Tapparan kausi on ollut yhtä vuoristorataa. Heikko alkukausi kyseenalaisti uuden päävalmentajan Jussi Tapolan auktoriteetin ja viimekeväisen hopeajoukkueen iskukyvyn.
Tappara kuitenkin näytti pikaisesti epäilijöille närhenmunat yhdeksän ottelun mittaisella voittoputkella, joka hinasi sinioranssin miehistön peräti sarjakakkoseksi. Ilo ei kuitenkaan ollut pitkä.
Tappara on hävinnyt viimeiset neljä otteluaan ja etenkin maajoukkuetauon jälkeinen aika on ollut täynnä heikkoja hetkiä Tapparalle. Mitkä ovat kolme suurinta syytä joukkueen tämänhetkiselle alakulolle?
1. Ylivoimapelaaminen
Tapparan ylivoimapelaaminen on masentavalla tasolla. On lähes käsittämätöntä ajatella, miten Tapparan ylivoima voi pelata noin huonosti, kun teoriassa kaikki palaset toimivaa ylivoimaa varten löytyvät kokoonpanosta. On taitoa, kätisyyksiä ja kokemusta, mutta tulokset puuttuvat.
Kaukalorealismi on kertonut karua kieltä sinioransseille läpi syksyn. Tällä hetkellä 11,65-prosenttinen ylivoima ei ole edes lähennellyt kelvollista tasoa pitkään aikaan. Tehottomuuden syvin ydin löytyy pelaajien pään sisältä.
Viime kaudella tuhoa niittänyt Jan-Mikael Järvisen ja Olli Palolan yhteistyö ei ole toiminut tällä kaudella odotusten mukaisesti. Järvisen itseluottamus on täysin kateissa ja vastustajat osaavat merkata sentterin poikkisyötöt pois. Tämä jättää Järviselle liian usein ainoaksi vaihtoehdoksi kiekon tarjoamisen viivaan. Ja viivassa odottaa Teemu Aallon hehtaaripyssy, jolla ei osuttaisi tällä hetkellä edes jalkapallomaaliin.
Ja sama kuvio toistuu, vaikka esimerkkinimiksi vaihtaisi muitakin Tapparan kokeneita ratkaisupelaajia, joilta odotetaan tehoja. Antti Erkinjuntin peli takkuaa, David Kolomatis ei ole osoittautunut uudeksi nickbaileniksi ja Pekka Jormakankin hyvä alkukausi näyttää kuihtuneen.
Tapparan ylivoimaa pyörittävät siis kovat nimet, joilla on taitoa ja meriittejä, mutta harteilla makaavat gorillat rutistavat jokaisen kyvyt tehokkaasti lattiatasolle. Kirvesrintojen ylivoima on jo hetken näyttänyt siltä, että pelaajat enemmän odottavat kipsin katoavan puolivahingossa kuin koittavat määrätietoisesti parantaa surkeaa ylivoimasaldoa.
Uskoin kolumnissani vielä kuukausi sitten, että Tapparan ylivoima on vain parin onnistumisen päässä isosta tasonnostosta. Juuri nyt näyttää siltä, että kirjoitukseni ei kelpaisi kuin virtuaalitakan sytykkeeksi.
Niin pitkään kuin Tapparan heikko ylivoimapelaaminen jatkuu, pysyy tamperelaisseura myös Liigan vähiten maaleja tekevänä ryhmänä.
2. Puolustajien kiekollinen avauspelaaminen
Tapparan tyypillinen hyökkäyksiinlähtö sisältää puolustajien osalta kolme vaihetta: jahkailun, paniikin ja hätäisen loppuratkaisun. Tapparan avauspelaaminen on viimeisten tappio-otteluiden aikana lipsahtanut samaan alhoon kuin kauden alussakin.
Kun Tapparan puolustaja X lähtee nostamaan jalalla hyökkäystä, tilanne eskaloituu todella harvoin virtausta tihkuvaksi ja keskialueen puhkovaksi hyökkäykseksi.
