St. Louis Blues on tehnyt tällä kaudella hurjan yllätyksen. Jo se oli pienoinen yllätys, että rakennusvaiheessa oleva Blues edes selvisi pudotuspeleihin. Mutta se oli sensaatio, että vielä tammikuussa konferenssinsa viimeisenä majaillut joukkue taisteli tiensä loukkaantumisista huolimatta kuudennelle sijalle.
Kolmen vuoden tauon jälkeen pudotuspeleihin päässyt Blues oli Läntisen konferenssin toiseksi paras joukkue tammikuun jälkeen saldolla 21-7-6. Vain yksi joukkue on ollut parempi: Vancouver. Canucksin saldo tammikuun jälkeen on ollut 23-7-2.
Vancouver oli pahimmassa lamassa tammikuussa. Joukkue oli juuri saanut riveihinsä kesken kauden Mats Sundinin, ja tie piti olla auki kohti pudotuspelejä. Joukkue hävisi kuitenkin kahdeksan peliä putkeen, eivätkä pudotuspelitkään olleet enää läpihuutojuttu. Canucks kuitenkin kokosi rivinsä ja otti jopa divisioonavoiton häviämällä vain seitsemän kertaa varsinaisen peliajan jälkeen tappioputkensa jälkeen.
Syttyvätkö Sedinit?
Runkosarjassa Vancouverin hyökkäys profiloitui paljon Sedinin kaksosiin. Henrik ja Daniel olivat NHL:n tehokkain parivaljakko, sillä kaksikko oli pisteillä yhtä aikaa peräti 57 maalissa runkosarjan aikana. Sedinit ovat kuitenkin kadonneet mystisesti kuvasta pudotuspelien alkaessa. Viimeksi Canucksin pelatessa pudotuspelejään Sedinit kärsivät vatsataudista, joka pudotti heidän painoa muutamalla kilolla. Nyt nähdään, oliko tuo viimekertainen vain selitys tehottomuudelle vai onko heistä ratkaisijoiksi myös playoffeissa?
Hyökkäyksen paineet eivät kuitenkaan paina liikaa ruotsalaiskaksikon harteita, sillä ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen viisi Canucksin pelaajaa rikkoi 20 maalin rajapyykin. Daniel Sedinin jälkeen Canucksin toiseksi paras maalintekijä 28 maalillaan oli Alexandre Burrowsin, jonka työteliäs fyysinen pelityyli on varmasti omiaan pudotuspelimaailmassa. Katseet kääntyvät luonnollisesti Mats Sundiniin. Ruotsalaissentteri alkoi runkosarjan lopussa päästä jo vauhtiin, vaikkei tehoja tullutkaan toivotulla tavalla. Sundin on viimeksi esiintynyt pudotuspeleissä vuonna 2004, ja nyt olisi miehen viimeisiä mahdollisuuksia taistella Stanley Cupista.
Bluesin hyökkäyksessä on paljon nuorta ennakkoluulottomuutta. Seitsemästä parhaasta pistemiehestä peräti viisi on alle 27-vuotiasta, heidän joukossaan ensimmäistä kauttaan pelaavat Patrik Berglund ja T.J. Oshie. Ahkeran taklaajana tunnettu David Backes on kuvastanut koko organisaation lentoa. Sekä sentterin että laiturin paikalla viihtyvä voimahyökkääjä lähes triplasi maalisaldonsa ja tuplasi pistesaldonsa. 31 maalilla ja 54 pisteellään 24-vuotias Backes oli Bluesissa toisena Brad Boyesin jälkeen.
Nuorukaisten lisäksi hyökkäyksestä löytyy myös sopiva sekoitus kokemusta. 37-vuotias Keith Tkachuk ei ole aikaisemmin pudotuspeleissä juhlinut, mutta Andy McDonald ja Dan Hinote tuovat koppiin aimo annoksen voittamisen kulttuuria. Bluesilla on hihassaan myös yllätyskortti, sillä 11 ottelun jälkeen loukkaantunut Paul Kariya on palaamassa kokoonpanoon ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle.
