Meillä on tässä NHL-pelaaja X. X on tehnyt viimeiseen kuuteen peliinsä kuusi maalia ja viimeisen yhdeksän ottelun tehot ovat 7+1=8 ja tehotilasto näyttää +5:ttä. Kyseinen laitahyökkääjä on näissä peleissä tällännyt yli 24% laukauksistaan maaliin – siis lähes neljänneksen vedoistaan.
Hän pelaa seurajoukkueessaan samassa kentässä nuoren suomalaisen sentterin kanssa, joka valittiin Sotšin olympiajoukkueeseen mukaan ja on noussut Suomen kolmanneksi parhaaksi maalintekijäksi NHL:ssä sentterin vierellä.
Kyseinen NHL-pelaaja on Sean Bergenheim, joka jätettiin todella kyseenalaisin perustein pois Sotšiin matkaavasta Leijonista.
Saku Koivun kieltäydyttyä Bergenheimin paikan joukkueessa veivät pääasiallisesti Juhamatti Aaltonen ja Antti Pihlström. Tämä on täysi farssi.
Bergenheimin pudottamisen ainoa syy on se, että pelaajavalinnat on selkeästi tehty jo hetken aikaa sitten. Bergenheim ei pelannut alkukaudella vakuuttavasti vammoista johtuen ja viimeaikaisten pelien näytöt eivät selkeästi kelvanneet muuttamaan jo päätettyjä valintoja.
Bergenheimin valitsemiselle olisi piisannut rutkasti syitä tilastojen ulkopuoleltakin.
Olympialaiset ovat jääkiekon osalta turnaus, jossa joukkueen on hitsauduttava salamannopeasti yhteen, koska aikaa harjoitella ennen tärkeiden pelien alkua on minimaalisen vähän. On siis ensisijaisen tärkeää saada kasaan tutkapareja ja kombinaatioita, jotka tuntevat toisensa jo entuudestaan.
Peleissä ei ole aikaa opetella, mihin ketjukaveri haluaa syötön tai millaisia leikkauksia toinen hyökkäyspäässä tekee. Jos olympialaisissa joudut miettimään, maksat siitä hintaa omassa päässä.
Bergenheim on tehnyt tappavaa jälkeä Florida Panthersissa juuri Aleksander Barkovin kanssa. Kaksikko on viimeisessä 12 ottelussaan NHL:ssä viimeistellyt yhteistehoikseen massiiviset 10+10.
Ei huonosti kahdelta suomalaiselta, joiden kisapaikat ovat olleet jatkuvan pohdinnan alla.
Bergenheimin ja Barkovin parivaljakon nöyryys, monipuolisuus ja kemia olisi ollut Leijonille kullanarvoista. Barkovin puolustuspään kyvyt ovat nuoren sentterin mainetta paremmat ja Bergenheim on tullut tunnetuksi kahden suunnan hyökkääjänä.
Bergenheim on tuttu pelaaja Westerlundille aiemmista MM-kisoista, joten on kummallista, ettei Bergenheimin tulikuuma vire ja tutun tutkaparin löytyminen Leijonista tuonut miehelle ansaittua kisapaikkaa.
Lisäksi Suomen joukkueella on asettaa kahden suomalaisen rinnalle laadukas korvaaja Panthersista tutulle Brad Boyesille. Esimerkiksi Lauri Korpikoski tai Leo Komarov toisi kaksikon rinnalle Boyesin kaltaisen voimahevosen.
Bergenheim kuuluisi kisoihin myös yksilönä. Motivoitunut huippuhyökkääjä sopisi Leijonien kokoonpanossa paikkaan kuin paikkaan. Olli Jokisen voit kuulla valittavan nelosketjun laiturin paikastaan, mutta Bergenheim olisi hoitanut ruudun kuin ruudun moitteetta.
Suomella on kahden suunnan hyökkääjiä aivan riittävästi, mutta Bergenheimin maalivire erottaa pantterin pikkukissoista. Suomi kaipaa kisoissa tehoja myös pienempien roolien rotaatiopelaajiltaan ja tämä potentiaali Bergenheimin kohdalla jätettiin käyttämättä täysin.
Kun Suomi jahtaa olympiakisoissa taka-ajoasemassa jotain suurmaata takaa ja suurmaan kaikki huomio kiinnittyy Mikko Koivun ja Valtteri Filppulan johtamiin kärkikenttiin, Sean Bergenheim astuisi tässä tilanteessa esiin.
Nyt skenaario heitettiin roskakoriin kylmästi ja ajattelemattomasti.
Bergenheimia tulee Sotšissa ikävä.
