Sportin Pohjois-Amerikan avut piipahtivat toimittajan pakeilla ottelun jälkeen. Kanadalainen Chris Allen on NHL-kokemusta omaava kovalaukauksinen puolustaja ja Aniket Dhadphale suoraviivainen maalille polkeva Yhdysvaltojen kiekkoedustaja.
Allen on niin peruskanadalainen kiekkoilija kuin voi olla. Pienestä maaseutukaupungista lähtöisin oleva puolustaja pelasi mainiot kauden Kanadan junnusarjassa, sai NHL-varauksen, pelasi farmissa ja pääsi kokeilemaan isojen miesten pelejä. Lopulta kuitenkaan vakiopaikkaa NHL:ään ei tullut, ja mies lähti parin hiljaisemman farmikauden jälkeen Eurooppaan.
“Nik” Dhadphale on Yhdysvalloista, missä jääkiekko on kaukana kärjestä, mitattiin lajin suosiota millä mittarilla tahansa. Kun sukujuuret ovat vielä Intiassa, ei miehelle olisi voinut ehdottaa kuin uraa kriketti-joukkueessa. Hyvän yliopistouran jälkeen ei ura kuitenkaan kovin korkealle päässyt nousemaan. NHL-varaus on plakkarissa, mutta viimeiset pari kautta on kulunut Euroopan kaukaloissa. Kaksikon mietteitä pelistä ja miehistä itsestäänkin seuraavassa.
JA: Miten olette sopeutuneet Vaasaan ja joukkueeseen?
Chris: Vaasaan ja Sportiin olen sopeutunut hyvin. Joukkue on hyvä, valmennus on loistavaa ja muutenkin koko organisaatio toimii moitteetta. Fanit meillä on hyvät, muutamia todella innostuneita faneja löytyy. Nyt vain kunhan joukkue voittaisi pelejä niin kaikki olisi hyvin.
Nik: Tähän asti kaikki on täällä mennyt hyvin. En ole niin kauaa ollut täällä, mutta yleisesti kaikki on kunnossa.
JA: Mitä kerrottavaa teillä on tämän päivän pelistä?
Nik: Tänään ainakin oma ketju pelasi paljon paremmin. Ylivoimissa oli paikkoja paljon, myös itsellä, mutta tänään ei vaan saatu kiekkoa maaliin.
Chris: Kovasti me tänään tehtiin töitä. Lopussa Nikillä oli paikka, Suoraniemellä oli paikka ja Laineella niinikään, mutta aina se ei mene maaliin.
JA: Chris, kuinka kova on paljon puhuttu lyöntilaukauksesi?
Chris: Tällä hetkellä ei tunnu olevan riittävän kova. Olen aikoinani ampunut 103,7 mailia (166,8km/h) tunnissa, mutta siitä on aikaa. Olin 17 kun viimeksi lauoin tutkaan.
Nik: Jaa, minulta ei kysytä kuinka kova minun laukaus on… No ei se ole varmaan kuin 60 km/h!!
JA: Chris, miten puolustajana kommentoisit Sportin puolustuspeliä? Tänäänkin näytti siltä, että joka kerta kun vastustaja saa kiekon Sportin alueelle, he tekevät maalin. Onko viisikkopeli noin sekaisin?
Chris: … jaa, näkyykö se noin selvästi? Ei puhuta siitä, ollaan siitä puhuttu niin paljon jo tänään… Kyllä se totta on. Me tehdään hartiavoimin töitä, mutta onnistutaan sotkemaan se itse. Omassa päässä tulee merkkausvirheitä, ei aina tiedetä kuka pitää kenetkin ja sitten vaan joku on aina vapaana ja tekee maalin.
JA: Mikä on Aniket, sinun oma tilanteesi tällä hetkellä?
Nik: Tällä hetkellä olen täällä jouluun asti. Sitten katsotaan tilanne uudelleen. Alku oli aika vaikea, koska olin puolikuntoinen ja vähän loukkaantunut, mutta nyt alkaa näyttämään paremmalta.
JA: Mikä on roolisi ykkösketjussa Fandulin ja Suoraniemen kanssa?
Nik: Fandul tekee peliä, “Sute” pitää vauhtia yllä ja kaivaa kulmissa ja minä sitten ajan maalille ja koitan tehdä niitä “kauniita maaleja”. Tänään ei mennyt, jatkossa ehkä.
JA: Miten ylipäätään päädyit jääkiekon pariin?
Nik: Michiganissa jääkiekko on iso asia ja omassa kotikaupungissa se on ykköslaji. Joten valinta oli ihan ilmeisen helppo.
JA: Olet niinikään NHL-varattu, mutta koskaan ei paikka ylhäällä auennut. Mikä on oma tarinasi San Josen kanssa?
Nik: Sain varauksen ja minut olisi haluttu joukkueeseen heti seuraavana vuonna, mutta itse päätin jäädä yliopistoon ja lukea opinnot loppuun. Silloinen GM Dean Grillo oli aktiivinen, mutta sen jälkeen tapahtui joukkueessa kaikenlaista ja se sitten jäi. Kävin koulut ja tulin Eurooppaan ja nyt olen täällä.