Jokaisen joukkueen muodostaa parikymmentä yksilöä. Tästä joukosta nousee aina tasaisin väliajoin esille onnistuneita tekijöitä. He ovat niitä, jotka saavat joukkueen nostamaan suoritustasoa omalla tekemisellään. Jatkoajan SM-liigatoimitus on luetellut jokaisesta joukkueesta yhden yksilön, joiden tekemiset kaukalossa ovat heijastuneet joukkueen tekemiseen positiivisesti.
Justin Morrison, Lukko
Justin Morrisonin kausi on saanut lentävän lähdön miehen keikkuessa pistepörssin kolmantena. Kiekkokansa ei odottanut Morrisonilta tällaista suoritusta, olihan Morrison nähty aiemminkin pelaamassa SM-Liigaa, mutta ilman vastaavanlaisia esityksiä. Ei Morrison silloinkaan missään tapauksessa huono ollut, muttei kuitenkaan lähelläkään sitä tasoa mitä hän on nyt. Morrison on kuitenkin heti kauden alussa osoittanut pystyvänsä dominoimaan peliä hyökkäyspäässä ja pitämään vastustajien puolustajia pilkkanaan.
Vaikka Morrison näyttää välillä hitaalta ja kankealta, sitä hän ei kuitenkaan ole. Morrisonin liike on vahvaa ja Morrison osaa isokokoisena pelaajana käyttää ulottuvuuttaan loistavasti hyödykseen. Osoituksena tästä hän saa pelin pyörimään vastustajan päässä välillä todella helpon näköisesti. Hyviä syöttöjä napsahtelee ketjukavereiden lapoihin jatkuvasti ja kiekottomana ollessaan hakeutuu loistaville maalintekopaikoille tai horjuttaa vastustajia kovilla taklauksilla.
Lukko olisi varmasti ilman Morrisoniakin kuuden parhaan joukossa, mutta kuten HPK-peli osoitti, ilman Morrisonia Lukon liikkeestä ja varsinkin ylivoimapelistä puuttuu se jokin. Morrison tulee olemaan loppukaudella yksi joukkueensa tärkeimmistä tukipilareista ja auttaa omalla panoksellaan Raumalaisia pelaamaan pitkästä aikaa play-offeja ja taistelemaan mitaleista. Morrison pelaa illasta toiseen hyvin, eikä tingi asenteestaan tuumaakaan.
Adam Andersson, KalPa
Tuskin kovinkaan moni osasi arvata, millainen kultakimpale KalPan miehistöön liityikään, kun kuopiolaiset viime toukokuussa julkaisivat tehneensä sopimuksen nimettömän ruotsalaispuolustaja Adam Anderssonin kanssa. Brynäs-kasvatti löytyy marraskuun maajoukkuetauon koittaessa puolustajien pistepörssin kärjestä ja miehellä on eniten tehtyjä ylivoimamaaleja koko liigassa.
- En haluaisi sanoa, että olen superhyvä ylivoimapelaaja, mutta kenttämme kuvio toimii aika hyvin ja alamme oppimaan toistemme aivoitukset entistä paremmin. Pelatessa ei tarvitse miettiä sen enempää. Pitää vain ampua, niin maalejakin tulee mahdollisesti enemmän, luonnehti Andersson omaa ylivoimapelaamistaan.
Yli 24:n minuutin ottelukeskiarvolla laatikossa tahkoava gävleläinen on tuonut täksi kaudeksi KalPan ylivoimapeliin merkittävän aseen - oikealta loistavasti ampuvan puolustajan. Anderssonin laukaus lähtee pienestä liikkeestä tarkasti suoraan syöttöön ja ennen kaikkea kovaa. Tämän tyyppistä pelaajaa ei Niiralassa ole nähty miesmuistiin. Yleensä ruotsalaishankinnoissaan pahasti metsään mennyt KalPan scouttiosasto voi kerrankin onnitella itseään loistavasta löydöstä.
- En ole jäällä yksin. Muut miehet tekevät hyvää työtä puolestani. Olen toki todella tyytyväinen saavutuksiin tähän saakka, mutta ympärilläni on todella hyviä pelaajia. Itseluottamukseni on hyvä laukauksen suhteen ja pelaaminen on kivaa, kertoi Andersson maaottelutauon koitettua.
