Kuinka monta esimerkkiä tarvitaan ennen kuin suomalaiset urheilujohtavat tajuavat, että median palstoille vuotanutta tietoa ei kiistetä huvikseen? Tai että julkinen loanheitto ei vain kannata?
Juuso Ikosen kauppaamisessa ei pitäisi olla yhtään mitään erikoista. Ammattilaiskiekossa sukset menevät välillä ristiin. Pelaajan kohtalon päättäminen tämän selän takana on aivan arkipäiväistä toimintaa, vaikkakin toki moraalisesti kyseenalaista.
Bluesin seurajohdon lausunnot ovat tehneet touhusta kauttaaltaan surkuhupaisaa.
Viivan alle jää kaksi samaa logoa kantavaa organisaatiota, joista toinen haluaa ampua loukkaantunutta kaveriaan niskaan.
Silloin, kun tietoja vuotaa ja huhut alkavat olemaan lehdistöjulkaisun pitäviä, mutta myöntäminen on vielä poissuljettu, ei tapausta kommentoida. Urheilujohtaja Peter Ahola, sano perässä: "En kom-men-toi".
Olisiko lopputulos ollut vähän parempi, jos Blues olisi pitänyt turpansa kiinni, odottanut siirron varmistumista ja julkaissut koruttoman tiedotteen, jossa vielä mainitaan sanapari "purettu yhteisymmärryksessä"?
Kunnolla Pandoran lipas aukesi sunnuntaina. Blues Juniorit Ry:n puheenjohtaja Heikki Kymäläinen julkaisi emoseuran sivuilla kannanottonsa Ikosen puolesta. Näennäisesti.
Huonon tunteisiin vetoavan retoriikan takaa paistaa ainoastaan halu tökkiä liigaseuran toimintaa – saman lipun alta. Teksti hukkuu tekopyhyyteen: samassa lauseessa valitetaan Ikosen käyttämisestä pelinappulana ja liigaseuran maksamattomista valmentajapalkkioista. Kymäläinen kirjoittaa olevansa huolissaan Ikosen jaksamisesta, mutta ratsastaa samannimisellä keppihevosella yrittäen savustaa liigaseuran johdon jakkaroiltaan.
Vielä, kun muistetaan, että isäukko Juha Ikonen istuu junioriseuran hallituksessa Kymäläisen taustavoimana, motiiveja löytyy. Junioriseuran yksisilmäisen oman edun ajamisen ohella mukana voi olla myös henkilökohtaista loukkaantumista.
Viivan alle jää kaksi samaa logoa kantavaa organisaatiota, joista toinen haluaa ampua loukkaantunutta kaveriaan niskaan. Tämä on kuva, jonka Espoon Blues on julkisuuteen itsestään antanut.
Eivätkö Bluesin johtohahmot ymmärrä, että liigaseuran hyvä maine ja menestys on myös junioripuolen etu? Silläkö palkkasaatavat kuitataan, että Bluesin matseista häviävät viimeisetkin katsojat?
Blues on liittymässä niiden jääkiekkoseurojen joukkoon, joita johdetaan rationaalisen yhteistyön ja bisnesajattelun sijaan pään aukomisella, puukottamisella ja kyräilyllä.
Talous kaipaisi uusia ajatuksia ja yritystä, mutta valtaa käyttävät aikuiset miehet rääpivät toisilleen kuin pikkupojat koulun pihalla. Kaiken huipuksi näyttää siltä, että yksi heistä on pelkkä suivaantunut kiekkoiskä.
Hah hah.