Jokaiselle Pelicansia viime kaudella seuranneelle yhtenä päällimmäisenä asiana jäi mieleen varmasti joukkueen käsittämätön epäonni loukkaantumisten suhteen. Joukkueen riveissä kiekkoili viime kaudella peräti 41 eri pelaajaa, joista yksikään ei saanut täysin ehjää kautta alle. Lähimmäksi tätä pääsivät Janne Ritamäki ja Joonas Alanne, jotka kumpainenkin pelasivat 57 runkosarjaottelua.
Pelicansin viime kauden epäonnea loukkaantumisissa kuvastaa hyvin, että loppukaudesta joukkue pelasi välillä viidellä puolustajalla. Näistä viidestä kolme oli A-juniori-ikäiset Ville Väinölä, Eetu Sopanen, sekä Perttu Hynönen. Yhden puolustajan tonteista täytti paremmin hyökkääjän paikalla viihtyvä Marko Pöyhönen.
Jatkuva loukkaantumissuma oli vain käsittämätöntä epäonnea muutenkin huonosti sujuneen kauden päälle, tai niin sen ainakin piti olla.
Tällä hetkellä, kun runkosarjaa on pelattu vasta vajaa neljännes, on joukkueen sairastupalaisten lista jälleen surullista luettavaa: Janne Juvonen, Stefan Lassen, Miro Hovinen, Nico Manelius, Vili Sopanen, Teddy Da Costa, Anrei Hakulinen, sekä Henri Heino puuttuvat pussinokkien vahvuudesta tällä hetkellä.
Osa loukkaantumisista on selitettävissä todella huonolla onnella, kuten Vili Sopasen ja Stefan Lassenin aivotärähdykset. Moni loukkaantuminen kuitenkin jättää kysymysmerkkejä ilmaan. Onko fysiikkavalmennuksessa mennyt jotain pieleen? Miksi Ben Blood halusi matkustaa Yhdysvaltoihin asti hoitamaan harjoituskaudella tullutta vammaansa, jos Pelicansin fysiikkapuolella on kaikki kunnossa?
Miksi Ben Blood halusi matkustaa Yhdysvaltoihin asti hoitamaan harjoituskaudella tullutta vammaansa, jos Pelicansin fysiikkapuolella on kaikki kunnossa?
Tietosuojalain nojalla pelaajien vammojen laadusta ei saa informoida ilman pelaajan suostumusta, mutta Pelicans on ollut hyvin niukkasanainen koko poissaolojen ilmoittamisessa. Tällä kaudella sairastuvalla ovat ehtineet pyörähtää myös Eetu Sopanen, Antti Erkinjuntti, sekä jo Ilvekseen siirtynyt Antti Jaatinen. Näistä loukkaantumisista seura ei tiedottanut mitenkään.
Erityisesti kapteeni Erkinjuntin viiden ottelun poissaolon sivuuttaminen kokonaan aiheutti hämmennystä lahtelaisissa, sillä joukkueen kapteenin ja ykköslaiturin poissaoloa kokooonpanosta ei yksinkertaisesti voi olla huomaamatta. Ei, vaikka siitä jättäisi mainitsematta kokonaan.
Tämä kaikki laittaa pohtimaan voiko järkyttävä epäonni loukkaantumisissa kohdata samaa joukkuetta jo toista vuotta peräkkäin, vai onko kesäharjoittelulla ja fysiikkavalmennuksella oma osansa siihen, kuinka Pelicansin sairastupalaisten lista pysyy tasaisesti Liigan suurimpana.