Kiekkoa pehmeästi käsittelevä Andersson ei ole omassa päässä joutunut vielä kovin tiukkoihin paikkoihin, mutta yhteistyö pakkipari Jussi Timosen kanssa on sujunut mainiosti. Syötöt ovat suurimmaksi osaksi laadukkaita ja myös kiekon ylöstuonti onnistuu pehmeäkätiseltä ruotsalaiselta mainiosti. Hyväntuulisella puolustajalla on kaikki edellytykset jatkaa samaa tahtia kauden loppuun saakka.
Mikael Granlund, HIFK
HIFK:sta voisi nostaa onnistujaksi, ja samalla yllättäjäksi, koko kakkosketjun Jerry Ahtola-Teemu Ramstedt-Mikael Grandlund. Ketjun aivot, sielu ja moottori on kuitenkin vasta 17-vuotias Suomi-kiekon suurlupaus Granlund, joka on häikäissyt otteillaan läpi koko syksyn. Pisteitä on syntynyt 17 ottelussa huimat 5+13=18, jolla irtoaa pistepörssin yhdeksäs sija.
Käsittämättömän kova saavutus nuorukaiselle, joka siirtyi kovan kohun saattelemana Kärpistä HIFK:iin kesällä. Granlundin hienot otteet ovat poikineet maalipörssin ykkössijan Ahtolalle, joka on viimeistellyt komeat 14 osumaa. Kukapa olisi uskonut.
Granlund on sentteri, mutta punanutuissa päävalmentaja Kari Jalonen on istuttanut hänet laitaan, joka sopiikin nuorukaiselle hyvin. Laidassa Granlund pystyy keskittymään vahvuuksiinsa, kiekolliseen peliin, eikä puolustusvelvoite ole niin suuri.
Granlund on ollut syyskauden ehdoton yllättäjä, sillä hänen kohdallaan puhuttiin kauden alla pelipaikan vakiinnuttamisesta. Komennuksia nuorten SM-liigaan pidettiin myös mahdollisina, mutta Granlund otti välittömästi paikkansa kokoonpanosta, ja ylivoimalla hän on ollut HIFK:n ykköspyörittäjä.
Fyysisesti pienikokoinen Granlund on vielä raakile, mutta hän ei pelkää isompiaan, ja nuorukainen menee huimapäisesti kulmavääntöihin. Yllättävän usein Granlund myös tulee kulmasta kiekon kanssa isompien vastustajien ihmetellessä. Granlund ei tietenkään voita vääntöjä voimalla, vaan hän käyttää älyään ja osaa ennakoida vastustajien liikkeet.
Kiekon kanssa Granlundilta voi odottaa mitä tahansa ja usein hän tekee sen, mitä kukaan muu ei olisi keksinyt tehdä, ja yllättävä syöttö löytää tiensä joukkuetoverin lapaan.
Pelaaminen näyttää olevan Granlundille leikinomaisen helppoa ja hän todella nauttii pelaamisestaan.
Jos Granlundin rinnalla pelaisi luontainen maaliruisku, voisi hänen pistesarakkeensa näyttää vieläkin kovempia lukemia.
Teemu Lassila, HPK
Koko joukkue ollut vireessä viime aikoina, mutta maalivahti Teemu Lassila on pitänyt joukkueen ruokopillin vedenpinnan yläpuolella koko alkusyksyn. On pelannut kaikki 18 Kerhon ottelua ja päästänyt niissä vain 37 maalia. Torjuntaprosentti 93,42% kertoo miehen tärkeydestä tällä hetkellä hämeenlinnalaisille.
Lassila lähti aikoinaan Turun Palloseurasta Ruotsiin Djurgårdenin joukkueeseen huonon puolustuksen taakse. Mies palasi SM-liigaan pari vuotta sitten itsevarmuutensa menettäneenä maalivahtina. Jari Kaarelan maalivahtikoulussa mies on kuitenkin noussut uudestaan maalivahdiksi, jonka torjunnat voivat saattaa oman joukkueen mestaruuteen.
