Ennen MM-kisojen alkua sekä median että fanien keskuudessa vallitsi täysi yksimielisyys Suomen leijonajoukkueen tasosta: heikoin ja nimettömin ryhmä vuosikausiin, ei asiaa jatkoon. Riemastuttava voitto Venäjästä ja seitsemän maalia Itävallan reppuun ovat kääntäneet mielipiteet päinvastaisiksi.
Vielä kun Mikael Granlund ilmaveivasi itsensä Leijonien vahvuuteen lauantaina, on kisakiima Suomessa vahvimmillaan. Yhtäkkiä umpisurkea Suomi onkin muuttunut suuren yleisön ja kisoja ymmärrettävästi hehkuttavan median silmissä mitalisuosikiksi.
Helsingin Areena täyttyy muovikypäräisistä faneista, koko kansa kerääntyy televisiovastaanottimien ääreen ja olemme kollektiivisesti Juha Miedon sanoin suggeroineet itsemme uskomaan tähän leijonaryhmään. Yhtäkkiä olemattomat odotukset ovatkin muuttuneet mielikuviksi Kalervo Kummolasta ripustamassa kultamitaleja kansallissankareiden kaulaan.
Ehei, älkää kuitenkaan luulko, että tässä torilla tavattaisiin. Pari voitollista peliä on rakentanut leijonajoukkueen ympärille hurmoksen ja riemukuplan. Valmentaja Jukka Jalonenkin on hukannut ennen kisoja näkyvillä olleen sisäisen mörököllinsä johonkin. Mutta se on vain savuverhoa kuplan päällä.
Sakari Salmisen tehot ovat yhä 0+1. Ilari Melart on vieläkin kansainvälisellä tasolla aika rajallinen pelaaja - vaikka suomalais-sovinistisesta näkökulmasta ihanasti Aleksandr Radulovia rusikoikin maalinedustalla. Ne kaikki samat aukot ja epäkohdat ovat Suomen joukkueessa kuin kaksi viikkoa sittenkin.
Ei ruosteinen Ladakaan muutu Mersuksi, vaikka se pari päivää kiltisti pihasta starttaisikin. Suomen joukkue on yhtenäinen ja tiivis Joukkue, mutta tosipaikan (lue: pudotuspelien) tullen kuitenkin muita MM-kisojen huippumaita selvästi heikompi ja reikäisempi ryhmä.
Sinivalkoinen usko omiin ei ole pahasta tai kenellekään haitallista. Leijonajoukkue pääsi lähtemään MM-kisoihin todella matalin odotuksin, vaikka kyseessä olivat vielä kotikisat kaiken kukkuraksi. Kupliin ei kuitenkaan kannata ladata luottamustaan, sillä ne tuottavat pettymyksen ennemmin tai myöhemmin. Niin puhkeaa myös Leijonien riemukuplakin vielä ennen mitalipelien alkua.
