Vajaat kaksi ja puoli vuotta SM-liiga Oy:n toimitusjohtajana riittivät pestinsä perjantaina lopettaneelle Kimmo Rannistolle. Itse irtisanoutunut Rannisto koki, että osapuolten tahtotaso ei riittänyt enää yhteistyön jatkamiseen.
Rannisto ehti tehdä pestinsä aikana onnistuneita ja vähemmän onnistuneita liikkeitä. Yksi närää aiheuttaneista liikkeistä oli väitetty ottelupareja koskenut lahjus Sportille.
Tämä, Jokerien lähtö Liigasta sekä muu eriarvoisuuden tunnetta aiheuttava kuppikuntaisuus ovat vetäneet Liigan päätöksentekoa eri suuntiin. Jokaisella seuralla on ymmärrettävästi tyylinsä ja intressinsä. Nämä eivät aina kohdanneet Ranniston muutoshalua, ja lopulta tuloksena oli jopa nimettömien haukkujen antaminen Alma-median lehdille.
Rannistolle riitti.
Katsoja, minä kysyn sinulta. Tuntuuko sinusta joskus, että Liigassa tehdään päätöksiä juuri päinvastoin kun sinä haluat?
Seurat, oletteko tyytyväisiä? Kannattaisiko kuitenkin puhaltaa yhteiseen hiileen?
Ranniston seuraajaa mietittäessä olennaisinta on toimintaedellytysten parantaminen. Uuden toimitusjohtajan nimeä tärkeämpää on se, että Liiga ja sen toimitusjohtaja tarvitsevat laajemman yleisön tuen päätöksilleen.
Miten se on sitten mahdollista? Pistämällä seurat ruotuun? Kuka pistää seurat ruotuun?
No kukapa muu kuin yleisö!
Toisin kuin voisi luulla, Liiga ei kuitenkaan tarvitse ulosmarsseja tai katsomolakkoja. Hei, toiset pitävät niitä kaikessa hiljaisuudessa jo nyt.
Tässäkään asiassa vastuuta ei nimittäin pidä eikä saa vierittää katsojan harteille. Aloitteen pitää lähteä itse seuroista. Helpoimmin se tapahtuu avoimuuden kautta − tuomalla koko yhteisön mukaan SM-liiga Oy:n päätöksentekoon.
Katsoja, minä kysyn sinulta. Tuntuuko sinusta joskus, että Liigassa tehdään päätöksiä juuri päinvastoin kun sinä haluat?
Niin ajattelinkin. Siksi liigaseurojen pitäisi tehdä isommat linjauksensa avoimemmin.
Miettikää, seurapomot istumassa liigakokouksessa Vierumäellä. Vähän kuin toimitusjohtajien tapaaminen NHL-seurojen kesken, mutta vielä avoimemmin ja jopa konkreettisia päätöksiä tehden.
Liiga järjestäisi mukana oleville seurapomoille ennalta esitellyn kyselyn isoista aiheista. Joukkuemäärä, pudotuspelit, karsinnat, puna-perkele-viivasääntö. Seurojen johto lempeästi seinää vasten ja avoin kanta kaikilta; kannatatko vai etkö kannata? Keskustelua aiheesta koko liigan laajuisella porukalla. Äänestyksiä ja lopulta päätöksiä, joskus enemmistön, joskus asiantuntijoiden perusteella.
Sitten tämä päätöksenteko linjaisi ajankohtaisia asioita joka vuosi. Kaikki tulokset ja perustelut julkistettaisiin avoimesti. Hyvin asiansa hoitanut seura olisi tietysti jo etukäteen tunnustellut kannattajiensa arvopohjaa.
Vaikka jokainen päätös ei menisi Liigan päätöksenteon läpi toteutukseen, olisi seura ainakin ajanut kannattajiensa toiveita eteenpäin; tai sitten ainakin perustellut hyvin, miksi ei. Mieluummin syystä oppositiossa kuin hiljaa enemmistön perässä.
Liigaa ei voi johtaa huutoäänestyksellä. Avoin huuto voittaa kuitenkin aina perustelemattoman puuhastelun.
