Kirpeä pakkanen. Puhdas, kristallinen ilma. Höyryävä hengitys, joka sulattaa kohmeiset sormet. Pehmeää jäätä murtavien luistinten narskuva ääni.
Ohi menevien lämärien pauke, joka kaikuu päätylaudasta koko naapurustoon.
"Otetaanko mailajaot normaalisti?"
Olisipa talvi tullut aikaisemmin.
Urheilukentille ja koulujen pihoille kasattavat ulkokaukalot ovat katoava, kullankallis osa suomalaisen jääkiekon mystiikkaa. Kaiken viihdesirkuksen, lisenssiharrastamisen ja konsolipelaamisen varjossa meillä on vielä mahdollisuus nauttia paikoista, joissa oikea jääkiekko on syntynyt.
Paikoista, joissa oikea jääkiekko edelleen elää.
Lähiökentät ovat tasavertaisuuden, vilpittömyyden ja aidon sosiaalisuuden viimeisiä linnakkeita. Pakkanen jäädyttää älypuhelimet ja katkoo komposiittimailat. Pankinjohtaja, työtön basisti ja kymmenvuotias tyttö pelaavat samalla puolella, koska kaikilla sattuu olemaan siniset pusakat.
Pelit kyselee käyntiin innokkain luistelija. Yleisessä käytössä oleva kaukalo sisältää kasan etikettisääntöjä, jotka ovat kaikille selvät. Protokollaa ei paikan päällä kerrata koskaan ääneen. Jos et tiedä, opit pelatessasi.
Kaikki pelaajat kentällä. Maalit suoraan syötöstä. Paitsio omantunnon mukaan. Veskarina ei pelata. Jaa kiekkoa muille sitä enemmän, mitä parempi olet. Muista kokeilla säännöllisin väliajoin kikkaa, joka on täysin toivoton.
"Vielä yks viidestä poikki!" tarkoittaa "vielä neljä kertaa viidestä poikki".
Pakkashöntsyt tähtitaivaan alla voivat viedä ihmisen toiseen maailmaan. Kaukaloa dominoivan hokipetterin puikottaminen aiheuttaa aikuisenakin riemua, jolla ei ole mitään rajaa. Seuraavassa tilanteessa 140-senttinen vaahtosammutin harhauttaa sinut persuksillesi. Joukkueen verkkareissa saattaa vilahtaa nimi "Datsjuk".
Harva ulkoilumuoto antaa yhtä täydellisen breikin arjesta kuin ulkojäällä telmiminen.
Kiekko ja sen seuraaminen on vuonna 2014 yhtä hektistä sekamelskaa. Eetteri täyttyy liigoista, studiokommentaattoreista, tv-kanavista ja koko perheen lippupaketeista. Harrastaminen mielletään pienten lasten kilpailuttamiseksi ja verenmakuiseksi tulosurheiluksi.
Ja raha. Massia, fyrkkaa, paalua jääkiekkoon menee niin, että korvissa vinkuu. Katsoi tai pelasi.
Ei lätkä ole sitä.
Kävellään takaisin ytimeen. Puumaila, vanhat luistimet ja korttelipelit tuttujen tai tuntemattomien kanssa.
Maailmassa on liikaa kiirettä, suorittamista ja näyttöpäätteitä. Liian moni unohtaa yhdessäolon, ulkoilman ja villasukat.