New Jersey Devils sai lentokelin päälle vuodenvaihteen jälkeen saatuaan herra Brodeurin takaisin tolppien väliin ja oli jo kovasti matkalla kohti Itäisen Konferenssin paalupaikkaa, kunnes jotain tapahtui. Aivan runkosarjan maalihavutuksella joukkueen peli alkoi kuitenkin yskimään ja pudotuspelimenestyksen ylle alkoi kasaantua synkkiä pilviä.
Carolina Hurricanes sen sijaan vaelteli syvällä pitkälle talveen saakka. Joukkueen peli oli epätasaista eivätkä toiveet menestymisestä keväällä olleet korkealla. Päävalmentajaa vaihdettiin ja pelaajakaupoillakin haettiin uutta ryhtiä joukkueen tekemiseen.
Sitten koitti kevät ja katso! Yhtäkkiä Hurricanes olikin liigan kuumimpia joukkueita ja Raleighissa kiekkohuuma alkoi yltyä. Paul Mauricea, Cam Wardia ja Eric Staalia ylistettiin maasta taivaisiin. Loistava lähtökohta pudotuspeleihin.
Kaksi kovaa kohtaa
Eräs ottelusarjan ratkaisuista tullaan käymään tolppien välissä. Martin Brodeurin meriitit tiedetään kaikkialla; mies pystyy ratkaisemaan otteluita, ottelusarjoja, jopa mestaruuksia käytännössä yksinään. Moni tiedotusväline oli jo valmis hautaamaan Devilsin menestyshaaveet loppusyksyllä, kun Brodeur joutui olkapääleikkaukseen. Scott Clemmensen tuurasi Suurvisiiriä kuitenkin hienosti ja pelasi joukkueelle aikaa. Kun sitten Brodeur palasi kaukaloihin, palasi mies suoraan totutulle huipputasolle ja osoitti olevansa yhä tärkein Devil.
Kovin paljoa ei jää jälkeen kollega vastakkaisessa kenttäpäädyssä, Cam Ward. Hurricanesin ykkösmaalivahti on jo lyhyehköllä ammattilaisurallaan päässyt maistamaan menestystä, kun mies johdatti Hurricanesin aina loppuun asti. Tuolloin Ward oli pudotuspelien paras ja samanlaista panosta tarvitaan tänäkin keväänä. Ward osoittikin olevansa kovassa vireessä runkosarjan loppukierrosten aikana, jolloin Hurricanes hilasi itseään sijoitus sijoitukselta päätyen Idän kuudennelle sijalle.
Lähtökohtaisesti maalivahtien taistossa ei ole selkeää voittajaa tai häviäjää. Molemmat ovat jo voittaneet urallaan, tosin Brodeur huomattavasti enemmän mutteivät pudotuspelit ole Wardillekaan täysin vieras maailma. Molemmat ovat myös kuluneen kevään aikana olevansa kovassa iskussa ja joukkueidensa avainhahmoja tiellä menestykseen. Jos jommallekummalle huipputorjujalle tulee heikko jakso, on sarja lähellä kääntyä vastustajalle; tässä sarjassa maalivahdit todella ovat isossa roolissa.
Nimettömät takalinjat
Lähtökohtaisesti kummankaan joukkueen pakkikalustossa ei ole aivan liigan ykköstähtiä, itse asiassa Devils-puolustus on ollut sitten Stevensin, Niedermayerin ja Rafalskin aikojen ’tähdetön’. Paholaisten ykköspuolustajana jo parin kauden ajan on luutinut Paul Martin, joka kantaa isoa vastuuta etenkin hyökkäyssuuntaan. Juuri hyökkäyspään pelaaminen ja ylivoima on ollut Devils-puolustuksen murheenkryyni jo pidempään vaikkakin Martin on ihan kelvollinen hyökkäävä pakki.
Sen sijaan oman maalin suojelu Devils-puolustukselta luonnistuu. Ikitaistelija Colin Whiten johdolla Devils-pakisto on valmis laittamaan ’Canes-hyökkääjät kokemaan kovia ja ansaitsemaan jokaisen senttimetrin Devils-alueella; Brodeurin edessä ei tule olemaan kuin makuupaikkoja eikä mustelmia lasketa.
Carolinan peräpään johtajaksi on hieman yllättäenkin kohonnut Anton Babchuk. Suhteellisen tuntematon nimi tavalliselle NHL-seuraajalle, mutta entinen Blackhawks-prospekti on ollut aivan loistava keväällä, lähes Mike Green-loistava.
Taustatukea Babchuk tulee saamaan ainakin Joe Corvolta, Tim Gleasonilta ja Joni Pitkäseltä, vaikkakin ainakin Flyers-fanit odottelevat jo kuumeisesti, koska Pitkänen hyytyy pudotuspeleissä. Gleason voisikin olla Hurricanesin vastine Devilsin Colin Whitelle, näiden miesten panosta fyysisessä pelissä kannattaa seurata mielenkiinnolla.
Ratkaiseeko Ruutu vai veteraanit?
Kummankin joukkueen parhaat maaliruiskut (Parise 45 & Staal 40) takoivat runkosarjassa rapiat 40 maalia ja ovat elintärkeässä asemassa myös pudotuspeleissä. Devilsin Zach Parise otti viimeistään tällä kaudella harteilleen Devilsin pelillisen johtajan raskaan vastuun, ja ainakin runkosarjan aikana kantoi sitä myös upeasti. Hyvää taustatukea mies sai Patrik Eliasilta, kapteeni Jamie Langenbrunnerilta ja jälleen hyvän kauden pelanneelta Travis Zajacilta.
Ennakoitaessa sarjan avainhahmoja on nostettava esille GM Lou Lamoriellon täsmähankinnat viime kesältä ja täydennysinvestointi talvelta. Niin Bobby Holik, Brian Rolston kuin Brendan Shanahankin todella tietävät millaista on menestyä pudotuspeleissä, ja miesten panosten voi odottaa olevan iso.
Carolinan iskuryhmä muodostuu Eric Staalin ympärille, laidoillaan Ray Whitney ja Tuomo Ruutu. Ruutu on löytänyt uuden kevään päästyään pois Chicagosta ja on osoittanut olevansa huipputekijä pelissä nimeltä jääkiekko. Ruutu voi hyvinkin olla juuri se tarvittava tekijä, joka sysää Devilsin ennenaikaiselle kesälomalle. Tässä vaiheessa on esille nostettava myös fyysisen taistelun ruumiillistuman, Rod Brind’Amourin nimi. Mies oli alkukaudesta enemmän tai vähemmän kohmeessa, mutta on petrannut omaa peliään samalla kun Hurricanes on alkanut napsia voittoja. Huomaako kukaan asiayhteyden?
Hyökkäyksen osalta Devilsillä lienee pienenpieni yliote, mutta kuten koko sarjassa marginaalit ovat todella pieniä ja joukkueet erittäin tasavahvoja.
Paperilla Devils ja Hurricanes ovat todella tasainen kaksikko. Maalivahtipelin voisi katsoa olevan tasoissa, puolustuksesta etu menee Hurricanesille ja hyökkäyksen osalta lievästi leveämmän materiaalin vuoksi Devils-leiriin. Pitkä sarja lienee luvassa.
Ennustus: Tasainen sarja päättyy Devilsin voittoon 4-2.
