Tiistai-ilta. Liigakausi alkamassa. Aamulehden auditoriossa istuvat Mikko Leinonen, Jari Tolvanen ja Hannu Soro. Rivissä, kaulukset suorana puhumassa, kuinka nuuskan käyttö pitää kieltää, tappelut pitää kieltää ja selän kääntäminen taklauksessa pitää myös kieltää.
Gantin puvut ovat sileitä ja kravatit suorassa. Herrojen jutut ovat linjakkaita ja aatteet mitä ylevimpiä. Jääkiekko on hieno peli, ja me kaikki välitämme, mitä pelaajille ja katsojille kuuluu.
Kunnes kyseeseen tulee joustokaukalo. Todistettu loukkaantumisten vähentäjä.
Valmentaja Juha Pajuoja aloittaa viestimällä järkeenkäyvästi, että tehkää nyt herran jumala joku jotain. Betoni-Hakametsässä loukkaantuu enemmän ihmisiä kuin jousto-Hakametsässä.
Sitten joku mainitsee hinnan. Alkaa uskomaton vastuun siirtelyn ja epäsuoran syyttelyn hippa.
Tampereen kaupungin jäähallien ja sisäliikuntatilojen päällikkö Jari Tolvanen sanoo rivien välistä, ettei seuroja kiinnosta.
Tapparan toimitusjohtaja Mikko Leinonen sanoo, ettei viitsi maksaa, kun silloin joskus neljäntoista vuoden päästä sitten tehdään niitä sen hienon keskusareenan piirustuksia.
Liiton edustaja Hannu Soro sanoo, että kyllähän me voidaan osallistua, jos kunnat hoitavat suurimman osan.
Tähän taas Tolvanen, että ei meillä mitään rahaa ole, kun kaikki menee joko vanhaan halliin tai uuteen halliin, jota ei hiivatti sentään edes ole olemassa.
Ja kirsikka kakun päälle: Tolvanen perusteli naama pokerilla turvakaukalot huonoksi vaihtoehdoksi, koska pleksit naarmuuntuvat helpommin ja putsaaminen on vaikeampaa!
Tamhockey Oy:n ja Ilves-Hockey Oy:n liikevaihdot ovat yhteen laskettuna toistakymmentä miljoonaa euroa.
Tampereen kaupunki on viimeiset kolme vuotta pistänyt joka syksy joka ikisen jäähallivuoron tuntihintaan kymmenen prosentin korotuksen. Mahtaa olla sähkön hinta noussut.
Jääkiekkoliiton takana on Jääkiekkosäätiö, joka on käyttänyt kymmenien miljoonien eurojen omaisuuttaan viime aikoina ilmeisesti lähinnä rantasaunoihin. Kun tuottavat lisää.
Näiden kolmen tahon leipälävet jauhavat kivoja korulauseita jääkiekon turvallisuudesta vaikka puoli neljään aamulla. Kun edessä olisi yksinkertainen, koko maailman maalaisjärjen mukaan oikea ratkaisu, suut menevät kiinni ja kukkarot piiloon.
Herrat eivät voi vaivautua istumaan samaan pöytään ja aloittamaan päätöksentekoa ainoasta järkevästä oletuksesta. Siitä, että nuo pelaajat tuolla tekevät suurelta osalta meille meidän vuosiansiomme, ja sellaisista kultakimpaleista on pidettävä huolta.
Sataviisikymmentä tuhatta on yhdestä pelaajasta aika vähän, kuten Pajuoja tokaisi. Entä koko ketjullinen? Ei se mitään, vakuutusyhtiö maksaa sairaalalaskut.
Tappara, Ilves, Tampereen kaupunki ja Jääkiekkoliitto ovat tiistai-illan argumentoinnin jälkeen anteeksipyynnön velkaa joka kerta, kun olkapää menee Hakametsässä rikki.
