Huhtikuun kahdeksantena päivänä 2003 Porin Ässien kasvatti Arto Javanainen täyttää 44 vuotta. On aika tehdä katsaus elävän legendan uraan. Javanainen tuli urallaan tunnetuksi ensisijaisesti hirmuisesta lämäristään, mutta myös räväkästä pelityylistään. Mies teki maaleja, pisteitä ja jäähyjä. Kultaa ja kunniaa riitti, ja pahoilta loukkaantumisiltakin vältyttiin. Liian hyvää ollakseen totta? Annetaanpa miehen itsensä kertoa uran vaiheista lisää.
Jäädytetty pelinumero
Porin jäähallin katossa roikkuu paita numero 4. Javanaisen aloitellessa uraa pienet numerot annettiin aina pakeille. Mistä siis numero 4?
– Aloitin junnuna, eli siihen aikaan 11 vuotiaana puolustajana. Liigaan tulin kaudella 1975–1976 edelleen pakkina. Pelasin myös nuorisomaajoukkueessakin pakkina. Edustusjoukkueessa minua sitten kokeiltiin kerran hyökkääjänä, ja siitä se alkoi. Pelasin Ässien edustusjoukkueessa hyökkääjänä vielä samaan aikaan kun pelasin nuorten maajoukkueessa pakkina.
Nykyajan nuoret haaveilevat ammattijääkiekkoilijan urasta. Mutta haaveiliko nuori Arto Javanainen pelaavansa joskus jääkiekkoa ammatikseen?
– Ei siihen aikaan haaveiltu ammattikiekkoilusta. Vaikka totaalisesti jääkiekkoon keskityinkin, niin kävin koulua koko ajan samaan aikaan. Suoritin ylioppilastutkinnon ja kauppaopiston yo-merkonomilinjan. Ei minulla mitään varsinaista haaveammattia ollut.
Tehokas maalitykki lähti 25-vuotiaana kokeilemaan pohjois-amerikan pelityyliä. Mario Lemieuxin kanssa Pittsburghissa vierähti 14 ottelua, ja AHL:ssä kertyi tilille 59 ottelua saldona 26+29=55. Mitä muistoja pohjois-amerikan aika jätti mieleen?
– Olen tosin tyytyväinen että kävin siellä. Siihen aikaan monet eurooppalaiset hakivat kannuksiaan farmisarjoista. Luotin itse siihen että saan paikan NHL-joukkueesta. Olisi ehkä pitänyt lähteä eri asenteella, taistelemaan siitä pelipaikasta. Oletin vain, että paikka on varma. Kehityin kuitenkin mielestäni huimasti ja palatessani SM-liigaan tehot vain paranivat.
Aivan. Palattuaan SM-liigaan 1985–1986 kaudelle "Java" tykitti Ässäpaidassa 44 maalia 36 ottelussa (1,22 / peli) ja seuraavalla kaudella TPS:n riveissä 47 maalia 44 ottelussa (1,07 / peli). Kunto oli siis hirmuinen. TPS:n paidassa syntynyttä Liigan maaliennätystä ei ole kukaan päässyt lähellekään.
– Olin kyllä kovassa tikissä. Kaudet Porissa ja Turussa olivat hieman erilaisia. Ehkä Ässien kausi oli henkilökohtaisesti hieman parempi.
Porin kaudella Javanainen tykitti Jokereita vastaan peräti 6 maalia yhdessä ottelussa.
– No jos 6 maalia tekee, niin sehän tarkoittaa suurin piirtein että joka kolmas meni sisään. Muistaakseni peli oli kuitenkin tasainen...
Turussa vierähti sitten kaksi kautta. Ensimmäisellä kaudella tuli kuuluisat 47 maalia ja toisella kaudella tuli Suomen Mestaruus. Millaisia muistoja Turun vuodet herättävät?
– Ensimmäisen kauden jälkeen Esa Keskinen lähti Raumalle ja tilalle tuli Kari Jalonen. Homma luisti edelleen ihan hyvin, vaikka Jukka Vilander tekikin enemmän maaleja. Se taas johtui varmaankin siitä että systeemi muuttui. "Vilu" otti laukojan paikan ylivoimassa, ja minä olin edellisenä kautena hoitanut sen. Toinen sai enemmän paikkoja ja teki enemmän maaleja. Pleijareissa olinkin sitten loukkaantunut pitkään, ja pääsin finaaleihin pelaamaan puolikuntoisena.
