Petri Matikaista on aina pidetty suoraselkäisenä valmentajana, jolla on tarkat raamit siihen, kuinka hommat hoidetaan. Pelicansin ja Matikaisenkin mainostama äijälätkä kuulosti ennen kautta hyvältä, mutta kukaan tuskin odotti sen olevan sitä, mitä se on ollut.
Matikaisen Blues-aikoina hänen joukkueensa pelasivat vuodesta toiseen hyvää, taistelevaa jääkiekkoa. Tämä oli odotusarvo myös kuluvan kauden Pelicansista. Räiskettä, tunnetta, taklauksia.
Onhan niitä ollutkin - negatiivisessa mielessä.
Tämän kauden Pelicans on ollut kuriton, valmentajansa käsistä karannut joukkio - myös pelillisesti. Lahtelaiset ovat tämän johdosta ottaneet ylivoimaisesti eniten jäähyjä koko Liigassa, eikä ylilyönneiltä ole vältytty.
Räikein esimerkki on puolustaja Ben Blood, joka on hölmöillyt läpi kauden. Toimitusjohtaja Ilkka Kaarnaa myöten Pelicansin edustajat ovat käyneet kertomassa, kuinka Bloodin kanssa on keskustelu ja hän on nyt muuttunut mies. Käytänössä tämä ei ole kuitenkaan tarkoittanut mitään.
Nyt omatkin ovat jo kääntymässä vastaan.
Vain Bloodia tästä kaikesta on kuitenkaan turha syyttää. Perjantaina pelattu ottelu Pelicansin ja SaiPan välillä kertoo myös siitä, että kaikessa hiljaisuudessa tämänkaltaiset tapahtumat on kaikista puheista huolimatta sallittu niin lahtelaisten vaihtopenkin takana kuin ylemmässä johtoportaassakin.
Kahden päähän kohdistuneen taklauksen ja vaihtoaitioon suunnatun poikittaisen mailan jälkeen kukaan seurasta ei ollut valmis ottamaan vastuuta näistä koko kauden jatkuneista räikeistä ylilyönneistä. Päinvastoin tilanteita vähäteltiin.
Perjantaisten tapahtumien jälkeen Pelicansin hiekka hupenee tiimalasissa ennätyksellisen nopeasti. Aiemmin tällä kaudella vain muilla paikkakunnilla katsottiin lahtelaisten menoa pahalla. Nyt omatkin ovat jo kääntymässä vastaan.
Seurana Pelicansilla on nyt viimeinen mahdollisuus tulla julkisuuteen ja myöntää omat virheet. Virheet myöntämällä ja niistä oppimmalla pahoin ruvella olevat kasvot on vielä pelastettavissa. Jos näin ei tapahdu, edessä on turmion tie.
