Helsingin IFK raikasti suomalaista jääkiekkoa varsinkin kauden loppupuolen peleissään. Päävalmentaja Antti Törmäsen johdolla murrettiin myyttiä, jonka mukaan vain tarkalla ja tiiviillä sapluunalla voi menestyä.
HIFK viihdytti maksavaa yleisöä varsinkin hyökkäysalueen pelaamisellaan. Parhaimmillaan se oli silkkaa neroutta, jota toteuttivat sarjan eturivin taiteilijat.
Dramaattisen kevään huikaiseva loppu.
Kiekollisesti lahjakkaat hyökkääjät ja puolustajat saivat runsaasti vapauksia, käytännössä kuka tahansa saattoi olla vaikka hyökkäyksen kärkenä, kun oli sen paikka.
Maalivahti Ville Hussoa lukuunottamatta melkein kaikki muut siellä kärjessä kävivätkin.
Puolustuspelissä tilanne oli toinen. Harvoin näki niin tiivistä keskialueen "träppiä" kuin HIFK:n finaalipeleissä. Tappara puski päätä seinään aikansa, ja lopputulos oli kaikkea muuta kuin itsestäänselvä.
Hyökkäyspelin ytimessä oli kauden 2015-2016 vahvojen yksilöiden kyky reagoida tilanteisiin. Kaikki kulminoitui Teemu Ramstedtiin, joka viime metreille asti loi käsittämättömän määrän maalipaikkoja.
Niissä hetkissä, kun Tappara oli vajota suonsilmäkkeeseen, astui Tomi Karhunen entistä vahvemmin estradille.
Kolmannen peräkkäisen mestaruutensa voittanut Karhunen pelasi kauden parhaat pelinsä täsmälleen oikeaan aikaan.
Ville Hussoa lukuunottamatta melkein kaikki muut siellä kärjessä kävivätkin.
Tapparan joukkuepuolustaminen oli hetkittäin suurissa vaikeuksissa vastustajan reagointipelin ja oman peluutuksensa kanssa. Ratkaisevan pelin lopussa tamperelaisjoukkueen ykkönen pelasi tuplavaihtoja ja toistuvasti Ramstedtin johtamaa ketjua vastaan.
Tämä oli maksaa kovaa hintaa.
Ratkaiseva ero oli lopulta viimeistelyssä. Tapparan kärki oli kapeampi, mutta terävämpi. Kun kirvespaidat selvisivät vaikeuksistaan, tehokkuus ja uhrautuva puolustaminen riittivät sittenkin kirkastamaan hopeaputken mestaruushuumaksi.
Tämä sarja kaikkine käänteineen ei oikeastaan olisi voinut päättyä muuten kuin videotarkistukseen, tehtiinkö ratkaiseva maali peliajan puitteissa. Dramaattisen kevään huikaiseva loppu. Niin voittajat kuin häviäjät voivat katsoa tulevaan luottavaisesti.
Ei tartte hävetä, urheiluviihde oli ensiluokkaista. Koulukuntien ja ajatustapojen eroavaisuuden seuraaminen oli yksi finaalisarjan mielenkiintoisimmista asioista.