Voittavaa joukkuetta lähdetään rakentamaan hyvästä maalivahdista. HPK on onnistunut kivijalan valamisessa. Teemu Lassila on tällä hetkellä Petri Vehasen ja Iiro Tarkin kanssa samassa kategoriassa taisteltaessa SM-liigan parhaimman maalivahdin tittelistä. Miehen potentiaali on kuitenkin tiedossa, joten miksi valinta syksyn onnistujaksi? Mikäli joukkueen tärkein yksittäinen lenkki onnistuu paineiden keskellä, on myös muiden helpompi nousta onnistujien joukkoon.
Tuomas Suominen, TPS
Vuoden tulokas-palkinnon jälkeen Tuomas Suomiselta odotettiin suuria tekoja TPS-paidassa. Mies kuitenkin polki kaksi kautta paikallaan, ja osa kannattajista oli jo lähettämäsä turkulaista muille maille. Kai Suikkasen tultua laivan kapteeniksi, on Suominen noussut muutoksen symboliksi. Vahvarakenteinen laitahyökkääjä antaa tällä hetkellä jääkiekolle enemmän kuin koskaan ennen.
- Pitkäjänteistä työtä olen yrittänyt tehdä. Minulle sopi se tie, etten ihan nuorena tullut suoraan liigaan. Nyt tuntuu taas, että yksi pieni askel on otettu, Suominen toteaa omasta historiastaan.
Suominen on alkukaudella löytänyt paikkansa Aki Uusikartanon ja Michal Birnerin viereltä. Ketju on ollut SM-liigan yksi tehokkaimpia, eikä vähiten "Tumen" ansiosta. Mies voittaa kaksinkamppailut, raataa kulmissa ja on löytänyt jalat joilla rynnii maalille. Kun viime kaudella tässä vaiheessa Suominen oli vielä lähtötelineissä, tällä kaudella mies viilettää jo lähes huippuvauhtia.
- Yleensä kun joukkue menestyy, omakin suorittaminen paranee. Meidän ketjua on ainakin auttanut sekin, että ollaan alusta saakka saatu pelata yhdessä, vaikka oli vähän alkukankeutta.
Nuori hyökkääjä ei vielä ole näyttänyt kaikkea osaamistaan. Ilmojen kylmetessä ja pelien kovetessa, voidaan myös Suomiselta odottaa aiempaa röyhkeämpää ja suoraviivaisempaa peliä.
- Hyvää haluaa aina lisää, kun sitä saa. Sitä janoaa lisää ja tekee joka päivä hommia sen eteen.
Pavel Rosa, Kärpät
On tällä hetkellä yksi SM-liigan valovoimaisimmista pelaajista.Pavel Rosan merkitystä Kärppien peliin ei voi liikaa korostaa, sillä joukkueen nousu kohti kuuden parhaan joukkoa lähti nimenomaan Rosan yksilösuoritusten kautta.
Rosa näyttää kentällä kaikkea muuta kuin dynaamiselta. Jalka tuntuu painavan eikä liike ole enää samalla tasolla millä se oli esimerkiksi Jokereissa 2000-luvun alkupuolella.
Silti Rosa pystyy koko ajan vaarallisiin ratkaisuihin, sillä hänen pelisilmänsä ja etenkin kädet ovat sarjan eliittiä. Rosa pystyy armottomiin ratkaisuihin illasta toiseen.
Rosan vaarallisuus piilee hänen arvaamattomuudessaan. Koskaan ei voi tietää, milloin Rosa heittää passin takatolpalle ja milloin päätyy itse laukaukseen. Tshekillä on joukkueen parhaimpia laukauksia, mutta kovilla laukauksilla tulleet maalit ovat jääneet vähäisiksi.
Rosa on monipuolinen pelaaja. Alkukaudella hänen roolinsa oli keskittyä tilanteiden luomiseen muille. Jari Viuhkolan paluun jälkeen Rosa on keskittynyt ensisijaisesti hänen varsinaiseen rooliinsa sniperina.
Rosa nousi pistepörssin neljänneksi, vaikka huilasi alkukaudella neljä ottelua selkävamman takia. Rosa on iskenyt kaudella 7 maalia, joista peräti viisi viimeisen neljän ottelun aikana.
