Neljän tuomarin järjestelmän kokeilu on tähän mennessä osoittanut sekä hyvät että huonot puolensa. Ajoittain tuomaritoiminta on ollut hyvinkin toimivaa, kun liikkeellä on oltu sopivilla tuomaripareilla ja parin pelinluku on ollut samantyylistä tai vaihtoehtoisesti toisiaan täydentävää. Onnistumisista huolimatta joukkoon on mahtunut myös heikompaa suorittamista, kun tuomaripari ei ole osannut aistia pelin henkeä tai toinen tuomareista on väkisin pyrkinyt nousemaan pelin kulkua ohjaavaksi muuttujaksi.
On melkoisen turha lähteä nimeltä etsimään onnistujia tai epäonnistujia, sillä katsomot pullistelevat muutenkin toinen toistaan parempia sääntönikkareita ja tuomaritoiminnan tietäjiä. Parhaimmat arviot tuomaripiirin ulkopuolelta tulevat käytännössä voittavan joukkueen valmentajalta, jolla ei varmaankaan ole vääriä motiiveja tuomaritoimintaa arvostellessaan.
Tuomarin pahimpia virheitä on yrittää nousta pelin yläpuolelle hakemalla rangaistuksia väkisin, vaikka pelin luonne ei niitä vaatisi. Toinen suuri ongelma on linjattomuus, jolloin kukaan ei tiedä mitä kaukalossa saa tehdä. Ensimmäistä kohtaa pystyy kehittämään itsenäisellä ajattelulla ja miettimällä, ketä suuri yleisö tulee halliin katsomaan. Viihdyttävää pelaajien esitystä vai ohjaajan nousemista päärooliin? Tuomarilla on kaukalossa ohjaajan rooli, sillä hän kuitenkin omalla vihellyslinjallaan loppukädessä ohjaa pelin luonnetta.
style="border: solid 1px #ddd; border-right: solid 1px #ddd; padding: 4px;">,, |
Linjattomuus on tuomarin perisynti ja linjaton tuomari pystyy sotkemaan pelin kuin pelin. Loppukauden tärkeimpänä tehtävänä tuomarijohdolla on löytää päätuomaripareiksi sellaiset veljekset, jotka osaavat aistia pelin hengen ja lukevat peliä samalla tyylillä läpi ottelun. Lisäksi tuomareiden tulee edelleenkin tiedostaa oma roolinsa kaukalossa rikkeet näkevänä ja poiskitkevänä, mutta ei niitä väkisin etsivänä osapuolena.
Tuomarijohto ei ole kauden aikana paljon esillä ollut. Yleensä se on hyvä merkki, mutta se voidaan lukea myös piiloutumiseksi kulissien taakse. Joko kulissien takana on myhäilty tyytyväisenä tai siellä on käyty palavereja ja tehty suunnitelmia toiminnan kehittämiseksi. Pieneen tyytyväisyyteen tuomarijohdolla on varaa, mutta liialliseen tilanteesta nautiskeluun ei kannata tuudittautua. Muutamista epäonnistumisista ja heikoista suorituksista täytyy ottaa oppia, sillä ongelmakohtien korjaaminen ei ole mahdoton tehtävä.
Tuomarijohdon haasteena on löytää sekä määrällisesti että laadullisesti iso kasa tuomareita loppukauden koitoksiin. Yksikään ottelu ei saa ratketa kokemattoman tai epäpätevän tuomarin vaikutuksesta. Tähän mennessä tuollaista ei ole juurikaan tapahtunut, mutta pelin merkityksen kasvaessa ja paineiden suurentuessa tuokin vaihtoehto on suljettava pois.
Runkosarjojen loppusuora on alkamassa ja pudotuspelit lähestyvät uhkaavasti. Kauden päätyttyä jaetaan palkinnot ja tässä toivomuslista palkittavista, Oscareita mukaillen:
Paras pääosan esittäjä: Kauden mestarijoukkue
Paras sivuosan esittäjä: Kauden hopeajoukkue
Paras ohjaus: Tuomariperhe
Paras kuvaus ja äänitys: Televisiointioikeudet omistava yritys
Paras leikkaus: Tätä palkintoa ei jaeta, koska siitä seuraisi myös rangaistus
Paras sovitettu käsikirjoitus: Yllätykselliset pudotuspelit
Kirjoittaja on pillinsä naulaan laittanut tuomari, joka totesi näkevänsä tilanteet paremmin lehdistökatsomosta kuin kaukalossa pelaajien seassa.