Luongo vs. Mason
Vancouverin puolustus on Bluesin vastaavaa selvästi parempi ja tehokkaampi. Puolustajista peräti viisi pääsi 20 tehopisteen rajapyykkiin, Kevin Bieksa ja Alexander Edler paukuttivat yli 10 maalia. Viimeksi Vancouver oli pudotuspeleissä keväällä 2007, jolloin puolustuksesta Bieksalla, Willie Mitchellilla ja Sami Salolla oli pahemmat loukkaantumiset, ja he joutuivat jättämään osan peleistä väliin. Nyt koko puolustus lähtee ottelusarjaan terveenä, johtotähtenään Mattias Öhlund, jonka otteet ovat aina parantuneet pudotuspelien alkaessa.
Bluesin puolustusta ei voi paljoa nimillä markkinoilla. Eric Brewer ja Erik Johnson ovat loppukauden sivussa loukkaantumisten vuoksi, joten kokoonpanosta ovat vastuuta ottaneet uudet kaverit. Puolustuksen johtohahmon Barret Jackmanin rinnalla tshekkitulokas Roman Polak pelaa kuin kymmenen vuoden veteraani, Vancouverin seitsemäntenä puolustajan viime kaudella pelannut Mike Weaver on ollut Bluesin luottopelaajia ja Torontosta kesken kauden tullut loukkaantumisten riivaama Carlo Colaiacovo pelasi uran parhaan kauden ollen tehokkain Blues-pakki 30 pisteellä. Pudotuspeleissä tärkeimpään rooliin noussee puolustusspesialisti Jay McKee, jonka tehtävänä on varmasti vastustajan hyökkäyksen tylsyttäminen ja alivoimilla urakointi.
Vancouverin maalinsuulta löytyy joukkueen kuumin pelaaja. Kapteeni Roberto Luongo on huippuvireessä – kanadalainen on torjunut viimeisistä 89 laukauksesta 88! Marraskuussa loukkaantuneena ollut Luongo on saanut vammojen vuoksi harvinaista lepoaikaa, ja pelannut aikaisemminkin uransa parhaat pelinsä, kun peleillä on ollut suurinta merkitystä. Jos Luongo on parhaassa iskussa, on melkoinen ihme, jos Blues pystyy sarjan itselleen kääntämään.
Bluesin maalivahtina häärää yksi kevään suurimmista maalivahtiyllätyksistä. Chris Mason annettiin täydellinen ykkösvahdin vastuu, kun Manny Legacé lähetettiin farmiin. Mason on hävinnyt tammikuun 19. päivän jälkeen vain kuudesti varsinaisella peliajalla. Bluesin maalinsuulla piilee myös pieni kysymysmerkki, sillä Mason on pelannut jo kohta 40 ottelua perätysten. Jaksaako hän jatkaa hurjaa pelitahtia myös pudotuspeleissä?
Erikoistilanteissa Bluesin mahdollisuus
Vancouverin ylivoimapeli oli runkosarjassa liigan 17. parasta. Joukkueen parhaat maalipyssyt ylivoimalla olivat Ryan Kesler ja Kyle Wellwood. Molemmat iskivät kymmenen ylivoimamaalia. Alivoimilla Canucks oli myös liigan keskitasoa. 81,4 prosentin tehoilla Vancouver oli liigan 16.
Bluesin ylivoima on ollut koko kauden tehokasta. Joukkueen pakkopeli oli runkosarjassa kaikkiaan 8. tehokkainta. Suuri vastuu ylivoimassa kohdistuu maalinedustalla viihtyviin voimahyökkääjiin Backesiin ja Tkachukiin. Amerikkalaiskonkari Tkachuk oli ylivoimalla liigan kahdeksanneksi tehokkain 14 osumallaan. Vielä tehokkaampi oli Boyes, joka iski 16 osumaa miesylivoimalla. Alivoimalla Blues oli koko kauden liigan parhaimmistoa. Kolmanneksi parasta alivoimaa pelannut Blues siivosi aluettaan 83,3 prosentin tehokkuudella.
Tiukoissa pudotuspeleissä erikoistilanteet nousevat suureen arvoon, ja jos Blues jatkaa runkosarjasta tuttua tahtia, on joukkueella mahdollisuudet kääntää sarja yllätyksellisesti itselleen. Muuten ottelusarja vaikuttaa olevan vahvasti Canucksin heiniä – Luongo on tulikuumassa vireessä, ja hyökkäyspäästä löytyy nyt paljon enemmän vaihtoehtoja kuin viime pudotuspelikerralla 2007. Silloinkin Luongo oli sellaisessa vireessä, että oli jo yksin viedä Canucksin pitkälle.
Ennustus: Vancouver vie 4-1
