Liiga vahvisti torstaina aikomuksensa sakottaa Ilvestä Michael Keräsen sopimuksesta. Liigaseurojen toimitusjohtajien kokoukseen nojaava tiedote toi päätöksen perusteluineen julkiseksi, mutta yhtään järkevämmäksi tai päivänvaloa kestävämmäksi se ei julkisuudella muuttunut.
Kaikkein irvokkaimmaksi kuvion tekee tietysti se, että kyseinen ex-HEILA (Jokerit) ei käytännössä kärsi minkäälaista tappiota asiassa.
Päätös on tökerö.
Ensisijaisesti Liiga-seurat ovat muodostaneet kartellin, joka rokottaa työntekijää menemästä uuteen työpaikkaan. Jokereihin keskitytään yhä kilpailijana, jonka potkimisessa työntekijän oikeudet ovat toissijaiset.
Päätös sotii Bosman-säännön kokonaisuutta vastaan. Säännön ensimmäinen maalitaulu oli siirtokorvauksiin iskeminen, mutta kokonaisuutena päätös keskittyy takaamaan pelaajille vapaata liikkuvuutta. Liikkuvuutta, jota rajoitetaan vain muilla kuin taloudellisilla perusteilla − esimerkiksi turvallisuudella.
Myös Suomen työsopimuslaki tukee liikkuvuutta. Lain osana on olemassa pykälä kilpailukiellosta, mutta se koskee vain vanhan työnantajan ja työntekijän välistä suhdetta, sekä keskittyy ensisijaisesti liikesalaisuuksiin. Lisäksi kielto ei sido työntekijää, mikäli työsuhde on päättynyt työnantajasta johtuvasta syystä.
Edellä mainittuihin seikkoihin viitaten päätös rokottaa suomalaista pelaajatuotantoa. KHL:stä siirtyvät pelaajat ovat usein ainakin maajoukkueen leirityksen tasolla. Haluaako Liiga tosiaan jarrutella heidän kehitystään?
Kaikkein vähiten niin sanotulla mystisellä "herrasmiessopimuksella" on tekemistä herrasmiesmäisyyden kanssa. Mielikuvatasolla päätös menee − jos mahdollista − vielä lakeja ja asetuksiakin enemmän metsään.
Tietävätkö päätöksen takana olevat sanan "herrasmies" merkityksen? Yleensä herrasmies avaa ovia, eikä sulje niitä. Yleensä herrasmies tarjoaa seuralaisilleen ensin jotain, ja ottaa vasta sitten itse. Yleensä herrasmies on kaikella lailla kohtelias.
Tämä "herrasmiesporukka" näyttäytyy lähinnä kateellisena ja katkerana laumana mököttäjiä, jotka eivät ole vieläkään päässeet yli entisen heilansa lähtemisestä.
Kaikkein irvokkaimmaksi kuvion tekee tietysti se, että kyseinen ex-heila (Jokerit) ei käytännössä kärsi minkäälaista tappiota asiassa. Ainoat häviäjät ovat pelaajat, sakotettava seura, sekä imagonsa töhrivät päätöksentekijät itse.
Liigajohtajat osuvat tällä jokaiseen väärään suuntaan pomppivalla ammuksella niin moneen omaan jalkaan, että John F. Kennedyn murhakin on kateellinen.
