Syksy alkoi lupaavasti Garrett Staffordin osalta. 34-vuotias puolustaja vaikutti kiekollisesti taitavalta, kokonaisvaltaisen rutinoituneelta pakilta. Hän nakutti tehopisteitä, hälytyskellojen soimiseen ei ollut aihetta.
Ässien tappioputken aikana marraskuun puolivälin SaiPa-ottelussa Stafford lähti suihkuun turhaakin turhemmasta puskemisesta. Se ei silti ollut ensimmäinen oire yhdysvaltalaisen luonteesta. Muotoillaan asia vaikka niin, että joukkueen keskuudessa on suositumpiakin persoonia. Jotkut hänen tekonsa harjoituksissa ja peleissä ihmetyttävät kanssapelaajia.
Kauden edetessä tehot ovat pudonneet. Viimeiset 15 ottelua ovat tuoneet puolustajalle tehot 1+1. Peliesitysten pahin notkahdus vaikuttaisi olevan takana, mutta aika Ässissä saattaa silti olla käymässä vähiin.
Pekka Rautakallio hyllytti Staffordin maanantain Tappara-ottelussa sen jälkeen, kun pakki oli töötännyt Jere Karjalaista päähän. Ulosajoa ei tullut, käsky vaihtopenkin päähän sen sijaan kävi. Päävalmentajan saatesanat olivat: Ei ansainnut peliaikaa, tuollaiset teot eivät kuulu ässäkiekkoon.
Vaikea Staffordia on silti syyttää kunnioituksen puutteesta. On kovin vaikea kunnioittaa mitään, jos on paikalla, mutta ei läsnä.
Patrik Parkkonen tai Mestiksessä lainassa olevat Teemu Vuorisalo ja Valtteri Parikka eivät välttämättä vielä pysty Staffordin rutiinitasolle. Rautakallio ei silti epäröi peluuttaa heitä, mikäli tarve niin vaatii. Ja tarve vaatii niin, ellei yksi asia häviä.
Se on Staffordin välinpitämättömyys. Kyllä, se sama asia, jota Rautakallio ei voi sietää silmissään. Vaikka konkaripakki operoi parhaimmillaan pelillisesti suhteellisen hyvin, hän ei ole missään vaiheessa vaikuttanut kovin kiinnostuneelta olemaan osa joukkuetta.
Kuinka todennäköistä sitoutuminen on jatkossa, jos se ei ole onnistunut alkuunkaan tammikuuhun mennessä?
