Brian Elliott sai alkukauden messevistä esityksistään kahden vuoden jatkopestin St. Louis Bluesiin. Kanadalaisvahti näyttäisi viimein löytäneen kateissa olleen vireensä. Millaiselta näyttää Bluesin kevätkausi vankan maalivahtitandemin myötä?
Vainikainen: Kaksijakoiselta. Mikäli Ken Hitchcockin ajama kettumainen, tiivis ja kovaa karvaava pelityyli pitää, Blues on varma pudotuspelijoukkue. Blues on kuin köyhän miehen Boston Bruins. Suuria tähtihyökkääjiä ei ole, vaan vastuu jakautuu tasaisesti. Yritys korvaa taitoa, mutta toisalta takuuvarmojen ratkaisijoiden puute voi koitua kohtaloksi. Maalivahdit eivät ole Bruinsin tasoa. Torjujien vire on nyt hyvä, mutta se voi muuttua. Blues-vahdeilla ei suuria voittoja ole.
Hartikainen: Uskon Bluesin yltävän vielä kevään jatkokarkeloihin, mutta sen jälkeen kaikki on auki. Joukkueella on ollut surkeaa tuuria loukkaantumisten suhteen etenkin hyökkääjistössä, joten ainakaan yhtään lisää aivotärähdystoipilasta ei listoille tarvittaisi. Maalivahtikaksikko näyttää toistaiseksi vahvalta, mutta nähtäväksi jää, kumpi ottaa lopulta haltuunsa vetojuhdan roolin.
Mark Bell sai neljän vuoden tauon jälkeen sauman NHL:ssa Anaheim Ducksin riveissä. Vieläkö näet konkarilla annettavaa NHL-seuran kokoonpanoon?
Vainikainen: En. Miehellä on kokoa ja laukaus on tulinen. Vauhti ei kuitenkaan enää riitä eikä ilkeyttä ole tarpeeksi alempien ketjujen rotaksi. Ducksin nuoret vievät Bellin pelipaikan väistämättä jossain vaiheessa.
Hartikainen: Väistämättä paluu NHL-kaukaloihin jää lyhyeen, sillä kankea liike ei auta Ducksin rouhijaketjuissa. Sieltä on nuorempaa väkeä tulossa niille paikoille jo kovaa vauhtia. Ihan mukava silti nähdä aina välillä näitä aikaisempien vuosien jyriä yhä matkassa mukana.
Aleksei Ponikarovski joutui jälleen kaupan kohteeksi. New Jersey Devils on jo miehen neljäs seura muutaman vuoden sisään, kun Ponikarovski sai lähtöpassit Torontosta. Löytääkö kiertolainen paikkaansa Devilsistäkään?
Kimmo Vainikainen: Kyllä. Kyse on oikeasta roolista. Los Angeles Kingissä ja Carolina Hurricanesissa ukrainalaisesta odotettiin liikoja. Ponikarovskin paikka on kolmosketjussa jyräämässä, ei kärkiketjuissa ratkaisemassa Kokemuksellaan hän auttaa Devilsin nuoria.
Mika Hartikainen: En usko. Pelaa silti kevään Devilsin mukana, mutta uskoisin päättyvän sopimuksen jäävän toistaiseksi viimeiseksi NHL:ssa. KHL kutsuu.
Pitkään loukkaantumisten kanssa paininut Peter Mueller on jälleen päässyt tositoimiin Avalanchen kokoonpanossa. Vire näyttää nousukiitoiselta - onko Muellerin pelikunto Coloradon avain pudotuspeleihin tasaisesta divisioonasta?
Vainikainen: Ei. Terve Mueller on oiva lisä Avalanchelle, mutta yhdestä miehestä joukkueen pudotuspelipaikka ei ole kiinni. Ennemminkin Avalanchen pelaajat kaipaavat tasaisuutta. Puolustuksessa esimerkiksi Erik Johnsonin ja Kyle Quinceyn otteet ovat ailahdelleet valtavasti. Hyökkäyksessä varmoja suorittajia on vähän Ryan O'Reillyä lukuun ottamatta. Maalivahti Semjon Varlamovin päivän kunto on mysteeri.
Hartikainen: Joukkueen kauden komeetta O'Reilly on ohittanut Paul Stastnyn nokkimisjärjestyksessä Stastnyn kamppaillessa yhä tasaisuusongelmiensa kanssa. Muellerin paluun myötä Stastnykin näyttäisi pieniä elpymisen merkkejä, joten ketjulottoa ajatellen Mueller antaa joukkueelle paljon. Kunhan vain terveys kestäisi. Matt Duchene palannee myös vielä kevään aikana, joten hyökkäyksen osalta mahdollisuuksia on. Jean-Sebastien Giguere ei tosin kestä yksinään kevääseen asti, joten Varlamovia kaivataan tosissaan.
New York Islanders on saanut vähitellen vireestään kiinni ja voittoja on kertynyt osaksi Jevgeni Nabokovin torjuntavireen ansiosta. Uskotko joukkueen vielä pelaavan pudotuspelejä keväällä ensi kertaa sitten kauden 2006-07?
Vainikainen: En. Islandersin voitot ovat liikaa ykkösketjun tehojen tai maalivahtien unelmailtojen varassa. Pudotuspeleihin pääsy vaatisi pitkää voittoputkea, siihen Islanders ei pysty. Joukkueen materiaali on yhä liian kapea.
Hartikainen: Epäilen joukkueen kestävän kevääseen saakka nykymenollaan. John Tavaresin johtama ykkösvitja on äärimmäisen tappava ketju vastustajia kohtaan, mutta taustatulta ei vain löydy tarpeeksi. Puolustuskaan ei kestä tarpeeksi pärjätäkseen ilman Nabokovin huippuiltoja.