertaa.
