Kun muistelee JYPin pelaajalistaa kolmen viimeisen vuoden ajalta, voi havaita että muutosten määrä on varsin maltillinen. Sama koskee kravattiosastoa. Valmennus on pysynyt samana ja joukkueen taustalla vaikuttavat samat henkilöt. Toisaalta samassa ajassa organisaatio itsessään on ottanut hurjan harppauksen eteenpäin. Systemaattinen työ kehityksen eteen toi palkinnon viime keväänä, kun Jyväskylässä juhlittiin ensimmäistä kertaa jääkiekon Suomen Mestaruutta.
Uuden kauden kynnyksellä JYPillä on edessään aivan uudenlaiset haasteet. Kivan ja sympaattisen pikkuseuran imago on karissut lopullisesti, ja tilalle on astunut kilpailukykyinen ja kunnianhimoinen keskisuurella budjetilla temmeltävä sotakone, jonka kyky toteuttaa taktiikoitaan oli ajoittain suorastaan hämmentävän korkealla tasolla. Vaikka JYP-ryhmästä ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta löytyneetkään sarjan kalleimmat pelaajat, niin varmasti sarjan parhaiten omaa työsarkaansa toteuttavat löytyivät.
Hurrikaanipaidat tulevat mitä todennäköisesti luottamaan edelleen samoihin aseisiin edelleen. Joukkueen vaihtuvuus on ollut jälleen vähäistä, joten pelisysteemi on tuttu liki jokaiselle pelaajalle. Vaikka JYPin harjoitusottelut ovatkin sujuneet vaihtelevalla menestyksellä, niin joukkueen voisi ennustaa olevan vahva erityisesti kauden alussa isompia muutoksia kokeneiden vielä hakiessa parasta teräänsä.
Pieni vaihtuvuus on huomattava etu siinä mielessä, että JYP pääsee lähtemään kauteen pieneltä etumatkalta, mutta siinä piilee myös omat peikkonsa. Samaan vanhaan ei pidä tuudittautua liiaksi, vaan uudistumista pitää tapahtua. Liian tuttuun ja turvalliseen luottaminen saattaa pahimmillaan johtaa seisahtuneeseen tilaan, jolloin pian huomataankin muiden menneen pelillisesti ohi. Toimivaa konseptia ei toki kannata hajottaa, ja näinpä JYP luottanee edelleen vahvaan viisikkopeliinsä ja aktiiviseen prässiin. Juuri niihin elementteihin, jotka riisuivat Kärpät aseista kevään finaaleissa. Mikkelissä hyvin tuloksin valmentanut Risto Dufva löysi Mestiksessä omat pienet mausteensa kausi toisensa jälkeen joita toi peliin. Nyt myös Jyväskylässä mainiota työtä tehneellä valmentajalla on näytön paikka, että hihasta löytyy taas uusia kortteja vastustajien hämmentämiseksi.
Alakerrassa riittää laatua
Yksi JYPin ehdottomista vahvuuksista viime kaudella oli tiiviisti toiminut puolustuspeli. Jyväskyläläiset päästivät runkosarjassa selkeästi vähiten maaleja, ja pudotuspeleissä omissa kolisi vielä vähemmän. Viime kaudella liigaeliittiin noussut Pekka Tuokkola ja ikuisesti nuori Sinuhe Wallinheimo ovat maalivahtikaksikkona sitä luokkaa, että tolppien väliin JYP ei tule kaatumaan. Edelliskaudella torjujat jakoivat vastuuta melko tasaisesti, ja ykkösvahdiksi kumpaakaan ei voi nimetä nytkään ihan suoraan. Kumpikin saanee jälleen näyttöpaikkansa ja jatkossa töitä jaetaan päivän vireen mukaan.
Myöskään puolustuksessa ei tapahtunut määrällisesti kovin suuria muutoksia. Yksi on kuitenkin joukosta poissa, kun Ville Mäntymaa pakkasi varusteensa ja suuntasi Ruotsin puolelle. Korvaajaa ei lähdetty kalastamaan kovin kaukaa. Pakkikalustoon liitettiin vasta 18-vuotias oma kasvatti Sami Vatanen, joka onkin pelannut harjoitusotteluissa mainiosti. Suoraan Mäntymaan paikkaajaksi nuorukaista ei kuitenkaan voi ajatella, sillä kyseessä ovat täysin erityyliset pelaajat. Kiekollisilta ja teknisiltä taidoiltaan Vatanen on erittäin lupaava, mutta Mäntymaan oman pään pelaamisen ja erityisesti alivoimataitojen korvaajaksi hänestä ei ainakaan vielä ole.
Alakerran ehdottomat kulmakivet ovat Jyrki Välivaara ja Olli Malmivaara. Viime kaudella luotettavasti pelannut kaksikko saanee jälleen paljon vastuuta läpi kauden. Myös keväällä hyvin onnistuneet Mikko Viitanen ja Kalle Kaijomaa ovat luotettavia pelureita, ja todennäköisesti he tulevat paikkaamaan omalta osaltaan Mäntymaan jättämää aukkoa alivoimissa ja otteluiden tärkeillä loppuhetkillä.
