Koko viime kauden vuoristorataa ajanut Kärpät jäi lopulta erän päähän välieräpaikasta. Kolmen ottelupallon hukkaaamista voidaan huoletta kutsua romahdukseksi. Vaikka Kärpät kaatui kalkkiviivoilla, se rojahti kuitenkin tukevasti eteenpäin – jos ei nyt kaatuessaan ylittänyt aivan maaliviivaa, niin kaatui kuitenkin sen tuntumaan.
Kautta 2012–2013 odotetaan Oulussa suurella mielenkiinnolla. Onhan joukkue paperilla vahva, ja kausi päävalmentaja Hannu Aravirran viimeisen suuren projektin huipennus.
Tavoitteeksi Kärpät on asettanut paluun mitalipeleihin. Etukäteen ajateltuna tavoite on täysin realistinen.
– Tarkoitus on edetä joka sektorilla. Hieman enemmän pisteitä runkosarjassa, vähintään yksi kierros eteenpäin pudotuspeleissä. Sitten pelaisimme jo mitaleista, eikä siinä vaiheessa voi olla enää kuin yksi tavoite, Kärppien päävalmentaja Hannu Aravirta linjaa alkavaa kautta.
– Mutta sinne on vielä pitkä matka, Aravirta huokaa heti perään.
Pienin muutoksin
Oulussa nähdään nykyään tärkeänä saada joukkue valmiiksi jo keväällä. Tämäkään kevät ei tuonut poikkeusta, sillä Kärpät oli kasassa jo hyvissä ajoin.
Joukkue ei muuttunut lopulta oleellisesti viime kaudesta, vaikka pois lähtivät Pekka Saarenheimo, Kimmo Koskenkorva, Jozef Stumpel, Jan Snopek sekä Mikko Alikoski. Ville Hostikan sopimus purettiin lappeenrantalaislähtöisen maalivahdin siirryttyä uusien haasteiden pariin.
Vahingot jäivät näiltä osin aika pieniksi, sillä Kärpät ei menettänyt yhtään pelaajaa, jonka se olisi halunnut pitää.
Oululaiset vahvistivat joukkuetta kolmella hyökkääjällä. Tomas Plihal, Toni Kähkönen sekä John Norman ovat maltillisia hankintoja. Kärpät ei ollut siirtomarkkinoilla suurimpien kalojen perässä.
Kesän aikana moni liigajoukkue heikentyi, mutta Kärpät jopa vahvistui. Hannu Aravirralla on käsissään tasainen ja työteliäs joukkue, josta puuttuu kuitenkin kaikista kirkkaimmat tähdet.
Paperilla Kärpät on sopiva sekoitus nuoruutta ja kokemusta. Nuoret ovat jo tarpeeksi kokeneita, eivätkä konkarit ole vielä liian vanhoja. Molempien kohdalle tosin voidaan piirtää hento kysymysmerkki. Ovatko nuoret valmiita ottamaan seuraavan askeleen ja löytyykö Kärpissä kaiken voittaneilta konkareilta vielä tarpeeksi nälkää? Näiden kysymysten vastaukset ovat ratkaisevassa asemassa oululaisten ensi kauden menestyksen suhteen.
Joukkueen maalivahtiosasto on parhaassa kuosissa vuosikausiin. Johan Backlund ja Tomi Karhunen muodostavat yhden sarjan parhaista maalivahtikaksikoista. Urheilutoimenjohtaja Harri Aholta oli melkoinen suoritus saada viime kaudella vajaat miljoona dollaria tienannut Backlund jäämään Ouluun. Halvaksi se ei varmasti tullut.
– Backlund on meidän ykkösmaalivahtimme. Hän on pystynyt yhtä flunssaviikkoa lukuunottamatta harjoittelemaan hyvin, joten pohjat kauteen ovat nyt huomattavasti paremmat. Karhunen puolestaan on pelannut neljä peliä harjoituskaudella, eikä ole päästänyt yhtään helppoa maalia. Meillä on erittäin hyvä maalivahtitilanne, Aravirta iloitsee.
