Ilves putosi katastrofaalisesti viime kauden lopun räpellyksen jälkeen ulos pudotuspeleistä. Osaltaan Ilveksen kyykkäykseen vaikutti myös HPK:n huippuvire. HPK:lla ei ole havaittavissa vastaavanlaista suonenvetoa tänä vuonna, joten hämeenlinnalaiset eivät jatka kauttaan maaliskuun 12. päivän jälkeen, jolloin joukkue palaa vieraspelireissultaan Turusta.
Ilves on esiintynyt viime aikoina ailahtelevasti, mutta joukossa on myös toiveita herättäneitä esityksiä. Viimeistä edellinen vierailu Lappeenrantaan tuotti paitsi 4-2-voiton myös kauden vakuuttavimman peliesityksen. Ilves turvasi johtoasemansa samanlaisella keskialueen tukkimispelillä, jolla muun muassa JYP on niittänyt menestystä viime vuosina.
Ilveksellä on jäljellä viisi ottelua runkosarjassa. Kotiottelut KalPaa, Pelicansia ja Tapparaa vastaan ovat haastavat, mutta neljä pistettä näistä voisi irrota. Vierasotteluista HPK:ta ja Sportia vastaan on haalittavissa viisi pistettä, ja Suomen menestyksekkäin pääsarjajoukkue juhlii pudotuspelipaikkaa.
Ilveksen viime kauden joukkue ei otsikkotason pelaajia pullistellut. Michael Keränen hinasi tupsukorvia läpi kauden lähes yksin. Tänä vuonna tilanne on toinen: ykköskenttä Sami Sandell-Tapio Laakso-Vojtech Polak on esiintynyt ilta toisensa perään edukseen. Viime aikoina yksi tai useampi trion herroista on kuitenkin ollut sairastuvalla. Täydellinen onnistuminen vaatii tämän kolmikon tervehtymistä.
Ilvekselle on noussut ilahduttava määrä pudotuspelien näköisiä pelaajia. Antti Tyrväinen laittoi TPS:ää vastaan koko turkulaispaketin takataskuunsa. Tällaista hämmennystä "Tyrskyltä" tarvitaan myös pudotuspeleissä.
Steven Zalewski on myös näyttänyt olevansa pelimies. Yhdysvaltalainen on ollut koko kauden tuloksellisesti täysin näkymättömissä, mutta nyt Ilves voi todeta, että se on saanut luotettavan kolmossentterin. Zalewski on sellainen kahden suunnan pelin taitaja, jota Ilves tarvitsee pudotuspeleissä.
Puolustuksen tehtävä on puolustaa. Tämä kiekkoklisee pätee mielestäni Ilvekseen täydellisesti. Kulloinkin askissa olevan miehityksen täytyy pitää vastustajan hyökkääjät poissa maalinedustalta. Aiemmin mainitsemani tiukka puolustuspeli on avain Ilveksen menestykseen. Oman pään pitäessä tupsukorvilla on mahdollisuus yllättää kaikki.
Ilves on vaeltanut 2010-luvun syvässä synkkyydessä. Pelaajarunko pysyi viime kauteen asti vuodesta toiseen melko samanlaisena. Ilveksen onneksi kaiken hävinneet anttikangasniemet sekä villekorhoset ovat karistaneet Hakametsän valot taakseen, ja Ilves on kasannut muutaman "oman pojan" lisäksi ytimensä muiden joukkueiden potentiaalisista tasonnostajista.
Tämän vuoden Ilves on kehittänyt me-henkensä joukkueen sisältä, eikä sitä ole väkisin yritetty kasata valmiiksi "Ilves-henkisistä" sankareista. Viime vuodet itseäni oksettanut liiallinen valoisaan menneisyyteen haikailu on jätetty taka-alalle. Liiallisen vaalimisen unohtaminen on raikastanut joukkueen menoa huomattavasti niin kentällä kuin toimistossakin. Viime vuosien kaltaisia sikariporrassotkuja, joissa etsitään lähtökohtaisesti Ilves-henkisiä setiä pyöreän pöydän ääreen, ei olla nähty.
Tämän vuoden ryhmä ei pelkää viime vuosien peikkoja. Koko joukkueen sitoutuessa samanlaiseen kuluttavaan raapimiseen kuin taannoin Lappeenrannassa saa vuosien heikoin joukkue käteensä sen hernepussin, jota muut joukkueet ovat Ilveksen kustannuksella heitelleet.