Joukkue käyttää Rosasta monesti nimitystä taikuri, jota hän suurimman osan ajastaan onkin. Rosan pelikäsitys ja oivallukset ovat usein niin nerokkaita, ettei niitä ymmärrä omat joukkuekaveritkaan. Rosa sopeutuu joukkueeseen myös harvinaisen hyvin, sillä on kielitaitoinen sekä erityisen kohteliaan oloinen kaveri, jolla on koko ajan naamallaan Taikurin pelottava virnistys.
Jesse Niinimäki, Ilves
Ikuiseksi lupaukseksi jo aikoja sitten tuomittu Jesse Niinimäki väläytteli jo viime keväänä osaamistaan. Tasaisiin otteisiin kuntopohja ei kuitenkaan riittänyt, joten miehelle annettiin kesän kestävä koeaika. Yleisesti laiskana harjoittelijana tunnettu Niinimäki harjoitteli kesän tosissaan ja nyt se alkaa tuottaa hedelmää.
Syksyn aikana Niinimäki on pelannut 17 ottelua. Pisteitä syksyn aikana on kertynyt kymmenen, joista kahdeksan on syntynyt seitsemässä viime ottelussa. Huomattavaa on, että luku voisi olla paljon isompi. Ketjukaverit Ville Snellmanin johdolla ovat tuhlanneet lukuisia tuhannen taalan paikkoja.
Hyvällä syyllä voi todeta Niinimäen olleen elintärkeä pelaaja Ilvekselle syksyn aikana. Pasi Määttäsen loukkaantumisen jälkeen Niinimäki on ollut joukkueen ainoa pelirakentaja-tyyppinen hyökkääjä ja Ilveksen selkeä ykkössentteri.
Peleissä käyneet ovat saattaneet huomata tämän hetken Niinimäessä suuria muutoksia aikaisempaan. Valmentaja Heikki Mälkiä on edelleen ajoittain kritisoinut miehen puolustussuuntaan pelaamista, mutta silti Niinimäki löytyy hyvin usein esimerkiksi alivoimakentällisestä. Laukausten blokkaaminen ja taklaustilanteisiin meneminen kielivät myös oikeanlaisesta joukkuepelaamisesta. Niinimäen otteet ovat syksyn aikana olleet jatkuvasti parempia ja parempia, joten tällä hetkellä tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin vuosiin.
Jani Tuppurainen, JYP
Jos oli JYPin alkukausi vaikea, niin ainakin yksi mies löysi korkean tason heti avauskierroksilta asti. Viime kaudeksi Jyväskylään siirtynyt Jani Tuppurainen vaikutti vuoden takaiseen kuin eri mieheltä.
Viime kaudella ainoastaan kolme maalia iskeneen laitahyökkääjän talvi meni täysin piloille nivusvamman vuoksi, mutta nyt ehjänä harjoitellun kesän jälkeen jälki on ollut tuhoisaa. Yhdeksän tehtyä maalia oikeuttavat koko sarjan maalintekijätilastossa jaettuun kakkossijaan.
Kutsun maajoukkueen mukaan Helsingin turnaukseen saaneen Tuppuraisen putki on kulkenut reilun ensimmäisen aikana aivan uuteen malliin, mikä osoittaa loukkaantumisen olevan historiaa. Mies tuntuu ehtivän välillä joka paikkaan ja kun itseluottamuskin vaikuttaa nousseen kohisten, ei hirvittävän rannelaukauksen omaavan hyökkääjän saldoja tarvitse ihmetellä.
Mika Niemi, Ässät
A-junioreiden pistepörssissä muutaman vuoden kärkipaikkoja miehittänyt Mika Niemi on tehnyt myös SM-liigassa vakuuttavaa työtä, joskin hieman ennakko-odotuksien vastaisesti. Nuori sentteri on nimittäin häikäissyt kauden aikana enemmän puolustavassa roolissa, joka on pistenikkarina pidetylle Niemelle hieman yllättävää.