Useimmiten Tapparan puolustaja kuljettaa kiekkoa liian pitkään, jolloin kirvesrintojen kolmella kaistalla etenevät hyökkääjät joutuvat pysähtymään hyökkäyssiniviivalle. Tämän jälkeen hätääntynyt puolustaja joutuu joko antamaan kiekon seisovilla jaloilla odotteleville hyökkääjille tai heittämään kiekon päätyyn. Ja Tapparan pienikokoiset hyökkääjät eivät ole seisovilla jaloilla aivan liigan pelottavimpia kulmiinryntääjiä, se on varma.
Joukkueen yhteiset voitot saisivat Barack Obaman ja Vladimir Putininkin halaamaan toisiaan riemusta.
Kirvesrinnat onnistuivat avauspelaamisensa ajoituksissa ja etäisyyksissä kelvollisesti voittoputkensa aikana. Tämä kertoo osaltaan siitä, että ongelmaa on myös itsevarmuudessa. Tappioiden keskellä avauksien taso on tuntunut laskevan peli peliltä.
Päävalmentaja Tapolan korjausoperaatiota tuskin helpottaa se, että joukkueen ykköspuolustaja ja henkinen tukipilari Tuukka Mäntylä suuntaa KHL:ään keskellä tappiokimaraa. Tämä asettaa Aallon, Kolomatisin, Markus Kankaanperän ja Pekka Saravon niskaan aivan liian isot paineet.
Kun Tappara on aiemmin joutunut miettimään lähinnä sentterivahvistuksen tarvetta, nyt myös joukkueen parhaan yleispuolustajan tontti odottaa täyttäjäänsä. Ja MM-kultaakin voittaneesta Pasi Puistolasta ei nykykunnossaan ole siihen rooliin.
Tappara on ollut kiekollisessa pelissä vahvimmillaan, kun se on onnistunut saamaan kiekonriistoja ja kääntämään peliä nopeasti. Tämä on sopinut taitaville hyökkääjille erinomaisesti. Pitkäjänteiseen menestymiseen eivät kuitenkaan pelkät vastahyökkäykset riitä. Myös avauspelaamisen pitää alkaa toimia edes kelvollisesti ja heikentynyt Tappara-puolustus kohtaakin tässä todella ison haasteen tulevissa peleissä.
3. Tapolan ja pelaajiston välinen luottamus
Kun voittoja tulee, pelaajat ja valmentaja ovat kuin yhtä suurta perhettä. Joukkueen yhteiset voitot saisivat Barack Obaman ja Vladimir Putininkin halaamaan toisiaan riemusta. Vasta tappioiden tullen valmentajan auktoriteetti mitataan todenteolla.
Tapola selvitti ensimmäisen testin alkukauden aikana, mutta Tappara kaipaisi nyt kipeästi voittoja päästäkseen jälleen pois valokeilasta. Muuten auktoriteettihuhut alkavat jälleen puskea tietään puheenaiheiksi.
Kapteeninakin Tapparassa toimineen Mäntylän lähtö kuvastaa tilannetta osuvasti. Puolustaja tuskin olisi käyttänyt sopimuksensa ainoaa jäljellä olevaa ulkomaanoptiovuottaan Siperiassa pelaamiseen, mikäli seuran oma kasvatti olisi vilpittömästi uskonut päävalmentajaansa ja joukkueen menestysmahdollisuuksiin.
Tapparan kokenut sentteri Josh Green asetti Ylen haastattelussa suoran haasteen kirvesrintojen valmennukselle. Green viestitti käytännössä, että nyt on valmennuksen aika ottaa härkää sarvista tai kauden ensimmäinen puolisko alkaa lipsua käsistä.
Lopulta ei ole edes kyse siitä, pystyykö Tappara selättämään tappioputkensa ja voittamaan toistamiseen yhdeksän kertaa putkeen. Joukkue kaipaisi ennen kaikkea tasaisuutta. Pitkät tappioputket ja ailahteleva peli kertovat karua kieltään joukkueen epätasapainosta. Kokeneen joukkueen ja nuoren päävalmentajan on löydettävä yhteinen päämäärä – ja pian.
Tapolan on aloitettava uskottavuuden palauttaminen perjantai-iltana KalPaa vastaan. Tappara on hävinnyt kolme viimeistä kotipeliään ja Hakametsän kriittinen yleisö kaipaa viestin siitä, että Mäntylän menettänyt Tappara ei ole valmis antautumaan Tampereen kakkosjoukkueeksi.