Kahdeksan ottelua. Saldona tehot 0+1 ja säälittävät yhdeksän laukausta. Kaksi taklausta ja yksi ilkeästi toimitettu poikittainen maila.
Tässä Tapparan "ykkössentteri" Philip McRaen saldo seuralleen tilastojen valossa.
McRae saapui Tampereelle positiivisin odotuksin. Tapparan pelaajakoordinaattorin Jari Kekäläisen veli Jarmo Kekäläinen varasi McRaen vuonna 2008 St. Louis Bluesiin toisella kierroksella.
Tapparan pelaajahankintojen ja -scouttauksen taso on noussut Kekäläisen myötä uusiin sfääreihin viime kausien aikana, mutta McRae tekee linjaan pelottavan poikkeuksen.
Vielä harjoituspeleissä häikäissyt McRae on ollut kaikissa pelaamissaan liigaotteluissa sysipaska. Surkean ja säälittävän välillä konttaava ulkomaalaishankinta.
Ei todellakaan mikään vahvistus.
McRae ei tuo nykykunnossaan Tapparalle minkään sortin erityisosaamista. Toisin kuin alivoimalla huhkiva ja aloituksia kahmiva joukkuekaverinsa Tomas Plihal.
McRaen heikot otteet ovat myös Tapparan ja päävalmentaja Jukka Rautakorven tiedossa.
Vielä alkukaudella Rautakorpi kertoi rinta rottingilla McRaen olevan seuralle projektipelaaja, jonka odotetaan kärsivällisen kehittymisen jälkeen nousevan kirvesrintojen profiilihyökkääjäksi.
Ääni on vaihtunut kellossa.
Lauantai-illan Blues-pelin jälkeen Rautakorven vastaus McRaen tilanteesta ei enää huokunut luottamusta. Rautakorpi kertoi hermostuneesti "päävalmentajan tehtävän olevan ajan antaminen kehittyvälle pelaajalle".
Aika on loppumassa tiimalasissa. Rautakorven jokainen sana oli pitkän harkinnan tulos, ja miehen kehonkieli hehkui tuskastumista suojattiinsa. Ykkössentteriinsä.
Rautakorpea ei tunneta maailman kärsivällisimpänä valmentajana. Kokenut valmentaja tietää, millä työkaluilla mestaruudesta taistellaan, ja Rautakorpi osaa myös vaatia niitä itselleen.
Työkalujen mennessä vaihtoon jääkiekkomaailmassa lyhyellä aikajänteellä, on McRaen vuoro siirtyä eteenpäin. McRae on hyvä pelaaja, mutta väärässä paikassa.
Tapparan tulee etsiä itselleen todellinen ykkössentteri, ei puolikuntoista jenkkiä. Heti. Aikaa ei ole tuhlattavaksi.
Kärkihyökkääjän, todellisen The Manin, löytyessä Tappara kykenee siirtämään hyvin kautensa aloittaneet Jarkko Malinen ja Jan-Mikael Järvinen kakkos- ja kolmossentterin rooleihin. Samalla kirvesrintojen ylivoima saa riittävästi lisää luovuutta.
Tällöin Tappara taistelee jälleen sarjan kärkisijoituksista. Jumbokamppailut eivät ole kirvesrintoja varten.