Joukkueen valmennus on kehunut sentteriään koko kauden ajan ja mies onkin noussut ketjuhierarkiassa koko ajan ylöspäin. Todennäköistä on myös, että selkärangastaan myös hienoja kiekollisia suorituksia löytävä Niemi saa pistehanansakin auki alkukautta paremmin. Ensimmäisen 17 ottelun aikana sentteri on kerännyt seitsemän syöttöpistettä, mutta maalitili on edelleen avaamatta.
Ennen kautta monet kuvittelivat, että Niemen eräänlainen pehmeys estäisi häntä pelaamasta SM-liigan edellyttämällä tasolla, mutta mies on tosiaan osoittanut moiset luulot turhiksi. Hän pärjää niin kulmaväännöissäkin, kuin molempien maalien edustalla.
On epäilemättä selvää, että Niemi tulee vähintään seuraavilla kausilla, ellei jopa jo kuluvalla, olemaan yksi Ässien pelaajarungon tärkeimmistä palasista.
Aleksi Laakso, Blues
Seinäjoelta Bluesin A-nuoriin siirtynyt ja sieltä liigaan ponnistanut puolustaja Aleksi Laakso on ollut espoolaisen kiekkosyksyn todellinen pommi. 19-vuotias Laakso on nimittäin ollut heti debyyttipelistään alkaen yksi Bluesin parhaimmista puolustajista.
Laakso teki 16 ensimmäisessä ottelussa huikeat 11 tehopistettä, joista yhdeksän on syöttöjä. Suurin osa niistä on ovelia nappisyöttöjä ylivoimapelissä, jossa Laakso on saanut heti avauskaudellaan vastuuta. Osasyynä tähän on Bluesin kapea ja muutoinkin nuori joukkue, mutta Laakso on totisesti ansainnut suuret peliminuuttinsa. Laakso on Bluesin sisäisessä pistepörssissä jaetulla toisella sijalla Toni Kähkösen kanssa, ja hän on kaiken kaikkiaan joukkueen pisterikkain puolustaja.
Laakso on ollut järjestämässä lukuisia Blues-maaleja, mutta hän on myös aiheuttanut takaiskuja omaan päähän. Pienikokoinen Laakso on tehnyt omassa päässä paljon alokasmaisia virheitä, mutta ne suotakoon, sillä kokematon nuorukainen on joutunut Bluesissa samantien suureen rooliin.
Kaiken kaikkiaan kyseessä on Bluesin syyskauden ehdoton valopilkku, joka on uusi sulka espoolaisseuran urheilutoimenjohtajan Jukka Holtarin hattuun, mitä mainioihin löytöihin tulee.
Niclas Lucenius, Tappara
Niclas Lucenius kuuluu ehdottomasti Tapparan harvalukuisten positiivisten yllättäjien joukkoon. 20-vuotias kakkosketjun sentteri on nostanut profiiliaan kokonaisvaltaisesti viime kaudesta. Luupäisestä rouhijalaiturista on syksyn aikana kuoriutunut oivallinen tilanteiden rakentaja, jonka pelisilmä ei parhaimmillaan umpeudu tiukassakaan paikassa. Luceniuksen arvoa nostaa erityisesti hyvä motivaatiotaso. Hän pelaa vahvasti kahteen suuntaan, omassa päässä yleensä lähes virheettä tekemällä kiekollisena varmoja ratkaisuja, mutta pyrkii hyökkäysalueella luovempiin variaatioihin ja hakeutuu aktiivisesti maalipaikkoihin.
Tällä hetkellä Luceniuksen kuusi maalia ja 11 tehopistettä takaavat sijoituksen joukkueen sisäisessä pistepörssissä kolmannelle sijalle ja maalipörssissä toiselle. Hän on tuonut onnistumisillaan erityisesti apua krooniseen maalinteko-ongelmaan. Luceniuksen menestyminen jatkossa riippuu toisaalta siitä löytääkö Tappara-valmennus jossain vaiheessa joukkueen hyökkäyspelillisen identiteetin, ja toisaalta myös siitä, miten konkari Janne Ojasen liittyminen vahvuuteen muuttaa Tapparan sisäistä sentterihierarkiaa.