Puolustuksessa Kärpillä on uusi johtaja. Ruotsalaisen Oscar Eklundin otteet viime kaudella siirsivät Mikko Lehtosen syrjään suunnannäyttäjän paikalta. Kärppien peräpää on muutenkin loistavassa kuosissa. Halutessaan Aravirta voi heittää kentälle kolme pakkiparia, joissa on jokaisessa yksi kokenut sotaratsu sekä yksi tulevaisuuden tähti.
Oululaisten hyökkäys on kokonaisuutena todella tasainen. Jos siitä jotain puuttuu, niin hieman absoluuttista taitoa sekä aavistus raakaa voimaa.
Jos asiat menevät Kärppien kannalta huonosti, sentteriosasto voi osoittautua kauden mittaan ongelmaksi. Kärkisentterit Tomas Plihal sekä Jari Viuhkola ovat molemmat loukkaantumisherkkiä pelaajia. Viuhkolalla on synkkä historia selkänsä kanssa ja Plihalin vaivana on ollut puolestaan polvi. Onko kummastakaan johdattamaan joukkuetta läpi pitkän runkosarjan aina pudotuspeleihin, joissa täytyy olla kauden parhaassa iskussa?
Viuhkolan selkä ei reagoinut aivan toivotulla tavalla ensimmäiseen täysipainoiseen kesäharjoitteluun vuosikausiin ja kärppäikoni joutuikin lepuuttamaan selkäänsä European Trophy -turnauksen aikana varotoimenpiteenä. Kestääkö selkä koko kauden rasitukset?
Jos hyökkäyspäässä on pieniä epävarmuustekijöitä, on siellä myös paljon potentiaalia. Miikka Salomäellä, Joonas Donskoilla, Julius Junttilalla ja John Normanilla on mahdollisuus yltää ensi kaudella vaikka mihin.
– Mielestäni kaikkien käyrät osoittavat nyt ylöspäin. Donskoi on vahvistunut kesän aikana kaikin puolin ja hän on saanut ehjän harjoituskauden alle. Salomäki on myös hyvässä kunnossa. Junttilalta odotan tasaisempaa suorittamista. Siihen hänellä on kaikki edellytykset, Aravirta toteaa.
Pelitapaan ei ole suuria muutoksia tehty. Hannu Aravirran joukkueet pyrkivät pelaamaan kiekkokontrollia niin pitkälle kuin se käytettävissä olevan pelaajamateriaalin puitteissa on mahdollista. Joukkueen pysyessä kutakuinkin samana on Aravirran pelitapa iskostunut jo jokaiseen pelaajan selkärankaan. Kasvukipuja pelitavan omaksumisesta ei pitäisi olla luvassa.
Erikoistilannepelaamiseen Kärpät tulee kiinnittämään paljon huomiota. Alivoima toimi jo viime kaudella hyvin, mutta ylivoimapelaamiseen täytyy saada lisää tehokkuutta. Harjoituksissa tähän on panostettu nyt tavallista enemmän. Nähtäväksi jää, näkyykö se peleissä.
Tasaisuuden saavuttaminen suurin haaste
Suurin uhka Kärppien menestykselle on jälleen Kärpät itse. Pelaajamateriaali paperilla riittää vaikka mestaruuteen saakka. Nyt täytyy ulosmitata olemassa olevista palikoista maksimaalinen tulos. Tänä vuonna liigan eliittiin murtautuvien pelaajien listalla ei voi pyöriä joka syksy samat nimet. Joka syksy ei myöskään voi miettiä, onko jokaisella motivaatio kohdallaan ennen kevättä.
Entäpä kuka hinaa Kärppiä tiukan paikan tullen? Kuka ottaa tarvittaessa koko joukkueen reppuselkään ja loikkii esteiden yli?
Ei kukaan.
Joukkueen on pakko luottaa omaan tasaisuuteensa. Jokaisen täytyy suorittaa. Tällä kaudella pohjoisesta ei tule enää rajuja tuulenpuuskia. Tällä kaudella pohjoisesta pitää tuulla tasaisen kylmästi. Se on Kärpän elinehto.