Liigasta divarin kautta liigaan ja Tanskaan
Mestaruuskauden jälkeen kuultiin todellinen uutispommi. Kaikkien aikojen maalitykki siirtyy mestaruusjoukkueesta ykkösdivisioonaan nostamaan kasvattajaseuraansa takaisin SM-liigaan.
– Olisin halunnut jatkaa Turussa, mutta TPS ei halunnut. Se mikä harmittaa, on se että TPS ei tehnyt sitä selväksi heti. Sitten he heittivät sopimustarjouksen mistä ilmeni etteivät halua pitää minua. Olisin halunnut vielä pelata liigaa jossain muualla, mutta menin sitten Ässiin. Osittain tunnesyistä.
Divarissa Java naputteli 36 ottelussa 59+39=98 pistettä (2,72 / peli). Divarikausi oli erikoinen, Porissa oli enemmän yleisöä kuin monilla liigaseuroilla, ja pelillinen ylivoima oli huikeaa. Mutta mitä muistoja Javanaisella on divarista?
– Karhu-Kissoja vastaan hajosi käsi ja olin 6 tai 7 matsia pois. Muuten olisi tullut aika paljon lisää pisteitä. Arto Heiskanen taisikin tehdä jonkun verran enemmän. Mutta kova oli buumi Porissa. Idea oli se, että noustaan heti takaisin Liigaan ja se myös tehtiin. Siitä pitää olla ylpeä. Kuntokin säilyi aika kovana, koska voitin heti seuraavalla kaudella taas maalikuninkuuden. Kakkoseksi jäi muuten Teemu Selänne.
Kaudella 1994–1995 "Java" siirtyikin sitten jäähdyttelemään Tanskaan Rungsted IK:n riveihin.
– Lähdin kyllä hyvin treenanneena. Taskussa oli sopimus Porin Ässiin ja olisin halutessani voinut pelata vielä SM-liigassa. Koin kuitenkin että ehkä minulla ei ole kykyjä tai intoa enää.
Pelaajauran aikana ei mitään isoja loukkaantumisia ollut. Ainoastaan pari käsimurtumaa. Miten sellaisen uran pelaaminen on mahdollista?
– Fysiikka oli kunnossa. Lisäksi olin aika fyysinen pelaaja muutenkin. Joskus maajoukkueleirillä Alpo Suhosella oli omia juttujaan, ja yksi oli että äänestettiin erilaisia pelaajia Liigasta. Minut äänestettiin SM-liigan aggressiivisimmaksi pelaajaksi. Ja ehkä toiset on herkempiä kuin toiset.
Peliuran jälkeen ei Javanaista olla kiekon parissa nähty. Vanhoja huippupelaajia on ilmestynyt viime aikoina valmentajiksi ja tuomareiksi. Nähdäänkö Javanainen joskus noissa hommissa?
– Olen valmennusajatukset haudannut jo. Se polku pitäisi aloittaa niin alusta ja kun ikääkin on jo 44 niin... Tuomarin homma on kyllä niin kova homma. Siihen en ryhtyisi. Tuomarit ovat osa peliä, se pitää muistaa. Nyt tuomarit tehdään hermostuneiksi, kun katotaan videolta ja annetaan jälkikäteen rangaistuksia. Tuomarien toiminta ja uskottavuus on kyseenalaistettu.
SM-liigan paras maalintekijä, paras pistemies, maaliennätys, eniten hattutemppuja. Liigauran viimeinen runkosarjaottelu päättyi arvolle sopivasti hattutemppuun. Mikä on uskomattoman laukauksesi salaisuus?
– Peleissä tuli lauottua paljon, treenien jälkeen jäin aina laukomaan todella paljon. Otin ämpärillisen kiekkoja ja ammuin ne kaikki yhteen kulmaan. Sitten keräsin kiekot ja ammuin ne uudestaan toiseen kulmaan. Kaikki kesät treenasin laukausta. Pidin laukaisemista, ja tein sitä sitten niin usein kuin voin. Ja treenasin sitä urani loppuun asti.
Jatkoaika kiittää porilaisen kiekkoilun elävää legendaa, ikimuistoista numero nelosta.
