Ensin lyödään pöytään faktat. Lauri Marjamäki on kiistatta tämän maan nousevia valmentajakykyjä. Käytettävä materiaali on ollut poikkeuksellista, mutta ei se tee tyhjäksi taktista osaamista. Kun tunteet kuohuvat, Marjamäki pysyy poikkeuksellisen usein tyynenä viilipyttynä ainakin ulospäin.
Kevään 2016 välieräsarja on kääntänyt nähtäville myös kolikon toisen puolen. Kykyä muutokseen ei löytynyt pelien yksi ja kaksi välillä.
Saavutettua menestystä ei vie pois kukaan. Kaksi peräkkäistä mestaruutta, joista ainakin toisella kerralla marssi finaaliin oli kissa ja hiiri -leikkiä. Varaa olisi ollut jopa vastustajan aliarvioimiseen.
Jostain välierissä nähty rauhattomuus kumpuaa.
Luonnollisesti siihen ei sorruttu.
Kolmannella kerralla korttipakka uhkaa hajota ongelmakohtiin, joita harva uskoi näkevänsä: peluutukseen ja ihmisjohtamiseen.
Kärpät on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tilanteessa, jossa he joutuvat rikkomaan siksi, että jäävät jälkeen. Siinä missä vastustaja jakaa noin 17 minuutin kuormaa monille eri pelaajille, pohjoisen joukkueen Lasse Kukkonen pelaa mieluummin yli kuin alle 26 minuuttia.
Sebastian Aho on kentällä tiukoissa tilanteissa aina, kun ei itse istu jäähyllä. Peliaika huitelee usein yli 20 minuutissa, ja hänen valtavasta peliälykkyydestään ja lahjakkuudestaan huolimatta sitä voi pitää kuluttavana.
Ongelmallista on se, että tehoistaan huolimatta samat nimet katselevat läheltä vastustajankin maali-iloittelua.
Voiko olla niin, että Kärpät on ollut kahden vuoden aikana takaa-ajoasemassa liian lyhyitä hetkiä? Sillä ei ole kunnollista suunnitelmaa niitä tilanteita varten.
Kuulostaisi omituiselta, mutta jostain välierissä nähty rauhattomuus kumpuaa.
Mikäli ainoa keino kääntää välieräsarja on ykköskentällisen pelimäärän ja vastuun lisääminen, oululaisjoukkue jää kamppailemaan tavallista himmeämmistä mitaleista.
Huomionarvoista on myös katsomossa istuvien sentterien määrä tilanteessa, jossa aloitusympyrässä hallitsevalla mestarilla pyyhitään pöytä, lattia, seinät ja katto.
Niin sanottu man management skill sisältää laadukkaidenkin pelaajien oikean roolituksen. Valmentajan työhön kuuluu ottaa miehistöstään kaikki tehot irti.
Tämä on luonnollisesti hankalaa tilanteessa, jossa oma reservi olisi vähintään yhdeksässä kilpailevassa seurassa ykkösketjun tasoa.
Käännetään katseet tulevaan.
Maajoukkueen luotsaaminen on olemista kansakunnan kaapin päällä. Se ei ole seuran lähes vuoden mittainen sarjakausi, jonka aikana peliä kehitetään rauhassa viikko kerrallaan.
Marjamäen on pystyttävä mukautumaan altavastaajan nöyrään peliin. Pelikirjasta tarvitaan sivuja, jotka ovat parin vuoden aikana pölyttyneet käytön puutteesta.
Uudessa työympäristössä ei voi sataprosenttisesti tukeutua vanhoihin kaavoihin. Yhden ketjun taktiikalla tuskin pärjää Liigaa isommissa ympyröissä.
