Mainiosti kautensa aloittanut Hämeenlinnan Pallokerho on ajautunut tappioputken myötä tiukkaan paikkaan. Kärkipaikkoja vielä ennen tiivistä pelirupeamaa havitellut HPK on yhtäkkiä lähellä pohjaa. HPK:lla on vain yksi piste toiseksi viimeisenä olevaa Lukkoa enemmän, vaikka se on ehtinyt pelata jo yhden kerran useammin.
Pinnan alla kuohuu. Kaksivuotisella sopimuksella seuraan saapunut päävalmentaja Kai Rautio on ajautunut etäälle joukkueesta. Välit pelaajistoon eivät ole tarvittavassa kunnossa.
Tilanteen "kruunaa" se, että kapteenina toimiva Ville Viitaluoma on Jatkoajan saamien tietojen mukaan luopunut itse C-merkistä pelipaidassaan valmentajan kanssa olevien erimielisyyksien takia.
Tämä enteilee pahaa. Tuoreen päävalmentajan on tehtävä pikaisia toimenpiteitä tilanteen korjaamisessa, mikäli osapuolet aikovat jatkaa yhteistä taivaltaan.
KÄRJISTETYSTI Rautiolla on tilanteen korjaamiseksi aikaa kaksi viikkoa sopimukseen merkityn kahden vuoden sijaan.
Kyseessä ei ole ensimmäinen tuoreen valmentajan konflikti pelaajiston suhteen. Keväällä jatkosopimuksen tehnyttä Juho Mielosta on jo kesällä kielletty osallistumasta mihinkään edustusjoukkuetta koskevaan toimintaan.
Tämän seurauksena hyvän viime kauden lopun pelannut Mielonen on joutunut pitämään tuntumaa yllä juniorijoukkueen mukana.
Ei lupaa hyvää.
Pelillisesti umpisolmu ei ole yhtä paha. Joukkueen nuoret maalivahdit ovat onnistuneet lähes täydellisesti. HPK on hallinnut myös häviämiään pelejä. Juha Kiilholma ja Craig Schira etunenässä ovat pelanneet huikeaa kiekkoa.
Pelillisistä vaikeuksista esiin nousevat kaksi seikkaa.
Hitaissa lähdöissä omasta päästä peliä avaavien puolustajien sekä mukaan lähtevien hyökkääjien reagointinopeus ei tunnu riittävän. Viisikkolähdöt hidastuvat keskialueella, eikä joukkue reagoi riittävästi eteen ryhmittyneeseen vastustajaan. Variaatiot ovat vähissä. Pelataan kiekkokontrollia, jossa aito kontrolli jää puolitiehen.
Tuloksena on liian kaavamaisia nousuja; "jätön-jätön-jättöjä", jotka eivät avaa hallittuja hyökkäysalueelle vientejä yhtään pystysuunnan nopeaa hyökkäystä paremmin. Hyökkäyksiä auttaisi, jos kiekkoa saataisiin kierrätettyä laajemmin vapaaseen tilaan sumppuun puskemisen sijasta.
Nopeissa pystysuunnan käännöissä ja vastahyökkäyksissä pulma on vanhanaikaisempi. Pienikokoiset HPK:n laiturit eivät tahdo riittää tehokkaisiin hyökkäyksiin. Maalille ei mennä tarpeeksi suoraviivaisesti ja tuloksena on näennäistä hallintaa, joka ajautuu kulmiin.
Tämä hämää osaltaan illuusiota runsaista paikoista ja apinoista maalintekijöiden selässä, vaikka kiekko on vastustajan puolelta saatu ohjattua juuri haluttuun paikkaan - kulmiin, laitaan ja liian kauas maalista.
Perinteiseen tyyliin ilmaistuna sormi osoittaa myös pelaajiin; tarpeeksi moni hyökkääjä ei ole valmis maksamaan tarvittavaa hintaa maalien tekemiseksi, tai taitotaso ei riitä ahtaissa paikoissa voitettuihin kaksinkamppailuihin.
Fläppitaulun hierominen tässä vaiheessa on kuitenkin toissijaista. Päävalmentajan pitää löytää ensin sama sivu ja yhteinen hiili pelaajiensa kanssa – pelitapaan katsomatta.
Nyt tilanne näyttää kärjistettynä siltä, että Rautiolla on tilanteen korjaamiseksi aikaa kaksi viikkoa sopimukseen merkityn kahden vuoden sijaan.