Teemu Rinkinen, Pelicans
Sattuma astuu toisinaan peliin ja aiheuttaa ihmeellisiä yllätyksiä. Jos Vili Sopanen ei olisi ollut kuumeessa kauden avausottelussa, Teemu Rinkinen ei olisi päässyt silloin pelaamaan Pelicansissa – eikä välttämättä koko syyskauden aikana. Mutta Rinkinen teki kauden avauspelissä maalin ja näytti pian, että hän ei ole lähdössä minnekään.
Rinkinen, 22, on ollut suuryllättäjä ja hapuilevan Pelicansin yksi tasaisimmista suorittajista. Juniori-iässä hän kunnostautui maalitykkinä olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta avut eivät näyttäneet riittävän SM-liigatasolle. Nyt kesällä tapahtunut muutos on ollut huima. Rinkisestä on tullut energinen rouhija, joka tekee pelkäämättömästi töitä ja pystyy karvaajan roolissa luomaan tekopaikkoja omille.
Muiden pelikaanien pitäisi ottaa mallia Rinkisen pontevuudesta. Nykyinen pistesaldo 3+4=7 on jo ylittänyt odotukset, mutta lisää lienee tulossa. Syksyn esitysten perusteella hän ei ole ensimmäisiä farmiin lähetettäviä miehiä, jos ja kun hyökkäykseen on ylitarjontaa miehistä.
Teemu Eronen, Jokerit
Jokerien alkukausi on ollut synkkä, mutta yksi harvoista myönteisistä puolista on ollut nuorten pelaajien saama vastuu. Yksi juniori-ikäisistä vastuunkantajista on ollut puolustaja Teemu Eronen.
Eronen pelasi hyvät harjoituspelit. Hänen sulava luistelunsa ja hyvät avaussyöttönsä tekivät heti vaikutuksen paitsi kannattajiin, myös valmennusjohtoon. Eronen pääsi aloittamaan kauden Jokerien ykkösparissa Antti-Jussi Niemen kanssa. Joukkueen peli ei lähtenyt liikkeelle toivotulla tavalla, mutta Eronen oli yksi niistä harvoista pelaajista, joiden esitykset pysyivät tasaisina.
Pienikokoinen ja kokematon puolustaja oli toisinaan vaikeuksissa puolustuspäässä, mutta teki kiekon kanssa järkeviä ratkaisuja ja pääsi esittämään taitojaan ylivoimakoostumuksiinkin. Nousukiito katkesi kuitenkin 13.11. Bluesia vastaan, kun Eronen loukkasi olkapäänsä heti ottelun avaushetkillä.
Omaa kieltään Erosen merkityksestä joukkueelle kertoo sekin, että hänen poissaollessaan Jokerit on voittanut vain yhden ottelun seitsemästä. Erosen pelaamista kymmenestä ottelusta joukkue saavutti neljä voittoa.
Pauli Levokari, SaiPa
SaiPassa suuria harppauksia kiekkourallaan ottanut Pauli Levokari on ollut jo parin kauden ajan SaiPan runkomiehiä mitä tulee puolustuspelaamiseen. Erittäin hyvä ja luotettava oman pään luuta on tällä kaudella jatkanut vahvoja otteita omassa päädyssä, mutta on ollut joukkueen valopilkku myös hyökkässuuntaan pelattaessa.
31-vuotias Luvian jätti on rikkonut yhden kauden piste ja maaliennätyksensä SM-liigassa, vaikka takana on vasta 18 peliä. Levokarin tehojen merkitystä kuvaa hyvin se seikka, että puolustaja on viidellä maalillaan SaiPan toiseksi tehokkain maalintekijä ja joukkueen sisäisessä pistepörssissäkin sijoitus on kolmas.
Itseluottamus on se sana, joka kuvaa tällä hetkellä erinomaisesti Levokarin pelaamista. Onnistumiset ovat vain lisänneet jykevän pakin luottamusta omaan tekemiseen ja nousuja siniviivalta vastustajan maalin lähistölle on nähty todella usein.
Levokarin onnistumisen eräs avain on ollut myös pakkipari Joni Tuomisen onnistuminen. Kaksikko täydentää toisiaan hyvin ja molemmat ovat tällä hetkellä pelaamassa elämänsä parasta liigakautta.