Draama on jääkiekossa suhteellinen käsite. 6−0-johtoaseman menettäminen on draamaa, samoin voitto- tai tasoitusmaali ajassa 59.59.
Kaudella 1999-00 HIFK järjesti Tapparalle draamaa pudotuspeleissä. Tamperelaisten runkosarja oli sujunut pitkästä aikaa loistavasti. Joukkue oli täynnä loistavia pelaajia, ja odotukset olivat korkealla.
Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella HIFK pudotti dramaattisesti Tapparan, jota pidettiin jopa mestarisuosikkina. Runkosarjassa loistaneet yksilöt eivät yltäneet samalle tasolle, ja HIFK oli valmiimpi ja nälkäisempi.
Vasta keväällä 2013 joukkueet kohtasivat seuraavan kerran pudotuspeleissä. Tuolloin Tappara meni puolivälieristä jatkoon, mutta hinta oli kova, kun kyseisen kauden paras Tappara-pelaaja Aleksander Barkov loukkaantui.
ITSE EN VOISI KUVITELLA KEVÄTTÄ ILMAN JÄÄKIEKON aiheuttamaa DRAMATIIKKAA.
Kausi päättyi finaalitappioon Ässiä vastaan, ja paljon on jossiteltu, olisiko Tappara mestari, jos Barkov olisi pelannut finaaleissa. Draaman käsikirjoitukseen kuitenkin kuului ykkössentterin loukkaantuminen.
Keväällä 1986 Tapparan ja HIFK:n välisen finaalisarjan yhteydessä todistettiin suurinta mahdollista draamaa. Juuri ennen finaalien alkua Tapparan pitkäaikainen huoltaja Raimo "Pappa" Paavola menehtyi auto-onnettomuudessa.
Tappara pelasi finaalit surunauhat käsissä ja omisti voittamansa mestaruuden Paavolalle, joka sai oman kultamitalinsa arkkuun. Kyseinen mestaruus on luonnollisesti ikimuistoinen, mutta vastaavaa draamaa ei silti toivo nähtävän.
Kevään 2016 finaalien lopputulos on joka tapauksessa dramaattinen. Erityisen dramaattista olisi Tapparan neljäs peräkkäinen hopea, mutta suhteutettuna kevään -86 tapahtumiin elämä jatkuisi kuitenkin.
Nuoret tähdet Patrik Laine ja Ville Husso siirtynevät kauden jälkeen NHL-organisaatioihin. Laineella olisi mahdollisuus jättää liigakaukalot tuplamestarina. Tai teoriassa jopa triplamestarina, jos nuorten maailmanmestaruus kaipaisi rinnalleen kultaa aikuisten MM-kisoista. Olisiko siinä tarpeeksi draamaa nälkäiselle kiekkoyleisölle?
Draamaa on tarjolla myös jokaisessa yksittäisessä ottelussa. Kiekonriistoja, torjuntoja, taklauksia, yksilösuorituksia − puhumattakaan tunnelmasta, joka halleihin syntyy kevään viimeisissä peleissä.
Kuluvan kevään kuudennessa välierässä, kun Laine tasoitti sekunti ennen varsinaisen peliajan loppua, pohdin ääneen, miten jääkiekkoa seuraamattomat ihmiset viettävät aikaansa.
Itse en voisi kuvitella kevättä ilman jääkiekon aiheuttamaa dramatiikkaa.