Pienoinen kysymysmerkki on JYPin puolustuskaluston määrällisesti rajallinen vahvuus. Kokenut Kalle Koskinen pystyy pelaamaan edelleen hyvällä tasolla, mutta on varsin loukkaantumisherkkä. Toista kauttaan aloittava Antti Jaatinen on pätevä paikkaaja ja tuo oman panoksensa kilpailuun pelipaikoista, mutta kovin montaa loukkaantumista puolustus ei kestä. Tilapäinen apu löytyy toki Mestiksen D Teamista, mutta liigatasolle rutinoituneita pelaajia sielläkään ei ole liiaksi.
Kuka kalifiksi kalifin paikalle?
Puolustuksen tapaan myöskään hyökkäyksessä ei ole määrällisesti tapahtunut suuria muutoksia. Menijän ja tulijan ero sen sijaan on varsin räikeä, sillä joukkueen kokoonpanosta poistui kesän aikana ykkössentteri ja suurin tähti Jarkko Immonen, kun taas tulopuolelle kirjattiin hieman vähemmän pistetehtailustaan ja aika paljon enemmän veljellisistä yhteenotoistaan Sami Heleniuksen kanssa tunnettu Jonne Virtanen.
JYPin hyökkäyspäästä löytyy laajuutta ja pelaajia moneen eri rooliin. Siinä mielessä jopa laajemmin, että aiemmin puuttuneen ison ja ilkeän hommaa hoitaa nyt Virtanen. Tästä huolimatta kysymys kuuluu, että kuka korvaa Immosen? Harjoitusotteluissa ykkösketjun keskellä on pelannut Tuomas Vänttinen, mutta parhaalla kaudellaan 25 pistettä tehneeltä ja viime aikoina enemmän duunariksi profiloituneelta sentteriltä on kohtuutonta odottaa samaa panosta kiekolliseen peliin kuin Immoselta.
Laitahyökkääjien paikalle riittää laatua. Kirkkaimpina tähtinä häärivät taitava Antti Virtanen ja väkivahva Tuomas Pihlman. Heillä onkin nyt oiva paikka näyttää, että aiemmat tehot eivät olleet ainoastaan Immosen ansiota. Kumpikin on onnistunut harjoituspeleissä varsin mukavasti, ja taustatukea on tullut totuttuun tyyliin kapteeni Juha-Pekka Hytöseltä sekä hyvässä nosteessa olevalta Harri Pesoselta.
Oma lukunsa on Jani Tuppurainen. Viime kauden alku meni täysin piloille nivusvamman vuoksi, mutta nyt oululaislähtöinen laituri on saanut harjoitella kunnolla. Tuppuraisen nimi jäi viime kaudella ehkä hieman varjoon, mutta toisaalta potentiaalia pisteidentekoon löytyy. Onnistumiset olisivat erityisen tärkeitä nyt, sillä yksi tärkeä hyökkääjä, Ossi Louhivaara on parannellut itseään koko kesän eikä hänestä saada kauden alussa läheskään parasta irti.
Työmiesosastolle JYPillä on laittaa laaja rintama. Täysin aliarvostettu Jari Jääskeläinen näyttää omalla taistelullaan esimerkkiä ja on jälleen alivoimien luottomies. Alemmissa ketjuissa taistelu pelipaikoista on jälleen tiukkaa. Laitahyökkääjiä riittää kuuteen kentälliseen, joten osa pitänee pelituntumaa yllä Mestiksessä. Tässä mielessä Jyväskylässä ollaan hyvässä tilanteessa, sillä mikäli jonkun peli ei kulje, tilalle on asettaa muuallakin kuin katsomossa istunut korvaaja.
Verkot vesillä?
“Joukkue on valmis tammikuun viimeinen päivä”. Tämä lausahdus on kuultu useampaan otteeseen niin JYPin valmennuksen kuin toimitusjohtaja Jukka Seppäsenkin suusta. Paniikkihankintoihin ja “toivotaan, toivotaan”-ostoksiin JYP-leirissä tuskin lähdetään, mutta mikään ihme ei olisi mikäli joukkueeseen jossain vaiheessa ilmestyisi uusi keskushyökkääjä.
Ensitilassa spekulaatiot kohdistuvat kesällä harjoituksissa käyneeseen ja Edmonton Oilersin harjoitusleirille suunnanneeseen Ryan O’Marraan. Vaikka mies olikin JYP-johdon sanojen mukaan vain harjoittelemassa, niin tuskin kanadalainen ihan sattumalta vaan valitsi harjoituspaikakseen Jyväskylää. Toki O’Marran, tai yleensä kenenkään muunkaan, saapuminen takaisin Jyväskylään on vielä monen mutkan takana eikä missään nimessä kiveen hakattu.
Mitä suurimmalla todennäköisyydellä JYP kuitenkin aloittaa kauden tämän hetkisellä kokoonpanollaan. Mikäli Immosen jättämälle ruudulle ei löydy omista paikkaajaa, niin seurajohdossa oltaneen valmiita reagoimaan. Suurimpana arvoituksena on erityisesti ylivoimapeli, jonka pyörittäjälle on aina tarvetta. Pari-kolme seuraavaa kuukautta näyttävät, kuinka tärkeä lenkki lopulta on joukosta poissa.
